Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suklaa. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. elokuuta 2015

OI PAKKAUS



Armaat sirputtajat, kesä on täällä! Kävin heinäkuussa Göteborgissa pahamaineisessa Biskopsgårdenin lähiössä Hisingenin saaressa. Nähtiin siellä sammakko ja poltettu huonekaluliike. Sitte menin NK:lle ja ostin Maroun Treasure Island -suklaan. Oon tehnyt jotain samankaltaista ennenkin.

Treasure Islandin kaakaopitoisuus on 75%. Tää on laadukasta ja aika kivaa mut ei ihan voittanut mua puolelleen. Yks juttu kummiski voitti!

Paketin pitkällä sivulla on liimapinta, jotta paperi liimautuu takaisin kiinni. Call me a insinööri mut se on todella tyydyttävää. Kai siitä jotain hyötyäkin on: ehkä kääre menee vähemmän ruttuun ja kiukuttaa Annia vähemmän kun sen saa helposti kiinni.

 Pus pus, lähtekääpäs nyt rantaan tai metsämansikkaan!

torstai 12. maaliskuuta 2015

CHOCORON MÂCHA 18G


Sain tuliaisiksi Pariisista chocoron mâchan. Se on Sadaharu Aokin konditoriatuote, ilmeisesti jonkinlainen suklaaseen dipattu pikkuleipä. Se sisältää kaikkia normaaleja aineksia kuten sokeria ja kermaa ja suklaa-ainesosia, sekä mantelia ja matchaa.

Nyt haukkaan!


Unohdin jo että täähän on chocoron eli varmaan suklaamacaron eikä mikään pikkuleipä. Macaron on muuttunut mantelimarengiksi sillä se on kuiva. Sanon, että aika kiva. Mukavan helppo, tasapainoinen, mantelinen, hyvä suklaa, sopivan kokoinen. Matchasta en tiiä, en tiä tuliks se tossa maussa oikein esiin. Tietty se saa kumarruksen kauniista vihreästä.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

MORO ROOMA



Roomassa oli hauskoja taloja ja teitä ja ylämäkiä ja hauska liikenne ja hieno hieno joki ja vettä satoi paljon. Kengät oli koko ajan märät ja aurinko paistoi joskus, kissoja oli raunioissa, raunioihin oli pitkiä jonoja ja suuria pääsymaksuja. Otin huonoja kuvia syötävistä asioista kuten pistaasitiramisusta ja cannolo/cannolista ja laskiaispullan sukulaisesta ja klementiinistä ja satsumasta. Söin yllättävän hyviä asioita, sillä olin henkisesti valmistautunut muuhunkin. Söin pizzoja ja pastoja ja täytettyjä kesäkurpitsan kukkia ja gnocchia ja helvetin hyvää pistaasijätskiä Gromissa, härän vaikeasti syötävää häntää ja pienen palan trippaa Cesaressa ja jonkin verran halpaa viiniä ja sitten hyviä kuplavesiä. Nautin Saidissa kaakaon, joka oli kuin kuuma suklaavanukas, ja ostin sieltä hyviä konvehteja, joita lämpimästi suosittelen, jos tarve tulee Roomassa. En tiedä tarvitseeko Roomaan mennä ostamaan konvehteja.

En nähnyt paavia enkä Sikstuksen kappelia enkä syöny suolia enkä menny sisään Colosseumiin enkä käynyt Via Appialla vaikka sinne olisin halunnutkin, koska satoi niin paljon vettä, ja ajattelin, että jos se on vaikka tie niin siellä ei ole hauskaa vesisateessa.

Sit kans pussailin koska tää oli lemmenloma. Nyt ei oo rahaa.

tiistai 20. tammikuuta 2015

PONIEN HIPAT


Joulu tulla jolkottaa! En kai mä nyt kovin kiireinen ollut joulukuussa, vai olinko, voi olla että olin mut mitäpä siitä. Kävin Berliinissä ja kun mä tulin sieltä ja meidät pikku matkailijat tultiin hakemaan lentokentältä ja sitte siellä auton takapenkin vieressä oli noin hieno My Little Pony -joulukalenteri ja olin ihan hiljaa ku ajattelin että se on varmaan yllätys Katrille. Mut se olikin mulle! Ja siitä lähtien ollaanki oltu ihan Best Friends.

Sen verran kiireinen olin, että luukkujen availu otti voimille pahemman kerran. Olin ekan viikon jälkeen koko ajan myöhässä. Se suretti mua.

My Little Pony -kalenterin suklaa oli odotusten vastaisesti aika hyvää. Se huononi tosin loppua kohden. Ehkä en enää venaillut yllättävää kammomakua. Katrin Spiderman tms. -kalenteri oli tosi pahan makuinen!

Ostin Barún hippoja Berliinistä yhelle tyypille. Se näytti tolta hippolta ku se söi niitä. Paitsi antoi pönttö mulle puolet!

torstai 28. elokuuta 2014

MINÖSÉGÉT MEGÖRZI



Ostin Oxford Streetin Selfridgesiltä kaksi levyä suklaata. Oisin ostanut enemmänkin, mutta mesta on hinnoissaan, huvittavassakin määrin. Yllä kuvattu paketti on Rózsavölgyi Csokoládén criollo-levy. Pavut tulevat siis Madagaskarilta. Firma on unkarilainen, asuu Budapestissä. Tietääkseni Rózsavölgyi Csokoládé on Unkarin ainoa bean-to-bar- eli pavusta patukkaan -suklaayritys. Se meinaa sitä, että suklaa on ihan oikeasti tehty itse. Suomestakin löytyy yksi tällainen, ja se ei ole Fazer.

Suklaalevy on palkittu brittiläisen Great Taste -kilpailun kahdella tähdellä. Ykkönen on ihan jees, kakkonen aika hyvä, ja kolmonen rulaa. Great Taste on siitä kiva, et ku joku tuote voittaa, ni sen kylkeen liimataan sit tarra, joka kertoo sen. Sit voi esim. kymmenen tuntemattoman suklaalevyn joukosta valita sen joka on voittanu viime vuonna pari tähteä. Easy peasy lemon squeezy!

Olisin ostanut tän suklaan ilman tähteäkin. Tai en kyllä muista oliko Selfridgesillä muitakin firman suklaita, jos oli, olisin saattanut ottaa sellaisen. Silti, olisin ostanut Rózsavölgyi Csokoládén levyn.

On se hyvää. Suklaan tuoksu on sokerinen, karkkinen, ehkä öö hattarainen. Maku on hieno. Ekan kerran ku maistoin ni yllätyin ja riemastuin. Maku hyökkäs tosi överin marjaisena ja sitruksisen happoisena. Emmä tiedä onko se sittemmin lientynyt tai sit mä olen vain tottunut. Tässä on ihanaa pehmeyttä ja sit sitä sitrusta riittää yhä.

Selfridgesillä kannattaa käydä suklaaostoksilla. Ehkö muillakin? Kerran näin siellä savustetun mozzarellan ja aloin melkein pillittää. Mut laatusuklaiden hyllyllä oli oma myyjätärkin. Ihmeellistä! Se jopa ties jotain! Ihanaa!


torstai 14. elokuuta 2014

VAIK VAIN SIKS



Rakas päiväkirja,
kävin Pariisissa Hugo&Victorilla. Siellä myydään konvehteja, jäätelöä, suklaalevyjä ja leivoksia. Liike on kalliin, siis niinku kalliin, miesten vaateliikkeen näköinen. Seinät on maalattu mustiksi ja niihin on upotettu koloja, joissa leivokset asuvat. Myyjä näytti suunnilleen vitun kuumalta, vähän sellaisella miesmallitavalla, että voidaan siitä olla eri mieliä, mitä se kuuma tarkoittaa, mut silti niinku hyvältä. Hugo & Victorille kandee ehdottomasti mennä vaik vain siks, että se on niin kalliin näköinen.

Älkää kuitenkaan ostako sieltä suklaata. Ostin viiskymppisen maitosuklaan, eli hommallahan on kaikki mahikset onnistua, oikeastaan mahista epäonnistua ei oo ja silti: eka olin sillai et hyi hitto maistuu rasvalta ja aika halvalta, sit olin sillai et onhan tää ihan hyvää ja nyt söin vikan pienen palan ja no ääh. Sanotaanko, että ei se aivan kelvotonta ollut, mut ei siihen kande rahojaan laittaa. Ei ainakaan Pariisissa, eikä Hugo&Victorilla. Ne pari ostamaani konvehtia oli 'ihan jees', tosin osa maistui halvalta saksalaiselta konvehdilta. Se johtui täytemassasta. Ei ne pahoja olleet, toisin kuin yleensä ne Saksan halpikset, koska ne oli kuitenkin hyvin tehty. Häiritsi vain ku tuli pahat joulukarkit mieleen. Se oli kummiskin jännähköä. Kai niissä oli pähkinämurua ja sokeria, vaikka praliinia muruna, mikä sinänsä on ihan hauskaa. Jos nyt vielä paremmin tekis, ni voitais olla hyvissä jutuissa kiinni.

Mä oon kaikesta huolimatta vähän Hugo&Victor -fani. Siis kuinka hieno nimi, ja mikä mesta. Söin edellisellä Pariisin reissulla jonkin tarteletin Hugo & Victorilta, ja se oli tosi hyvä. Maistettuani suklaita olin muistavinani et olinkin jostain kuullut, että firman tuotteita nauttiessa kandee keskittyä leivoksiin. Saman muistuman esitti myös Aleksi.

Hugo&Victorilta voi leivoslaatikoiden kanssa siirtyä Notre Damelle nauttimaan elämästä Victor Hugon hengessä. Samalla retkellä kandee kävellä viereiselle Île Saint-Louis -saarelle Berthillonin jätskikiskalle.

maanantai 4. elokuuta 2014

BEIJING CORSICA INSOLENCE


Postauksen aiheena on vakavahenkinen chocolaterie/chocolatier Patrick Roger, vaikka kuvitus onkin huumorimadon aluetta. Kaikki postauksessa esiintyvät viat ovat Rogerin omaa syytä.

Etsin siis Pariisissa käsiini suklaamesta Patrick Rogerin. Liikkeitä näyttäis olevan Pariisissa kuusi, joten tekin voitte etsiä ja helposti löytää. Olin just lukenut, kuinka Lebovitz on ollut harkkaamassa Rogerilla, joten toki kiinnostuin siksikin. Rogerin kauppa oli hieno, ja siellä oli kylmä. Mua aina jännittää mennä noihin hiton suklaamestoihin ku ei mulla oo mersua tai oikeastaan edes kunnon työtä eikä ehkä sitä tuukaan ja sillai. Mut selvisin tästäkin. Pariisissa lohduttaa se, että ei niillä myyjilläkään taida olla, ja ite puhuu kuitenki parempaa englantia ku ne.

Suurin osa Patrick Rogerin konvehdeista oli ranskalaismallisia, eli dipattuja. Suomessa konvehdit on yleensä belgialaistyylisiä eli tehdyt muottiin. Koska mulla ei ole yhtään kuvaa niistä karkeista, ni kattokaa vaikka Rogerin sivuilta. Ne on matalia neliöitä, jossa on koristeena nurkassa jokin hipsu. Sellaiset näyttää aina samalta.

Rogerin konvehtien ongelmana oli että ne oli nimetty hirveällä tavalla: Tendresse, Jalousie, Arrogance, Allégorie. Erityisesti homma menee vaikeeks ku tiskin toisella puolella on tsubu, joka ei uskalla puhua englantia, ja sit ite en tietystikään voi enää kahden sekuntin päästä muistaa et mitä hittoa allegoria tarkoittaakaan. On kätevää jos nimi ja sisältö jotenki mätsäävät, vähän niinku näis mun blogipostauksis.

Konvehdit maksoivat muistaakseni 1,5 euroa kappale.

Lopputulema oli siis neljän konvehdin ostos, sekä pikapäätöksenä marsipaanimato lahjaksi. Kaksi konvehdeista oli tyyliä 'ihan jees' ja kaks oli aivan päräyttävän hyviä. Ne oli marjaisia ja suloisia ja happoisia. Harmi vain, että en muista oliks ne oopiumia, mistraaleja, sykloneja tai kenties Valparaiso.

perjantai 20. joulukuuta 2013

DE CHOCOLAT




Pyhä Jumala, ihanat kinkunsyöjäni! Olen hukkunut Akatemian pitkiin portaikkoihin. Tässä postauksessa paistaa aurinko, koska ostin Maroun suklaan kesällä Tukholmasta.

Marou on Vietnamissa toimiva suklaapaja. Perustajat taitaa olla ranskalaisia, mut ehkä jollain vietnamilaisilla juurilla. Luin sen jostain, mut en enää löydä sitä tietoa. Kannattaa käydä niiden sivuilla vain siks, että levyjen kääreet on helvetin hienot!

Ostin Tien Giang 70% -levyn NKsta Tukholmasta. Jostain ihme syystä Ruotsista näitä saa laajasti, eli kandee tsekkaa jos on lähdössä sinne päin. En ollut koskaan kuullutkaan Marousta. Suhtaudun aina terveellä epäluulolla kaikkea sellaista suklaata kohtaan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kääreitä syynäämällä yleensä silti selviää, onko se ostamisen arvoista. Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat hinta, levyn koko, levyn kääre, raaka-aineet ja mitä kääreessä sanotaan. Tajusin muuten just et tossa paperissa on tekstit ruotsiks! Se vasta on epäilyttävää. Mut siis: mitä kalliimpi, hienomman näköinen, pienempi, vähäraaka-aineisempi ja kuvailevampi paketti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvä suklaa! Raakaa peliä, dudes. Kuvailevuudessa 'belgialainen pehmeä maitosuklaa maailman parhaista raaka-aineista" -teksti ei kelpaa. Tien Giang 70% sanoo: har en fyllig smak med kryddiga och fruktiga noter. Till Tien Giang använder Marou Trinitariobönor som odlas av Cho Gaokooperativet vid Mekongdeltat. Tähän ei Fazer pysty!

Itse suklaa oli todella pehmeän makuista, ehdottomasti fyllig. Ehkä vähän liiankin. Kaakaovoita oli siis heitetty joukkoon antoisalla kädellä. Mulle kävin tän suklaan kanssa samoin kuin usein muidenkin laatusuklaiden kaa: sitä on tosi paljon jäljellä ja se on tietty jo vanhentunutta. Tässä tais nyt olla ongelmana se, että mun oli tarkoitus blogata tästä tosi pitkään, ja siks en muka voinu syödä sitä suklaata. Tyhmää, niin tyhmää. Mun mielestä ruuan arvo piilee kuitenkin sen syömisessä eikä sen fiilistelyssä tai säilyttämisessä. Perusmoka.

Mut siis, kyl mä suosittelen. Vaikka toi suklaa maistuis kakkiaisten lapsipuolilta ni ihan sama koska paketit on niin hienoja. Mitkä värit! Mun maailmanpelastuksellinen ja ruokanörtillinen puoli sitä paitsi yhdistyy tällaisissa tuotteissa ja se on ihanaa. Tää ei oo mikään reiluluomusertifikaatti-ihme eikä mua sellaiset hirveästi kiinnostakaan. Mut tää on oikeasti paikallisten tekemää Vietnamissa paikallisista raaka-aineista toivottavasti edes vähän paikallista paremmalla liksalla eli tää saattaa pitää hengissä muutamaa tyyppiä, ja just nyt mulla on sellainen olo et se on vitun siistiä. Mä toivon et noi siirtomaaisännälliset ranskalaispojat ei oo vain huijannu mua!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

NIINKU HYVÄILY



Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.

Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)

Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.

Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.



P.S. Pääsin kouluun!

maanantai 14. tammikuuta 2013

LAISKA SUKLAAPOSTAUS



Moi.
Koulutoverit kirkunauraa jossain lähellä, laitoin kaikki ovet kiinni etten kuulisi. Se ei auta.

Nyt on suklaapuheen aika. Kauaskantoisesti lupasin heinäkuussa että suklaasta asiaa joskus myöhemmin. Todellakin myöhemmin.

Ostin Kööpenhaminasta Friis Holmin Pure dark chocolate 70% Chuno -levyn. Suklaa sisältää kaakaopapua ja sokeria, ei siis lainkaan lesitiiniä. Chuno - pavut tulee Pohjois-Nicaraguasta, paketissa lukee et ne saattais olla venezuelalaisen trinitarion esi-isiä. Näit chunoi on tietty löytynyt vain kolmelta eristyksissä olevalta viljelypaikalta.

Pure dark chocolate 70% Chuno on pehmeä sekä maultaan että koostumukseltaan. Siinä on paljon kaakaovoita, mistä mä en niin hirveesti digaa. Tässä ei silti tullu mitään ällöysefektiä. Ihan jees. Ihan jees kuvaa tätä suklaata muutenkin aika hyvin, tää on varsin turvallinen. Hyvä tumma suklaa, hyvä syöntisuklaa, hyvä jos suhtautuu tummaan suklaaseen epäillen. Tosi miellyttävä mut ei ehkä kovin mieleenpainuva. No, okei, hedelmäinen, täyteläinen, vois olla viel joku nahan maku.

Emmä tiiä, kuka hullu noista suklaista tietää. Kaipaisin lisää firman suklaita testiin, vaikea sanoa yksittäisestä suklaasta oikein mitään. Tai no, siis, ois kiva kun sitä vois verrata saman lafkan muihin.

Mulla oli joskus jäljellä kuitteja Köpis-suklaista, joiden tarkoitus oli että voisin listata teille hintoja. Sanoisin että 5 e/100g. Kannattaa toki ostaa, ylipäänsä vaikka vain siks, että tää on paikallista, perkele tanskalaista.


P.S. Mun sydämeni särkyi kun kuulin että Valrhona -kauppa lopettaa. Mun oli tarkoitus käydä siellä ostoksilla vikana aukiolopäivänä kun olin pääkaupungiseudullakin, mut enpä käyny. Tää elämä, tää on niin murheellista. Tunnen piston sydämessäni, en käynyt siellä tarpeeksi. En ostanut edes tän vuoden vuosikertalevyjä! Ei ihmekään et suklaapostaukset on myöhässä. Tän hautajaispuheen johdosta toivon et Gagu, joka nousi jo ennen Valrhona -kaupan tuhoa tuhkasta kuin feenikslintu, lähettää mulle hitosti konvehteja. Eiku mun piti vain sanoa et herra Laitinen, se kauppa olikin liian hyvää ollakseen totta, ja Gagu is cool.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

ORANSSIT MURSUT


Sain levyn Levyn suklaata Katrilta koska sen mielestä se maistui ihan yrjöltä ja mursujen kakalta. Kätevää! Mulla ei ois ollutkaan varaa ostaa tätä itse.

Ensin suklaa maistui palaneelta. Haudutettuani tätä kuukausia suklaahyllyssäni ja pöydälläni maku on alkanut pehmentyä. Mä ihan oikeasti luulen että tää on hengitellyt ja parantunut, mutta voi toki olla että mun makuaistini on merkittävästi muuttunut tänä aikana. Suklaassa on madagaskarilaisen sitruksinen maku, ryyditettynä maltaalla tai millä lie nahalla. Tuoksu on raikkaampi ja hedelmäisempi ja makeampi mut muuten aika samanmoinen.

Ei tää suklaa mun mielestä ihan helppo oo. Jossain vaiheessa olin tosiaan myös vakuuttunut et pojat on vain polttaneet papunsa pohjaan.

Koostumus on jees.

Maku on ehkä punaviinimäinen. Tää kyl janottaakin.

Kyseessä on siis Levy Chocolaten Madagascar 71%. Sisältää kaakaopapua ja kookospalmusokeria. Made in Finland, mistä on pakko nostaa hattua ja tuutata torvea ja onnitella ylipäänsä. Firma on siis Suomen eka ja ainoa bean-to-bar -suklaapulju, mikä tarkoittaa sitä että ne tekee ite suklaansa alusta loppuun.

Mä en tiedä onks näillä tyypeil muita suklaita ku tää. Ei varmaan. Yritin ehkä myös tarkastaa asiaa, mut nettisivut on ihan paskat. Sieltä selviää vain että tätä saa myös Tokiosta. Helsingistä Levy -suklaata löytää esimerkiksi Kluuvin Eat&Joysta ja Kolmannen Linjan Good Life Coffeesta. Yhdeksän euroa.

Kantsisko yrittää saada myyntiin vaik Tampereen kauppahalliin? (Musta kun on tullut tällanen maakuntien puolestapuhuja.)

Ja lopuks vielä on sanottava et: siistii!

tiistai 30. lokakuuta 2012

PITÄISKÖ NIITÄ KOULUJA NORSUNLUURANNIKOLLE VAI


Oon menossa saunaan! Eka kirjoittaa ripsautan kuitenkin parista maitosuklaasta.

Vasemmalla kuvassa on tanskalaisen Urtekramin 55% maitosuklaa, eli tosi stydi. Mä en ollut aikoihin syönyt firmalta mitään, muistelin vain että kun joskus päätin lopettaa riistosuklaan syönnin ja siirryin vain Urtekramiin (koska se oli ainut Reilun kaupan suklaa jota sai peruskaupoista) et se suklaa oli aika hyvää ja aika erilaista. Toki se on erilaista jos Fazerin Sinisessä on 32% kaakaota ja tässä yli puolet, mut enhän mä silloin mitään asiasta tiennyt. Tää on ihan hyvä suklaa, tosin mua häiritsi outo juuresten maku. Tässä on sellainen makea porkkana-punajuuri-mikä tahansa maan alla kasvanut -maku. Koostumus on mukavan pehmeä ja sileä. Urtekram on köyhän valinta: sata grammaa maksaa muutaman euron.*

Ja oikealla on madagaskarilaisen Menakaon 44% maitosuklaa. Paketti on hieno. Siinä lukee fudgy & light ja se ehkä pitääkin paikkansa. Tässä on kiintoisa suolainen maku, ja hauska toffeisuus. Rakenne vain on vähän ällö, jotenkin vahamainen, ja tässä maistuu rasva. Maailmanpelastuksellisesti siistiä on että pavut on viljelty Madagaskarilla ja myös suklaa on valmistettu siellä. Ei taida olla ihan yleistä. Tätä sokolaatia saa Caffista ja se maksaa noin kuusi euroa.

Kyl mä niinku ton Urtekramin ostaisin jos ois pakko jompikumpi. Se on oikeasti aika hyvä tumma maitosuklaa vaikka se maistuukin porkkanalta. Luulen sitä paitsi että mun blogini lukijat pitää porkkanoista. Erityisesti paahdettuna.


*ja sitten odottelen innoissani lukijoiden tulkintoja köyhyydestä

maanantai 14. toukokuuta 2012

LIDL!



Mä olen kuulemma ikävä ihminen, ja haukun kaikkea kuvitellen olevani kriittinen.* No nyt mä kehun Lidliä.

Ostin Lidlistä Deluxe Tumma Suklaakonvehti -paketin. Lätkissä oli klassillisesti piparmintunmakuinen täyte (myös sitruuna ja jokin muu löytyis). Lisävakuutena purtilossa luki deluxe selection exclusive. En tietenkään saata saatika halua vastustaa noin hyvää tuotetta.

Suklaat oli aftereightmäisiä. Purkissa luki best served chilled joten laitoin ne jääkaappiin. Ehkä ne toimivat sillä lailla hieman paremmin. Huoneenlämpöisinä ne oli kenties liian löysiä. (Vaikka suklaa ja jääkaappi eivät kyllä ole parhaat ystävät, mut tämän kerran.) 100g maksoi noin 1,60€ eli ihan jees. Raaka-aineet miellyttivät minua eli olivat laadukkaat.

Lidlissä kannattaa tarkastella suklaahyllyä sillä silmällä. Kerran sieltä löytyi firman oman merkin J.D. Grossin konvehtirasia jossa ei tainnut olla lainkaan ylimääräisiä aineita. Kalliimpi se rasia oli kuin peruspanda mutta halvempi kuin peruslaatusuklaa. Vertailun vuoksi kannattaa käydä vaikka Stokkan suklaaosastolla lukemassa boksien ainesosaluetteloita. Mä tein niin kerran tarkoituksenani ostaa rasia jossa on vähiten ee- ja muita huonosta laadusta kertovia aineita. Ainut, jossa ei ollut mitään, oli ystäväni Valrhonan. Yritän siis sanoa että lukemalla mitä suklaakonvehti sisältää voi erottaa laatusuklaan saman hintaisesta bulkkisuklaasta periaatteella paskaa voi parfymoida mutta.

Taloussuklaata kiinnostavampi valinta leivontaan taas on Lidlin J.D. Grossin maustamattomat alkuperämaasuklaat jotka ei oo ihan hullun kalliita mut kuitenkin aika hyviä. Ne ovat sellaisenaankin syötäväksi kelpaavia.

Onko Lidlissä jotain muutakin erityisen hyvää kuin suklaa?


*toim. huom. Saattaa olla totta.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

OH, THE PUDDINGS!


Löysin viisi euroa Fredalta kenkäkaupan edestä. Käytin sen Montezuma'sin suklaalevyyn käydessäni Aitokaupassa. En ollut ennen syönyt firman suklaata. Suhtaudun brittiläiseen suklaaseen kiinnostuksella, ja luomusuklaaseen penseästi. Anteeks, luomu! Ei se johdu susta vaan musta!

Luulin että Montezuma's on luomusuklaamerkki mut eipäs olekaan. Hyvin englantilainen merkki se sen sijaan näyttäis olevan: hassuja nimiä (Lordy lord, Sea dog, Space hopper), suklaaversioita brittijälkkäreistä (Eton mess, spotted dick, summer pudding!!) ja kivoja lahjoja.

Niin ja mites se suklaa? Tiiätte kummiski mitä aion virkkoa. Se oli siis 100g:n paketti 54% maitosuklaata eli vaikuttavan tummaa, ja maksoi 4,95€. Ei se nyt kovin erikoista ollut. Maistui kaakaovanukkaalta, ja makuelämyskin oli yhtä kompleksinen. Että ei se pahaa ollut mutta aika tylsää. Jos ei tykkää tummasta suklaasta niin tällä vois ehkä harjoitella.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

1,3€



Tapasin Petri Sirénin konditoriaharjoittelussa. Sirén oli siellä kondiittorina. Parasta harjoittelussa oli suklaakeskustelut. Silloin Valrhona oli tuttu mut mikään muu varmaan ei. Ehkä olin muutaman kerran maistanut Cluizelia tai Amedeita. Oli avartavaa kuulla erilaisista suklaista, ja maistella herran omia konvehteja, jotka oli tehty vantaalaisessa kellarissa. Nykyään Sirénillä on oma Petris -firma Fiskarsissa. Helsingistä löytyy myymälä Museokadulta.

Museokadulta saa konvehteja (praliineja, kuuluis sanoa), maustettuja suklaalevyjä, suklaalevyjä ja ainakin ennen sai macaroneja. Suklaalevyjä en ole ostanut sillä ne on mun mielestäni vähän hassuja. Jos konvehtiin joutuu ite tekee täytteet, niin suklaalevyihin voi vähän ripotella ruusunlehtiä päälle (ihan oikeasti suklaan ja mausteen kanssa voi kikkailla loputtomiin koska suklaita on määrättömästi eri makuisia). Suklaa itse ei kuitenkaan ole Sirénin tekemää. Jos ois niin asia ois täysin eri. Maustamattomat suklaalevyt jotka on kivoissa leveissä paketeissa ovat Felchlinin. Niistä tosin saa sellaisen kuvan että ne on Petrisin omia.

Ostin konvehdit: talon tryffeli, aprikoosi, timjami-mikälie, minttu ja 85%. Muistiinpanoni kertovat että talon tryffeli, minttu ja 85% olivat liian makeita tai sokerisia. Erityisesti talon tryffelin ja 85%:n ongelmana oli turvallisuus. 85%:ssa kuori myös maistui ihan hiton oudolta, ei vanhalta vaan joltain väriliidulta. Aprikoosi oli aika jees, tosin oisin kaivannut lisää aprikoosinmakua. Minttu toimi sokerisuudestaan huolimatta. Minttukonvehteja kannattaa mun mielestä ostaa Petriltä, koska niissä on käytetty tuoretta minttua. Maku ei ole enää niin hapankorppuinen kuin se oli joskus mut selkee yrttisyys, kuminaisuus, maistuu vielä. Timjami-mikälie on merkitty pienessä muistikirjassani parhaaksi. Siinä oli mukavan ohut kuori, hyvä ganache, se maistui timjamilta (josta tuli ehkä liikaa mielleyhtymiä timjamiruokiin), ja kaiken lisäksi oon merkinnyt kirjaan plussan.

Tästä tuli nyt todella masentava käninäpostaus, mut tuntuu että rohkeus puuttuu. Kaikki konvehdit oli ihan kivoja. Mä olisin kaivannut syvempiä, tummempia makuja. Eiköhän nämä silti uppoa yleisöönsä.

Haluaisin maistaa Petrisin kakkuja. Ne näyttävät kiinnostavilta.

tiistai 31. tammikuuta 2012

SUKLAA.ORG


Ostin DeliDelistä Hakaniemen hallista Chaponin Fourree praline au sel fume et pistache -suklaalevyn muutama viikko sitten. Tsekkailin ekan kerran näitä levyjä ennen joulua. Silloin ois ollut kolmea sorttia: tämä, mustaherukka ja lime. Kun sit ostin tämän savusuola-pistaasipraliinisokolaatin niin mustaherukkaa ei enää ollutkaan. Toki on mahdollista että ois tulossa. Siitä mä olin kiinnostunein.

Chapon on ranskalainen suklaafirma. (Chapon tarkoittaa syöttökukkoa.) Tuotteilla on ihastuttavan romanttiset pakkaukset, joten ne kelpaa lahjoiks ihan siks vain. En mä muuta tuosta firmasta sit tiedäkään, enkä jaksa nyt selvittää, mut ihan kelpo suklaata kauniissa kääreessä. Jouluna DeliDelistä sai myös konvehtirasioita ja yhä löytyis kaakaojauhetta. Laadusta ei ole takeita mut tuskin ihan kuraa on tai jos on niin tota maistaaks sitä kukaan, t. Anni gastronomisten epäilysten vallassa.

Savusuola-pistaasipraliinisuklaa on 80-prosenttinen eli tosi tumma täytesuklaa. Palat olivat mun mielestäni liian isoja. Muistiinpanoihini (väestötieteen) olen kirjoittanut "pääsiäismuna, pähkinä, kuivattava (kaakao%)". Suklaasta tuli mieleen pääsiäismunatäyte, eikä siis mitenkään negatiivisesti. Siinä oli jokin pääsiäismuna-pähkinämaku. Prosenttinsa puolesta tosiaan myös suuta kuivaava. Mä haluaisin sanoa että tässä maistuu joku lapsuus-vanhanaikaisuus -juttu mut oikeasti mulla tulee Irlanti -aikani mieleen. En tiedä miksi. Mä tykkäsin tästä suklaasta ehkä just siksi etten mä saanut tavoitettua sitä muistoa miltä tää maistui.

Suklaa maksoi 5-6 euroa. Ainesosalistassa oli oikeita aineita.

DeliDeliin on kuulemma tulossa pääsiäiseksi Chaponin pääsiäismunia! Hyvä!

(Oon virkkonut aiemminkin sanasen firman suklaasta.)


P.S. Blogi on kriisissä. (Taitaa olla vähän kuin kapitalismissa, kriisit sisältyy bloggauksen ideaan.) Eka mua siis vitutti kun ei kukaan tätä paskanjauhantaa kuitenkaan lue (jos oot äiti tai Katri tms. nii ei tarvii nyt ilmoittautua lukijaksi, teitä ei lasketa) ni ajattelin et hylkään koko homman ja keskityn runojen rustaamiseen. Sit ajattelin et en hylkääkään. Jumala meniki ajattelemaan mun puolesta, ja ilmoitti erään kaverin välityksellä myyvänsä mun tietokoneen. Saa siis nähdä milloin tulee seuraava postaus!

lauantai 7. tammikuuta 2012

PÄÄSTIIN SIITÄKIN


Loppiainenkin on jo armollisesti historiaa. Tässä siis joululahjabloggaus! Noista kahdesta kuvassa näkyvästä kirjasta blogannen joskus myöhemmin.



Tonttu oli kenties lukenut mun blogia kun se osasi tuoda veri-kirsikkasuklaata ja pekoni-nougatsuklaata mulle lahjaksi. (Tai sitten se tonttu on jo hetken aikaa kuunnellut mun suklaa- ja ruokaidarointeja arvostettavalla tyyneydellä ja kiinnostuksella?) Pekonisuklaa on aika mitätöntä, kanelista (jouluista!), nougatmassa on teollisentuntuista, margariinimaista. Suklaasta tulee mieleen halvat joulukonvehdit. Pekoni tuo krispiä ja mukavaa suolaisuutta. Verisuklaassa on Zotterin vahvaa puolta eli marmeladia, kirsikkamarmeladia. Veri ainakin ajatuksena kummittelee taustalla, maistuukin hieman. Tän suklaan väritys on punertava. Veri-kirsikkasuklaa on oikeasti mukava täytepatukka. Kiitokset kuuluvat erityisesti kirsikkamarmeladille.


Sama hiton tonttu roudas mulle myös suklaaseen dipattuja jättiläismuurahaisia, ja ihanan vaarattoman kultahippu-samppanjatikkarin. Tikkaria en ole maistanut mutta eiköhän se maistu sokeriselta ja samppanjaiselta. Yhden murkun söin äsken. Suklaa maistuu vanhalta, muurahaisesta en tiedä. Se oli popkorninen ja kirpeä. Muurahaisen kappaleiden kaivelu hampaankolosta on (toivottavasti) ainutkertainen kokemus.

Toiselta tontulta sain Michel Cluizelin suklaarasian. Siinä on kahdeksan konvehtia, joissa neljässä on 85% ganache ja neljässä 99% eli lähinnä pelkkää tummaa tummaa suklaata. Mä olen ennenkin syönyt Cluizelin konvehteja. Ne on kumma juttu koska ne ei silloinkaan tainneet olla kovin hyviä. Näissä kuoren suklaa maistuu elähtäneeltä, ganache omituisesti sokeriselta. On näissä myös hyviä makuja mutta... Mutta? Miksi näissä on sorbitolisiirappia?



Tämän meninkin jo syömään: Quai Sud, Riz au lait, makuna speculoos-omppu. Purkkiin oli kerroksittain kasattu riisi, speculoosmuru, sokeri jne. Matsku tuli kaataa kattilaan ja sitten maitoa perään, tuloksena hyvin makea, omenainen ja mausteinen riisipuuro. Mahtavaa tässä hyvin lahjamaisessa tuotteessa oli ainesten kunniallisuus. Kuivatut omenanpalat olivat kuivattuja omenanpaloja ja keksi keksiä ja vaniljatanko oli vaniljatanko (tosin kuivin vaniljatanko koskaan). Speculoos on hollantilainen pikkuleipä. Se on sukua piparille. Speculoosissa on hauska ikivanha fiilis, niissä kun on usein muotilla painettu kuvio. Check it out!

tiistai 20. joulukuuta 2011

JOULUTRYFFELI


Tein tryffeleitä. Huomiokykyiset voivat huomioida että tämän ja edellisen postauksen otsikot on optimoitu houkuttelemaan suurta yleisöä. Nämä ovat siis Annin vuoden viralliset joulutryffelit. Epäviralliset tosin siksi, että valmistin näitä vain kosiskelemaan elämäni valoa, en yleiseen jakoon.


Kardemumma-mantelitryffelit
20kpl

130g maitosuklaa
100g kerma
20g voi
80g manteli
hieman kardemummaa
kaakaojauhetta
kuparijauhetta

Paahda mantelit kunnolla, ja vedä ne muruksi jollain koneella. Kiehauta kerma ja kardemumma, anna jäähtyä. Siivilöi kardemumma veks ja lämmitä kerma uudestaan. Lisää joukkoon pieneksi paloiteltu suklaa. Kun se on sulanut, lisää voi ja mantelijauhe. Anna massan vetäytyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Pyörittele sitten se muutamaksi pötköksi (halkaisija pari senttiä) ja pyöritä pötköt kaakaojauhe-kuparijauheseoksessa. Leikkaa pötköistä haluamasi kokoisia paloja.


Käytin suklaana Fazerin Sinistä. Kuparijauheen tilalla voi tietysti käyttää mitä tahansa muutakin kimallejauhetta tai jättää kokonaan pois. Kaakaojauheena käytin Domoria, josta olen blogannutkin. Tryffelit voi tietysti päällystää muullakin kuin kaakaojauheella. Kaiken voi oikeastaan tehdä muutenkin kuin tässä ohjeessa.

Hyviä nää silti ovat. Tryffelien saaja ei tosin ole vielä päässyt maistamaan.

torstai 24. marraskuuta 2011

TÄÄ ON ANNAN LEMPPARI



Kävin aamukahvilla kahvila Sävyssä. Sen jälkeen käveltiin kahvitteluseuran kanssa ostamaan ruisleipää ja rahkamunkkeja Avikaiselta. Työttömän elämä, tiedättehän, se on niin helvetin vaikeaa.

Sävy sijaitsee Seksipisteen vieressä, kuten eräs pieni maiju joskus sanoi. Ostin sieltä cappuccinon ja SuklaaTäplän puolukkakonvehdin. Kaffe oli good, ja konvehti kans. Sävyllä taitais olla missio myydä hyvää kahvia, mut mä en yhden cappuccinokupillisen jälkeen surkealla kahvituntemuksella osaa sanoa suurta tuomioita. (Paitsi et mun mielestä se cappuccino oli harvinaisen hyvä.) Ja siis propsit ehdottomasti siitä, että tuolta saa noita konvehteja. Näyttäis kans saavan GoodPie Bakeryn tuotteita ainakin silloin tällöin.

Kahvila on vaatimattoman kokoinen. Paikan sisustus on berliiniläinen epämääräisyydessään. Erityisen epämääräisiä ovat seinillä roikkuvat sisustustaulut kahvikupposista. Ne ovat hirveitä mutta kieltämättä berliiniläistävät paikkaa tehokkaasti. Kai se on makukysymys.

Kyllä mä suosittelisin.

Tsekatkaa myös vanha bloggauksein SuklaaTäplästä.

torstai 17. marraskuuta 2011

PATUKKAA


Terve, tulikin pakonomainen tarve tehdä pieniä tarkennuksia taannoiseen postaukseeni Zotterin suklaista! Ensiksikin: olen syönyt niitä lisää, ja toiseksi: niitä saa Helsingistä.

Ostin siis eilen sekä oliivi-sitruunasuklaata, jossa oli oliiveja, sitruunaa, snadisti chiliä ja vähän viinaa, että aprikoosisuklaata, jossa oli aprikoosisuklaata aprikoositäytteellä ja aprikoosibrandyllä. Nyt on pakko tunnustaa, että suklaat Zotterilla eivät ole kovin hyviä. Olkoot ne tehty vaikka kullasta, nii ei. Aprikoosisuklaa(patukka) muuten oli hyvä, kiva ja raikas ja herkullinen. Oliivi-sitruuna on varsin paha. Ei näitä laatusuklaana kannata ostaa, mut jännänä karkkina toimii. Banaanisokolaatikin oli saanut kannatusta Zotter -postauksen kommenteissa.

Fredrikinkatu 33:ssa on EDEL city -niminen kauppa, joka myy kierrätysvaatteita, you know semmost trendikäst matskuu, ja Zotteria ihan hyvän valikoiman. Googlasin äsken firman nimeä ja löysin toukokuussa julkaistun blogipostauksen, jossa sivutaan aihetta. Mä olen siis mörönmoisesti myöhässä!