Löysin Parhialalta Hakaniemen hallista Pacari -suklaata. Luulen ettei herra Parhiala ilahtunut kun ilahtuneena kerroin hänelle monta kertaa kuinka hirveää Pacarin raakasuklaa on. Se on aivan kauheaa. Firmalta oli myynnissä kolmea tummaa suklaata ja sitä nimenomaista raakaa. Parhiala on hyvä tarkastaa aina silloin tällöin suklaa-asioissa, ja kaikennäköisissä muissakin.
Pacari -suklaa on Ecuadorista, ja luomua. Kaikki Pacarin suklaa on tehty arriba nacional
-pavusta. Firmassa ja tuotannossa on pienten laatulafkojen edut: saadakseen aikaan hyvä tuote, on pakko viljellä rakkaudella ja vaatia työntekijöiltä ammattitaitoa. Jos paikallisilta duunareilla täytyy olla ammattitaitoa laatukaakaon viljelyyn, niille luultavammin maksetaan myös enemmän, ja ne tiedostavat asemansa paremmin. Näin olemmekin reilun kaupan idean lähteillä. Pacari, kuten yleensä (mitkään?) muutkaan pienet bean-to-bar -firmat, ei kuulu reilun kaupan piiriin. (Tosin firman sivuilla sanotaan että osa viljelijöistä olisi Fair Trade. On muuten aika harvinaista että tällainen pikkufirma on luomu-merkitty. Silti laatusuklaan syönti, varsinkin pieniltä firmoilta, on ekologisempaa ja eettisempää. Tuotanto on pientä, raaka-aineiden alkuperä tunnetaan ja lopputuotteesta halutaan mahdollisimman laadukas. Vrt. Fazer joka ei tiedä mistä niiden kaakaomassat tulee.)
Ostamani suklaa on nimeltään Los Rios, ja pavut ovat Los Riosin alueelta. Se on 72% ja loppui jo. Suklaa on siis varsin tummaa. En normaalisti ostaisi noin tummaa ekaksi suklaaksi (sitä raakaa ei nyt lasketa) koska yritän kuitenkin rakentaa mielikuvan lafkan linjasta. Ennemminkin ottaisin jonkun väliltä 64-70% eli ei liian vaaleaa muttei liian tummaakaan.
Huomionarvoisinta Los Riosissa on sen makeus. Samantyyppiseen makeutusaineen aromiin törmää aina välillä ja joka kerta se on yhtä hämmentävää. Se on vähän ällöttävä maku, epätodellinen. Se olisi helppo julistaa feikiksi ja makeutusaineeksi mutta ei tällaisissa suklaissa ole mitään ylimääräistä. 72-prosenttiseksi suklaaksi tämä oli varsin mieto. Vähän oli kirpeyttä ja hedelmää, ja joku hento katkeruus jossain, mikä taisi juoruta prosenteista. Suklaan tuoksu oli vahva, varsinkin verrattuna makuun. Mulle jäi Los Riosista maitomainen, ehkä kermainen, fiilis. Jälkimaussakin oli maitoa, sellaista pehmeää jota ei oikein osaa määritellä. Olen merkinnyt muistiinpanoihini myös sanan "savuisuus" ja voi olla että sitäkin löytäisi, mutta ei tässä nyt mistään skottiviskeistä ole kyse kuitenkaan. Suklaan ulkonäkö oli kaunis ja rakenne tasainen.
Kyllä Los Riosia söi. Ei siitä mikään lempisuklaani tosin tullut. Uteliaisuudesta ostanen muitakin Pacarin tuotteita. Erityisen halpojahan nämä eivät ole, että tuskin aloitan mitään siedätyskuuria (4,90e/50g). Kannattaa kuitenkin kokeilla. Kuvittelisin, että jos ei tykkää tummasta suklaasta mutta ehkä haluis tykätä niin Pacarit saattaisivat olla hyvä hankinta. Voisi totutella tummempiin sävyihin turvallisessa seurassa. Makeutusainemaisuus on ylipäänsä niin kiinnostava seikka, että: sivistäkää itseänne!
