TYÖMAARUOKA

Tervemenoa vapaus, tervetuloa kesä! Huomenna alkaa siis työt. Olo on kummallinen. Täytyy tehdä kaikkia asioita: kaivaa reikäiset villapaidat ja rumat housut esiin, teipata työkengät kasaan ja ladata sähköä radioon. Kävin myös kaupassa ostamassa ruokaa duuniin. Aamupalaksi on jugurttia (mysliin ei ollut varaa!), randomruuaksi klementiinejä ja yksi banaani, ja lounaaksi peruna-porkkana-kaali-linssi-fetasalaatti.

Mä en hirveästi tykkää tehdä ruokaa töihin. Täytyy aina suunnitella ja tehdä ja pitäis olla käytännöllistä ja sellaista, mikä on sekä hyvää että työntekoaedistävää (eli yksi salaatinlehti ja kaksi kurkunpalaa eivät riitä) ja kaiken lisäksi en kehtaa syödä kaikkein hämärämpiä safkoja töissä. Mun työssä muutkin kyllä syövät hämärähköjä safkoja. (Esim. mönttejä voita ja raakaa lihaa bongattu!)

Meillä olisi ruokalakin. Se on Amica, ja käyn siellä välillä. Se ei ole kovin kummoinen mutta tykkään vaeltaa sinne. Kokemuksena se on siis täysin ulkogastronominen, sillä itse tehden saan parempaa.

Parhaita työruokia on sellaiset jotka voi kantaa yhdessä laatikossa duuniin. En tykkää pilkkoa ja silputa ja kokata töissä, joten on kiva jos kaikki on jo valmiina siellä yhdessä laatikossa. Viime kesänä aloin tosin pygäämään salaatteja duunissa, ja jos pitäytyy iisillä linjalla, niin se oikeastaan käy hyvin laatuun. Silloin kaikki on tuoreesti pienittykin. Eikä tarvitse tehdä ehkä mitään kotona, mikä on kivaa! Salaatti saattaa olla duuniruokien kunkku: menee yhteen purkkiin, ei tarvi lämmittää, ei tarvi tehdä melkein mitään.

Hyvin surullista on, jos on töihin mukaan vain jotain todella pahaa safkaa (tai pelkkää kaurapuuroa). Se sitten varjostaa koko työpäivää. Toisaalta kun tekee itse ruokansa, niin saa yleensä hyvää. En mä ainakaan pruukaa tehdä pahaa. Kukas sellaista nyt tahtoisi syödäkään?

Mitä arvoisat lukijat syövät duunissa?


P.S. Mua jännittää! Mulla on sellainen olo kun lähtisi vaikka leirille. Sellaiselle leirille, jossa käy vuosi vuoden jälkeen ja siellä on kaikki ne samat tyypit ja se paikka on se sama ihana. Mutta siellä leirillä täytyy joka päivä olla seitsemältä aamulla ja vaikka silloin onkin nättiä niin kyllä se silti usein kismittää. Meidän leiriltä saa vielä päivärahaa, ikään kuin intistä, ja sillä päivärahalla saa ostettua suunnilleen saman verran hyödykkeitä kuin intin päivärahalla.

P.P.S. Tässähän voisi pistää kilpailun pystyyn: Arvaa missä Anni on töissä?

IHANA, IHANA KEVÄT

Tein eilen serbettiä (, joka on siis sorbettia jossa on maitoa). Mietin kevät- ja pääsiäisasioita ja -makuja. Harkitsin herne-, persilja-, roquefort-hunaja-, suklaa-, paahdettu kookos- ja oliiviöljyjätskejä ainakin. Päädyin inkivääriserbettiin. Ohje on Lebovitzin The Perfect Scoop -kirjasta, tosin muuteltuna sen verran että voinen sanoa että se on Annin päästä.


Inkivääriserbetti

0,5l täysmaito
100g sokeri
10g hunaja (juokseva)
60g ananasmehu
25g tuore inkivääri
(hieman hippistä oranssia väriä)

Laita maito, sokeri, hunaja ja mehu kattilaan ja kiehauta. Ota kattila pois tulelta ja raasta sekaan inkivääri. Anna jäähtyä (ja lisää väri). Aja seos tasaiseksi esim. sauvasekoittimella. Iske seos jäätelökoneeseen ja noudata ohjeita tai jäädytä sitä pakastimessa niin kauan kuin tarvis. Sekoita välillä että jääkiteet hajoavat.


Eilen oivalsin jotakin: tarvitsen jätskikoneen. Pakastimeni on ihan paska, ei se edes jäädytä mitään. Silti serbetistä tuli mitä mainioin. Tosin kiteet voisivat olla snadisti snadimpia, mutta minkäs teet. Jätskikone auttaisi siihen, ja kylmempi pakastin. Kuvittelin että inkiväärin maku tulisi kiukkuisena esiin serbetissä mutta se onkin hyvin lempeä. On se silti inkiväärinen. Ananasmehu on kuin maku ennen makua, se tuo kiintoisan viidakkotwistin (no, okei, eksoottisen!) serbettiin muttei sinänsä maistu erillisenä.

Huomioita:
Jätskejä ja niiden sukulaisia kuuluu siis sekoittaa jäätymisen aikana että tuotoksen kidekoko pienenee.

Lisäsin juoksevaa hunajaa seokseen koska ajattelin että se tekisi siitä pehmeämpää, vähemmän kiteistä, jotain sellaista (ja siks että hunaja on parasta). Jeesus tietää, toimiiko se oikeasti. Teoriassa se toimii. Alkoholiakin voisi lisätä: silloin seos ei jäädy niin kovaksi. Meinasin laittaa mutta hillitsin itseni.

P.S. Koska tämä on kulttuurihömppäblogi, niin mun oli tarkoitus kirjoittaa tietysti pääsiäisestä laajemminkin. En jaksa! Kerron teille sen sijaan pääsiäistarinan:

Kun elin Irlannissa muutama vuosi sitten, ajateltiin toverien kanssa juoda kaljaa (tms.) pitkäperjantaina. Oltiin kuultu huhu ettei mikään ole auki eikä missään ainakaan myydä silloin alkoholia. Baaritkin ovat kiinni, ja saattavat aueta kun vuorokausi vaihtuu. Pitkäperjantai on klassinen kotibilepäivä siis. Me kuitenkin tiesimme että Lidl on auki, ja kyllähän jotkut kaupat ovat aina auki. Näin ollen suoritimme reippaan ja keväisen retken Lidliin. Oli se auki. Alkoholihyllytkin olivat auki. Niillä hyllyillä ei vain ollut mitään. Masentuneina taisimme ostaa jäätelöä, ja juoda jonkin viinipullon jämät. (Mulle ei ole vieläkään selvinnyt että miksi hyllyjen eteen ei oltu vedetty sellaisia verhoja. Kauhea duuni tyhjentää kaikki.) Hiton katolilaiset!

VÄÄRINLEIVONTAA

Perjantaisesta piiraasta oli jäänyt muromassaa. Perinteisesti jämämassat kuuluu unohtaa jääkaappiin tai ohimennen syödeskellä niitä pois. Tällä kertaa kuitenkin skarppasin, tai ehkä vain pakoilin vaanivaa esseetä, ja leivoin suklaatarteletteja. Niistä tuli varsin nättejä. Täytteen ohje oli versio perjantain ohjeesta, mitä nyt suklaata oli lisätty. Suklaa on tällaisessa vähän kinkkinen: epämakuinen ja käyttäytyy arvaamattomasti. Olin lopputulokseen ihan tyytyväinen, tosin ei se täydellinen ollut, ja maku jäi jotenkin ärsyttäväksi. Rakennekin oli snadisti rakeinen.

Täytteessä on pikkuisen kermaa, pikkuisen creme fraichea ja pikkuisen tuorejuustoa (kaikkea siis ehkä purkin kuudesosa). Ne sekoitetaan yhteen ja kiehautetaan. Otetaan pois liedeltä ja lisätään joukkoon pilkottu suklaa (käytin tummaa, mutta maitosuklaa vois olla kivempaa) sekä tarpeeksi sokeria ja jonkin verran voita. Sekoitetaan tasaiseksi ja lisätään kaksi keltuaista. Massa kaadetaan muotteihin, joissa on ohuelti muromassaa ja muutama marja pohjalla. Sitten tarteletit isketään uuniin.

Jos olisin ollut fiksumpi, olisin lisännyt täytteeseen reilusti hunajaa. Hunaja ja suklaa ovat taivaalliset yhdessä. Samoin ovat hunaja ja kerma. Ja kenties myös hunaja ja aika moni muu asia. Maun lisäksi juokseva hunaja saattaisi vaikuttaa positiivisesti massan rakenteeseen.

Tällä tavalla ei sitten saa leipoa, muistakaa se. On se silti hauskaa.

Ei mulla muuta.

Moikka.


Seuraavana päivänä! Söin juuri aamupalaksi yhden tarteletin, ja se oli parantunut eilisestä aivan järkyttävän paljon. Se oli tiivis, ganachemainen, lähes viinaisen makuinen. Se oli leivonnan arvoinen. Vou.

MY DARLING PIE

Leivoin äsken pitkästä aikaa. Alkusysäyksenä oli ajatus mustikkapiirakasta, ja olen muutenkin haaveillut marjapiiraasta jo viikkoja. Tein piirakan ihanaan pitkänomaiseen suorakulmiovuokaani, jossa on irtopohja. Tuon mallisesta leivonnaisesta on helppo leikata paloja (mikä on hyvä koska jengi on käsittämättömiä sähläreitä ja sottapyttyjä) ja siihen voi kikkailla hassuja juttuja ja designeja, esim. raitoja, helposti.

Vatkasin minimäärän kermaa ihan vain kuvaa varten, mutta se osoittautui hyväksi ideaksi syöntinautinnonkin kannalta. Piiras on hyvin sitruunainen, eikä kovin makea. Sokeroitu kermavaahto on jees. Toki sokeriakin voi lisätä, taikka sitruunaa poistaa (tai vadelmaa).


Mustikka-vadelmapiiras sitruunalla

pohja:
150g vehnäjauho (käytin puolet karkeaa ja puolet puolikarkeaa)
75g voi
75g tomusokeri
puolen sitruunan mehu ja raastettu kuori
hieman vaniljasokeria (mulla tomusokeripurkissa vaniljatanko)
ripsaus suolaa

Sekoita voi, sokeri, vaniljasokeri ja suola. Lisää sitten jauhot. Sekoita tasaiseksi massaksi ja iske joukkoon sitruuna-ainekset. Jos massa on liian löysää, lisää hieman kylmää vettä. Laita jääkaappiin tai survo heti voideltuun vuokaan. Muista pistellä reikiä massaan kun se on vuoassa.

täyte:
n. 150g mustikkaa ja vadelmaa
1 muna
1 keltuainen
100g tuorejuusto
100g ranskankerma
loraus kermaa
puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
sokeria maun mukaan (laitoin aika paljon, en punnannu)

Laita pohjamassalla vuorattuun vuokaan tarpeeksi marjoja. Sekoita munat ja tuorejuusto yhteen, lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Maistele toivottava sokeripitoisuus.

Paista 200-asteisessa uunissa kunnes piiras on valmis. Anna jäähtyä ja tarjoile sokeroidun kermavaahdon kera.

SEITSEMÄN

Hahaa, minut blogihaastettiin! Se itseasiassa tapahtui jo muutama viikko sitten mutta olen ollut laiska. Täten kerron seitsemän asiaa itsestäni joita ette halua tietää.

1. Muutan blogin kohta kirjablogiksi koska niillä ainakin tuntuis olevan lukijoita ja mulla ei. Tai en mä ehkä kuitenkaan, ruoka on niin ihanaa. (Mutta olen harkinnut kirjallisuutta käsittelevän blogin perustamista.)

2. Nukun herra tapiirin kanssa. Hän on pehmolelu. (Ilman paitaa! Siis tapiiri.)

3. Syön lähes joka päivä tuoretta leipää, kotona leivottua, ja tiedän että te olette kateellisia!

4. Olen vaihtelevan leivonta- ja kielioppi- ja termifasistinen. Suosittelen lämpimästi grammaohjeita, ja pahoittelen syvästi kaikille niille, joille olen huomauttanut ja joille tulen huomauttamaan mm. siitä että bebessä on aina voikreemiä tai että macaron on yksikkömuoto, macarons monikko ja macaroon aivan eri asia.

5. Pidän lainauksista. Tämän päivän viralliset lainat ovat: 1. O plain as plain can be/There's nothing but our own red blood/Can make a right Rose Tree eli On selvää selvempää:/oma veremme, punainen veremme vain/voi Ruusun elvyttää (The Rose Tree/Ruusupuu, W. B. Yeats), siksi koska tahdon Irlantiin. 2. Te hankkikaa vettä koko maailmalle./Minä tuikkaan torpedon arkin alle. (Ystävälleni vallankumouspuhujalle, H. Ibsen), siksi koska se kuulostaa riemukkaalta.

6. Rakastan leivosten ideaa, niiden arkkitehtuuria sun muuta, en itse leivoksia. (Paitsi välillä ja jos on tosi hyviä, tietty.) Suolainen on parasta, ja suklaa, josta saa joskus hämmentäviä kiksejä.

7. Perustelin leipuri-kondiskouluhakemukseni kylddyyrisyillä, esim. ku Jeesuski.


Ah, toivottavasti ette kuolleet tylsyyteen. Tiedän, tiedän, nyt pitäisi haastaa 15 blogia mutta haastan vain yhden. Tämän yhden haastan koska on kivaa syömäblogina haastaa anti-syömäblogi: My life without candy.