TÄPLIKÄS HERRA RISSANEN

Ruusu-valko kiiltää kauniisti

Kävin Juuren puodissa ennen äitienpäivää tsekkaamassa olisiko siellä uusia suklaita. Myymälään ilmestyy epätasaisin väliajoin uusia konvehteja. Mä olen maistanut niistä oletettavasti kaikkia, tai siis olen maistanut kolmea: tyrni-maitosuklaa (Valrhonan Jivara Lactee?), mustaherukka-tumma ja ruusu-valko. Ruusu-valkosuklaakonvehti oli äitienpäivämarkkinoille tuotettu, mutta mä en pidä äidistäni ihan niin paljon että ostaisin sille kasan 1,70€ konvehteja enkä usko että se olisi halunnutkaan. Parin ruusu-valkon sijaan poistin siis Valrhonan kaupasta kuusi maittavaa mönttiä mutsille.

Toi lällyinen sydäntransferi on kyllä ehkä vähän lälly

Juuren puodin konvehdit on tehnyt Juha Rissanen. Rissanen on Suomen Kokkimaajoukkueen kapteeni ja ilmeisesti varsin arvostettu keittiömestari (mähän en näistä mitään tiedä kun en kokki ole). Herralla on oma firma, Suklaatäplä, jonka alla Juuren tuotteet on tehty. (Juuren puodista löytyy myös jotain muita suklaa-asioita, tyyliin riisisuklaa, mutta niihin en ole koskenut, Rissasen siis nekin.)

Juha Rissanen käyttänee enimmäkseen (kokonaan?) Valrhonan suklaita ja Valrhonan Helsingin kaupan mies Jarmo Laitinen onkin Rissasen frendi. Niillä on myös yhteinen nettisivu, Extra Noir, jossa herrat Suklaatäplä ja Extra Noir tarjoavat palveluksiaan, muun muassa suklaaveistoksia, esitelmiä, raaka-aineita ja koulutusta. Miehistä löytyy kiintoisa artikkeli Viisi tähteä -lehden sivuilta. (Ai niin ja mä olen siis näiden fani, koska Laitinen kertoi viimeksi Valrhona -kaupassa meille vintage- eli vuosikertasuklaan makueroista eri satokausilla. Edellinen oli banaanisempaa! Ja nyt kerron miksi tykkään myös Rissasesta:)

Mun mielestä on ihanaa että joku tekee Suomessa konvehteja, joissa on selkeästi yritystä. Juha Rissanen ei ole ainoa, onhan meillä vielä Petri Sirén, josta juttua joskus myöhemmin. (Myöskin Helsingin palvelualojen oppilaitoksen kondiittoriopettajan Veli-Matti Ahvenharjun omaa firmaa odotellessa!)

Juuren puodin konvehtien makumaailma on kansallisromanttinen. Tyrniä, ruusua (no okei ei se!), mustaherukkaa. Tyrni on mielestäni mainio marja; se on ihanan vihainen ja kummallinen. Tyrni-maitosuklaakonvehti oli myös ihastuttava. Mustaherukka on taas ongelmallinen tapaus. Monet tykkäävät mustaherukan ja tumman suklaan yhdistelmästä - minä en, ainakaan yleensä. Enkä oikeastaan tykännyt nytkään. Massa oli maukas, tosi hyvä, ja suklaa oli tosi hyvä. Ne eivät mun suussa vain skulanneet yhteen. Samoin käy mulla vadelman kanssa, marjan hapot ja tummasuklaa riitelee. Ruusua mä hieman vierastan: tavallaan tykkään mausta mutta se parfyyminen aromi tökkii vähän. Ruusu-valkosuklaakonvehti oli kuitenkin tosi jees. Ja siis vitsit, kattokaa noita kuvia, mikä kiilto.

Näissä konvehdeissa olisi vielä pari teknistä juttua joita voisi hioa. Ensinnäkin, konvehdin kuorissa, siinä suklaassa siis, on välillä pieniä ilmakuplakoloja. Eihän se sitä suklaata pahenna, mutta kun ulkonäkö on puoliruokaa. Musseissa, massoissa, kreemeissä ja mössöissä on myös sellaisia snadeja kiteytyneitä sokerikeskittymiä. Siis ihan pieniä, mutta kun ne huomaa sieltä muuten aika unelmanpehmeästä massasta hyvin. (Ja tähänhän voi sitten sanoa että tee ite parempi, senki valittava akka, mut hei, mä kirjotan tätä blogia ja syön, en mä oo mikään suklaaguru.)

Muistakaa: maistakaa! 1,70€ on suht suolainen hinta mutta eipähän päästä lihomaan!