Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkusyötävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pikkusyötävä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

SEK & HARTWALL


Mut huijattiin osallistumaan Hartwallin Onnen omenoita –skabaan. Ilmaista siideriä vastaan täytyy tehdä ohje johon käytetään tai jonka kanssa voi juoda uutuussiideriä. Koko homman pitäis jotenki liittyä brunssiin. Ilmaista siideriä ei ole bloggarille, firma: ole hyvä.



Juusto-omenakeksi

200g Happy Joe Cloudy Apple –sidukka

150g voi
130g vehnäjauho
70g karkea vehnäjauho
50g sokeri
25g tarpeeksi vahva juusto, esim. cheddar, parmesan tai ihan mikä vain
ripaus suolaa
sokeria pintaan (siro tai perus)

Keitä siideriä kasaan niin että jäljelle jää aika pieni liru (esim. seitsemäsosa).

Vatkaa voi ja vehnäjauhot vaahdoksi. Sekoita jäähtynyt siiderinjämä, sokeri, juusto ja suola massaan. Tee massasta pötkö leivinpaperin päällä ja kääri siihen. Laita pakkaseen pariksi tunniksi (tai yön yli).

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pyöritä jäinen pötkö sokerissa ja leikkaa noin puolen sentin viipaleiksi. Jätä keksien pellillä keksien väliin tilaa, ne leviävät.


Eli täs vois nyt kuvitella tilanteen että brunssilla viikonloppuna voi siemailla Hartwallin uusia brittiläistyyppisiä ihan jees –makuisia siidereitä ja napostella Annin keksejä. Kummatkin toimivat krapulaan. (Paitsi ei kannata ostaa sitä dry applea.) Keksien puolustukseksi vielä sen verran että ne on ihan sairaan hyviä. Siis ihan sairaan.

(Ja ne voi tehdä edellisenä päivänä.)


P.S. Blogger ei toimi mun huoneessa eikä mun koulussa. Syytän sitä mahdollisista levottomista/paskoista teksteistä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

PIIRAKAN MAKU



Ostin tapojeni vastaisesti valmista voitaikinaa. Tein siitä muutamia idarihelppoja piirakkaversioita. Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan homma toimii niin että lätkitään aineksia taikinalevylle ja stikataan uuniin. Vuokaakaan ei ehkä tarvitse, mut käytin (tosin joissain versioissa en) koska se on kivaa. Tuohon vuokaan menee kaksi taikinalevyä.


Pinaatti-kevätsipuli-herkkusieni-juustopiiras

valmisvoitaikinaa
herkkusieniä
kevätsipulia
pinaattia
Koskenlaskija-juustoa
mozzarellaa
jotain yrttiä
suolaa
pippuria

Laita uuni päälle 225 asteeseen, ja ota taikinalevyt sulamaan. Paista pilkotut herkkusienet kunnolla. Lisää lopussa sienten joukkoon siivutettu kevätsipuli. Mausta seos. Kaulaa taikinalevyjä vähän laajemmiksi. Laita niiden päälle Koskenlaskijaa, sitten pinaattia ja sit taas snadisti juustoa. Jätä reunoille vähän tilaa. Lätki sieni-sipuliseos mukaan. Revi päälle mozzis. Paista huolella.


Tällaisen piirakan paras puoli on helppous ja yksinkertaisuus. Aineitakin vois yksinkertaistaa tästä nimenomaisesta versiosta ikuisuuksiin. Tai no ei nyt ihan mutta vaikka kevätsipuliin ja mozzarellaan. Piiras on myös aika fiini. Se näyttää hyvältä. Se on hyvä kesäjuhlien suolapala: iisi, nopee, edullinen, kiva.


P.S. Taste of Helsinki on tyhmä.
P.P.S. En käyny siellä.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

MUNAKAS/PANNARI/MUNAKAS/PA


Moi! Onneks pääsiäinen meni! Kävin S-Marketissa ostamassa pääsiäiseksi Mignon-munan, pienen mämmin ja pashan. Kolmas osa ostoksista unohtui sinne jo maksettuina. Muuten join kaljaa, ja olin muun muassa nakkisämpylä- ja jallupommac -bileissä sekä Käpygrillissä kaljalla. Ihastuin paikkaan heti paikalla!

Tänään oon ollut hiton reipas ja kröhöm panostanut tulevaisuuteeni lukemalla pääsykoekirjoja. Jos joku on seurannut blogia pidempään niin on kenties huomannut että se on jokakeväinen traditio. Tein myös eräänlaisen pannarin ja munakkaan ristisiitoksen. Tai siis et se ois niinku pannari aika vähällä jauholla ja paljolla munalla. Here we go!


Munakas pannari
vaikka noin puolikkaan uunipellin kokoinen astia

140g turkkilainen jugurtti
80g vesi
3kpl muna
100g hiivaleipäjauho
15g sulatettu voi
150g pinaatti
100g kesäkurpitsa
80g lefkotiri-juusto
suola
pippuri
hunaja
muskottipähkinä

Sulata pinaatti jos se on pakaste-. Sekoita ainekset keskenään, paitsi juusto ja kesäkurpitsa. Älä laita liikaa muskottipähkinää. Lämmitä uuni 200 asteeseen, ja anna massan seistä sen aikaa. Kaada sitten liete astiaan ja asettele nätisti päälle ihan ohueksi suikaleeksi vedetty kesäkurpitsa, ja ripottele juusto. Paista. Nauti kylmänä. Puistoevääks sopis! Ylioppilasjuhliin! (<----- toi oli vain Googlea varten)

perjantai 27. toukokuuta 2011

KOLMIOLEIPÄ ON PARAS LEIPÄ


Moikka, mä nyt vähän bloggaan tällai itseltäni salaa. Oon siis vielä blogilakossa.

Kaikki turhanpäiväiset kevätohjeet on ilmeisesti vaikuttaneet minuun niin, että haluan jakaa kanssanne yhden. Se perustuu kesäkurpitsaan, tuohon epämääräiseen pötkylään, jota vihasin pitkään, ja olen rakastanut jo pitkään, enkä yhäkään syö sitä raakana.

Kesäkurpitsaan leivän päällä, suolattuna, pippuroituna ja valkosipuloituna, törmäsin lukiossa. Valitin kesäkurpitsan kauheutta eräälle ystävälle ja hän neuvoi minua paremmille poluille. Yhdistän ohuena paistetun kesäkurpitsan Lähi-Itään, ihan vain koska neuvojalla oli siellä juuret. Aika perusjuttuhan tämä on.


Kolmioleipä kesäkurpitsalla

2 palaa paahtoleipää (isoa, ei mitään Fasun kämäpientä)
n. 10 siivua kesäkurpitsaa (siivut esim. millin paksuisia)
mozzarellaa
tomaattia
kinkkua (luomu!)
sinappia
voita
pippuria

Paahda paahtoleivät pannulla vain yhdeltä puolelta (tavoitteena kärtsähtänyt maku). Paista sitten kesäkurpitsa oliiviöljyssä. Suolaa hennosti. Voitele toinen paahtis voilla ja sinapoi toinen sinapilla. Kasaa leipä harmoniseksi kokonaisuudeksi: muista laittaa mozzarella ja kuuma kesäkurpitsa sylikkäin. Leikkaa kahteen taikka neljään kolmioon, ja syö.

Voi sitä k-kurpitsaa laittaa enemmänkin, ja paksumpina siivuina jos tahtoo. Ideana on kuitenkin paistaa se pehmeän ja rutisevan välimaastoon. Yksinkertaisuuden ystävä jättää pois kaikki muut aineet paitsi kesäkurpitsan ja juuston. Tosin silloin mozzarella kannattanee vaihtaa tymäkämpään tavaraan, ja tietysti lisätä huimasti kesäkurpitsan määrää.

torstai 9. joulukuuta 2010

KUKONHÄNTÄTUPSUKOISTA


Syön juuri banaania ja sitä ennen söin päärynän. Mikä ihmeen hedelmäkuuri muhun on mennyt. Bloggaankin niin usein että kolme lukijaani varmaan kyllästyvät hetkessä. Aikaa vain nyt tuntuu olevan, ja hedelmien himoja. Mun mielestä kaikkien firmojen pitäisikin nyt alkaa lähettää mulle sponsorilahjoja (no okei jos lähetätte nonparelleja tai kakkumiksejä ni lähettäkää edes hyviä, ja ei hirveän paljon) koska sillä että on paljon aikaa ei tee kauheasti rahaa. Jos taas haluais vaihtaa mun aikaani rahaan niin mä osaan tehä vaikka mitä, esim. leipoa. Tai jos tahtoisikin vaihtaa mun aikaani suudelmiin niin, no, vatkaa muna kovaksi? Oolrait, oisikohan aika siirtyä ohjeen pariin.

Niin kuin joku tarkkasilmäinen lukija on saattanut huomata, kaikennäköiset piiraat vetoavat minuun. Ohje on versio piiraasta, alkupala, jälkiruoka, snäksi, cocktailpala. Massojen kasaaminen lättänälle muropohjalle oli Aleksin idea. Massat on mun omat. Tein näitä töissä rakkaille työtovereilleni. Hyvin ne meni alas, uskokaa pois.


Massoja muropohjalla

muropohja:
300g vehnäjauhoja
240g voita
50g kylmää vettä
15g sokeria

Sekoita aineet keskenään ja laita massa jääkaappiin tekeytymään. Kauli massa ohueksi ja ota pyöreällä muotilla rinkuloita. Siirrä mahdollisesti jotain apuvälinettä (esim. paletti) käyttäen pellille, rei'itä haarukalla ja pane uuniin.

suolainen massa:
100g kerma
100g vuohenjuusto (tai tarpeen mukaan)
mustapippuria
yrttejä
päälle
kirsikkatomaatteja

Sekoita vuohenjuustoa reippaasti jotta se pehmenee ja yhdistä se vatkatun kerman kanssa. Mausta, pursota muropohjille ja koristele tomaatinpuolikkaalla. Rouhaise vielä päälle mustapippuria.

makea massa:

100g kerma
2kpl appelsiini
tummaa sokeria
vähän neilikkaa
pari tähtianista
ehkä jotain jouluista
kenties vaniljatanko
1 liivatelehti
päälle paahdettuja pekaanipähkinöitä

Kuori appelsiinit kuorimaveitsellä, purista mehut kattilaan ja laita kuoret sinne kans. Lisää tarpeeksi kuvittelemasi määrä sokeria ja mausteita, vettä jos tarvitaan ja keittele liemi siirappiseksi. Huomioi kuitenkin että tarkoitus on sekoittaa jäähtynyt siirappi (joka kovenee jäähtyessään) vatkattuun kermaan eli älä keitä sitä liian tiiviiksi. No anyways, liota ensin liivate vedessä, sulata, sekoita siirappiin ja sitten sekoita kermavaahtoon. Pursota muropohjille ja koristele paahdetuilla pekaanipähkinöillä. (Yli jääneet pähkinät hakkasin pieneksi ja lisäsin massaan.)


Suolainen pala maistui siltä miltä se kuulostaakin: varsin klassinen. Makea oli jännempi, siirappi tuoksui alkoholiselta ja massasta tuli kiinnostava, eriskummallinen, kuivahedelmäinen. Tykkäsin makeasta enempi.



Vielä vähän Pariisin suklaista: ne oli hyviä mutta keväinen käyntini Lontoossa oli tällä saralla kyllä monipuolisempi. Toisin sanoen mitään kovin kreisiä ei löytynyt (=kaikkia suklaita saisi varmaan vaikka sieltä Lontoosta plus Lontoon omat tarjottavat), mutta kaikki olivat syömäkelpoisia ja itseasiassa varsin kiinnostavia. Vikaostoksia ei tullut.

Eka levy oikealta eli Chaponin 75% Madagascar oli viiltävän hapokas ja kiukkuinen. Oranssi Hermé oli 45% maitosuklaa hasselpähkinöillä ja se oli hyvä kuten tulikin olla muttei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Jean-Paul Hévinin chuao -pavuista tehty 68% tuntui maistuvan joka kerta erilaiselta ja niinpä en oikein saanut siitä otetta. La Maison du Chocolat'n 60% Orinoco oli kaunis paketti ja ihanan ruskea foliokääre ja koko suklaa oli lempeä ja tasapainoinen. Pierre Hermén keltaisen paketin 75% jaavalainen oli a truly intense flavor experience todellakin, se maistui Jaavan tulivuorilta. Maku oli siis hyvin, hyvin savuinen, paahtunut, palanut.

Harmittamaan jäi etten ostanut Michel Cluizelin Mangaro -suklaata. Anton&Anton myy siitä sitä ihanaa maitosuklaaversiota mutta Pariisissa olisi ollut 65% tumma. Viime viikolla Hakaniemen hallissa käydessäni huomasin kuitenkin että Parhiala on alkanut myydä Cluizelia ja niillä on tuo tumma Mangarokin. Kiitos maailma! Käyn heti huomenna.