Gastro oli kahvillisesti runsas, featuring itsestään aukeneva lippasämpylä.
Perjantaina vierailin Gastro -messuilla. Ne on tarkoitettu HoReCa -alan ammattilaisille, ne on kalliit ja niille on yllättävän vaikea päästä. Sen lisäksi ne on tosi tosi kivat, lähinnä maistiaismäärän vuoksi. Hauskaa oli myös että yksi myyjä yritti myydä mulle pakkauslinjaa, sellaista, tiedättehän, jolla pakataan safkaa purkkeihin.
Hauskojen laitteiden lisäksi Gastrossa oli hirveät määrät jätskiä, hyvää jätskiä vielä, paljon sumppia, ja lihaisia maistiaisia jotka vetivät tämän muka-kasvissyöjän ihan kauheaan ähkyyn. Oli pakko sitten illemmalla pyöriä baariin kun ei muuten pystynyt liikkumaan.
Lippasämpylä joka ainakin haluaisi olla klassikko jo syntyessään.
Mustikka- ja dulce con leche -jätskiä. Mahtavaa!
Lisää kahvia.
Anu Hopia, toi Jyrkin juontaja ja Arto Rastas puhuu munasta.
Gastron kotiinviemisiä.
St. Honoren tiskiä.Lauantaina ystävättäreni ja minä päädyimme herraseurassa Lohjalle St. Honore -kahvilaan. Sinne on pitänyt mennä vuosikausia mutta kun Lohja on Lohja on Lohja ja kaukana ja jne. Nyt meidät houkuteltiin sinne siis autokyydillä ja ilmaisella kaikella (köyhiä paskoja kun ollaan niin ollaan myös helppoja). St. Honore on klassikko, sillä on maine, ja se osoittautui maineensa arvoiseksi. Söin valkosuklaa-kirsikkakakkua. Seuralaiseni söivät maitosuklaa-mustaherukkaa ja kookos-passionia. Kaikki mousset ja massat ja mönjät ja ganachet olivat silkinpehmeitä, kaikki maut mainioita. (Paitsi kirsikka ois voinut maistua vähän enempi mutta, no, kirsikka on vaikea.) Mä olen vaikuttunut! Halleluja!
Itse kahvila oli sympaattisen kotikutoinen, erityisen ei-fiini. Ostin muuten myös Torinolainen -nimisen leivän joka oli hyvä. Ei mitään käsittämättömän villiä mutta ihan hintansa väärti ja varsin kaunis. Siitä tosin sain syötyä vain yhden palan ja unohdin sen sitten kaverille.
Tutustuimme myös paikalliseen pubikulttuuriin käymällä Opus K.ssa. Tunnen itseni sivistyneemmäksi kuin vielä muutama päivä sitten. Suosittelen myös Opus K.ta lämpimästi.
Minun palani oli vielä lämpimällä lautasella mikä aiheutti hämmennystä tällaisessa herkässä snobissa.
Tämä viimeinen kuva olkoon varoituksena kaikille - kannattaa aina nauttia kohtuudella (joojoo).
Huomenna minä lähdenkin kohti Lontoota ja sen kymmeniä suklaakauppoja ja toivottavasti myös muita övereitä ruoka-asioita. Sen jälkeen on luvassa rauhaisa, suloinen Irlanti. Palataan viikon kuluttua.
