MISSÄ MUN PULLANI VIIPYY?
Vuonna 1771 Ruotsin kuningas Adolf Erik tukehtui laskiaispullaansa. Päivä oli tietysti laskiaistiistai koska milloinkas muuten niitä pullia syötäisiin (älkää tunnustako jos syötte muulloin, en minäkään!). Adolf Erik oli legendan mukaan syönyt pullia jo neljätoista. Väittäisin että taisi ahneus kostautua, mutta laskiaisena kuuluu syödä paljon, joten en väitäkään.
(Tuli muuten tuossa puuroa keitellessäni mieleen että itse ainakin olen käyttänyt sanoja 'tukehtua pullaansa' silloin kun joku syödessään vaikka nauraa liikaa ja sitten siitä syömisestä ei tulekaan mitään. Tuskin se liittyy Ruotsin kuninkaaseen mutta tulen vastedes silti väittämään niin.)
Laskiaisena laskeudutaan paastoon. Tästä syystä runsas syöminen (ja juominen?) kuuluu juhlan viettoon. Laskiaispulla ja hernekeitto ilmeisesti symboloivat kaikkea hienoa, kallista, rasvaista ja lihaisaa ruokaa koska Suomessa laskiaisen viettoon ei enää kuulu mässäys. Paastoon vain sujahdetaan kuin tuttuun pukuun, sirotellaan tuhkaa päälle ja tyydytään tähän osaan. Tosin emmepä vietä paastoakaan!
Keskieurooppalaiseen ja ylipäänsä katoliseen laskiaisperinteeseen kuuluu karnevaali jossa sanotaan hyvästit lihalle ja lihallisuudelle. Karnevaalit alkoivat yleensä kolmannesta tuhkakeskiviikkoa edeltävästä sunnuntaista ja päättyivät laskiaistiistaina. Karnevaalikulttuuri oli huipussaan keskiajalla ja renessanssin aikaan mutta esimerkiksi Saksassa vietetään yhä karnevaaleja. Sitten on tietysti suuria Mardi Gras -tyyppisiä juhlia Amerikan mantereella mutta mä en oikeastaan tiedä mikä on niiden suhde karnevaaliperinteeseen. Samasta karnevaalista ne varmasti ponnistavat. Samasta karnevaalista ponnistaa meidän laskiaisemmekin että en liikaa luottaisi yhteisiin juuriin. (Mardi gras eli rasvatiistai on laskiaistiistai ranskaksi, tosin.)
Keskieurooppalainen karnevaali oli kansan juhla. Se oli rietas, juopotteleva, mässäävä, tuttavallinen ja väkivaltainen. Karnevaalin synnytti karnevaalikuningas, tai väärä kuningas, joka valittiin karnevaalin ajaksi pitämään valtaa. Kuningas jakeli kummallisia käskyjä ja oli ylipäänsä aivan nurinkurinen hahmo. Karnevaali loppui kun kuningas syöstiin valtaistuimeltaan. Karnevaaliin kuului vallitsevien ihanteiden pilkkaaminen, matalan pyhäksi kohottaminen ja tietysti pyhän lyttääminen. Sosiaaliset erot menettivät hetkeksi merkityksensä, ja karnevaalin kieli olikin tuttavallista, ns. toripuhetta. Tosin karnevaali ei välttämättä ollut kaikille hauskanpitoa ja estottomuutta vaan esimerkiksi juutalaisia pahoinpideltiin joukolla ja ei naisillakaan usein kovin hauskaa ollut. Naisten pelastukseksi oli että naisia tarvittiin juhlan jälkeenkin kun taas monia kansanryhmiä ei. Karnevaaliin kuului myös olennaisena vastakkaiset asiat joiden ajateltiin kuuluvan yhteen ja täydentävän toisiaan, esim. elämä & kuolema ja mies & nainen.
Ruualla oli merkittävä osa karnevaalissa. Karnevaalin mahdollisti ja sitä seurasi paasto, joka sekin liittyy ruokaan, tosin negatiivisesti ja luonnottomasti. Yksi karnevaalin symboleita oli makkara, tai muu lihakimpale. Paaston kuvat taas olivat kuolleita ja ankeita. Paastoa symboloikin esimerkiksi silli.
Mitä tulisi ajatella siitä että naistenpäivä ja laskiaistiistai osuvat samalle päivälle? Karnevaaleissa miehet muuten usein myös pukeutuivat naisiksi lähtiessään rietastelemaan kaupungille, koska eivät tällöin olleet enää vastuussa tekemisistään.
Entäs kun Ruotsin kuningas, joka on tietysti väärän kuninkaan vastapari, tukehtuu laskiaispullaan, joka on juhlan symboli, sinä päivänä kun karnevaali loppuu? Oikea kuningas siis kuolee kun karnevaalikuninkaan pitäisi kuolla, ja vielä liiallisen karnevaalinvieton seurauksiin.
HUOM! Adolf Erikin aikainen laskiaispulla oli erilainen kuin meidän tuntemamme pulla. Se tarjoiltiin lautaselta jossa oli lämmintä maitoa, ja pullan sisällä oli ilmeisesti pullasta ja mantelimassasta ja kermasta valmistettu massa. Tarkat tiedot luonnollisesti vaihtelevat. Ruotsalaisille pisteet siitä että laskiaispulla, tuo pullista ihanin, on heidän keksintönsä.
