DE CHOCOLAT

Pyhä Jumala, ihanat kinkunsyöjäni! Olen hukkunut Akatemian pitkiin portaikkoihin. Tässä postauksessa paistaa aurinko, koska ostin Maroun suklaan kesällä Tukholmasta.

Marou on Vietnamissa toimiva suklaapaja. Perustajat taitaa olla ranskalaisia, mut ehkä jollain vietnamilaisilla juurilla. Luin sen jostain, mut en enää löydä sitä tietoa. Kannattaa käydä niiden sivuilla vain siks, että levyjen kääreet on helvetin hienot!

Ostin Tien Giang 70% -levyn NKsta Tukholmasta. Jostain ihme syystä Ruotsista näitä saa laajasti, eli kandee tsekkaa jos on lähdössä sinne päin. En ollut koskaan kuullutkaan Marousta. Suhtaudun aina terveellä epäluulolla kaikkea sellaista suklaata kohtaan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kääreitä syynäämällä yleensä silti selviää, onko se ostamisen arvoista. Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat hinta, levyn koko, levyn kääre, raaka-aineet ja mitä kääreessä sanotaan. Tajusin muuten just et tossa paperissa on tekstit ruotsiks! Se vasta on epäilyttävää. Mut siis: mitä kalliimpi, hienomman näköinen, pienempi, vähäraaka-aineisempi ja kuvailevampi paketti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvä suklaa! Raakaa peliä, dudes. Kuvailevuudessa 'belgialainen pehmeä maitosuklaa maailman parhaista raaka-aineista" -teksti ei kelpaa. Tien Giang 70% sanoo: har en fyllig smak med kryddiga och fruktiga noter. Till Tien Giang använder Marou Trinitariobönor som odlas av Cho Gaokooperativet vid Mekongdeltat. Tähän ei Fazer pysty!

Itse suklaa oli todella pehmeän makuista, ehdottomasti fyllig. Ehkä vähän liiankin. Kaakaovoita oli siis heitetty joukkoon antoisalla kädellä. Mulle kävin tän suklaan kanssa samoin kuin usein muidenkin laatusuklaiden kaa: sitä on tosi paljon jäljellä ja se on tietty jo vanhentunutta. Tässä tais nyt olla ongelmana se, että mun oli tarkoitus blogata tästä tosi pitkään, ja siks en muka voinu syödä sitä suklaata. Tyhmää, niin tyhmää. Mun mielestä ruuan arvo piilee kuitenkin sen syömisessä eikä sen fiilistelyssä tai säilyttämisessä. Perusmoka.

Mut siis, kyl mä suosittelen. Vaikka toi suklaa maistuis kakkiaisten lapsipuolilta ni ihan sama koska paketit on niin hienoja. Mitkä värit! Mun maailmanpelastuksellinen ja ruokanörtillinen puoli sitä paitsi yhdistyy tällaisissa tuotteissa ja se on ihanaa. Tää ei oo mikään reiluluomusertifikaatti-ihme eikä mua sellaiset hirveästi kiinnostakaan. Mut tää on oikeasti paikallisten tekemää Vietnamissa paikallisista raaka-aineista toivottavasti edes vähän paikallista paremmalla liksalla eli tää saattaa pitää hengissä muutamaa tyyppiä, ja just nyt mulla on sellainen olo et se on vitun siistiä. Mä toivon et noi siirtomaaisännälliset ranskalaispojat ei oo vain huijannu mua!

SOPPIA, HANNA & ROTTIA

Rakas internet,
tänään olen käynyt tentissä, ollut iloinen, käynyt kirjastossa, lainannut kirjan, ostanut verhojen nipsuja (kahdet), joista toiset eivät sovi (suihkuverhoihin, ajattelin sitoa ne lahjanarulla saatana), ripustanut joulusuklaakoristeita, tehnyt ruokaa, lukenut Nabokovia (osaan lukee! kelatkaa mitä kylddyyriä!), ommellut pikkareitten sauman, tylsistynyt, haaveillut kaljasta, fiilistellyt saavutettuja etuuksia ja sitte ajatellut blogia. Aika paljon!

Viime viikolla kävin Tukholmassa. Pidän siitä kaupungista, koska sieltä saa maksamakkaravoileipiä aamiaiseksi kuten kuvassa 1. Suosittelisin tota paikkaa, mut ku en muista sen nimee, mut jossain Söderissä se oli. Kuvassa 2 ollaan Petite Francessa. Petite Francella on aika pönttö nimi, mutta paikka oli aika kiva. Ostin canelén. Se on tuo ruskea möykky. Se maistui niin kuin pannarilta, jossa on kova kuori, ja joka on pötkömuotoinen. Kaikki muut ihmiset siellä söi lounasta kun me vedettiin leivosta. Pahiksettaret!

Kungsholmenista Petite Francesta käveltiin Nem Nem Qúaniin Söderiin. Vedin lounaaksi uppopaistettuja kevätkääryleitä, ja se ihan hyvää oli. Ei nyt ehkä kauhean kreisiä, mut jos hengailee lounasaikaan (ja illallahan vasta voikin olla kingiä safkaa!) vaikka Medborgarplatsenilla öö kirjaston portailla, ja tulee nälkä, niin voi mennä sitte tonne. Kannattaa varoa silti rottia, sillä kerran näimme sellaisen siellä lähellä.

BLOODY FROG EATERS

Hei pupuliinit,

miten menee? Maailma on vastaan mun bloggausta: ei oo rahaa, ei oo kotia, ei oo aikaa, kamerassa ei oo akkua, laturi on jossain, ja ainii ei kauheasti kiinnostakaan. Mut ei se mitään! Komea paluuni ansaitsee komean ruuan. Tämä on brittiläisen ruuanlaiton helmi, viiden päivän suola-annos, ja mikä lihaton lokakuu! Consummatum est. kehoittaa jättämään lihan eläinten ja itsenne vuoksi. Jos silti kerran vuodessa harhaudutte - harhautukaa oikein! Naiset ja herrat, puput, enkelit ja kauniit pojat:

Toad-in-the-hole
esim. neljälle

voita
8 pienempää tai 4 suurempaa makkaraa

yorkshire pudding:
1,5 dl vehnäjauho
3 dl maito
1 muna
turaus sinappia
timjamia
vähän suolaa

gravy eli soosi:
2 kpl sipuli
1 tl ruskea sokeri
1 rkl vehnäjauho
5 dl lihaliemi
rosmariinia

Pane uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Sekoita aineet tasaiseksi pannukakkumaiseksi liemeksi.

Voitele uunivuoka ja iske sinne makkarat. Jos makkarat on isoja, ne kannattaa puolittaa. Pane vuoka kuumaan uuniin 15 minuutiksi. Kaada yorkshire pudding -massa makkaroiden päälle, ja iske uuniin noin 40 minuutiksi tai kunnes paistos on ruskea ja rapea.

Tee kastike: Paista sipulia voissa pannulla vaikka 20 minuuttia niin että se on suht mustaa ja herkullista. Lisää sokeri ja anna paistua vielä hetki. Lisää vehnäjauho, sekoittele sekoitusta pari minuuttia. Kaada lihaliemi joukkoon vähitellen niin ettei soosiin jää möykkyjä. Anna kiehua kunnes kastike on tarpeeksi paksua.


Lisäksi söimme mushy peas eli hernemuhjua:
300g pakasteherneitä
1 sipuli
voita

Paista sipuleita minihetki pannulla että ne snadisti pehmenevät. Kaada pannulle myös jäiset herneet. Niiden tulisi sulaa ja hieman lämmetä. Lisää voi, ja muussaa tasaiseksi muusiksi miten tahdot.


Tarjoilu hoituu sillai, et eka leikataan pannukakunomaista toad-in-the-holea lautaselle, sit kauhotaan gravya päälle, ja läimästään hernekasa viereen.

BERLIN

Jaahas, toverit. En tiedä missä aivonyrjähdyksessä tai positiivisuuden puuskassa menin lupaamaan edellisessä postauksessa kesämatkan Berliini-osiostakin juttua. Ei oo sit mitään asiaa!

No siel oli kuuma, siis tosi kuuma, ja sit me juotiin ainaki kaljaa ja jotain drinksui. Majailimme Kreuzbergissä niinku sellaset tyypit jotka on siis hip, pop ja kuul. Kreuzbergin baarit on kaikki hienoi ja söpöi mut ihan samanlaisia! Ei se haittaa. Niissä roikkuu värivalot seinillä, ja ne on täynnä pehmoeläimiä ja krääsää ja pieniä koiria.

Söin falafeleja ja vietnamilaista ja kaljaa. Se vietnamsetti oli hyvä! Koska oon tällainen köyhimys ni en käy hienoissa rafloissa mut toisaalta ulkomailla halpisruoka on usein ihanaa. Tiedättekö sillä lailla että joku on sen tehnyt ja siinä on niitä sellaisia tuoreita raaka-aineita. Ai tiedätte, no joo.

STOCCCKHOLM

kuvittele pulla

             puisto

             lähiö

        

             vaaleanpunainen sipsipussi

Noni! Kuka tarttee kuvia kun tuhat sanaa vastaa yhtä! Kävin matkoilla siskoni kanssa, ja tämä ensimmäinen osa kertoo Tukholmasta. Osa kaksi taas käsittelee kattavasti Berliinin ruokakulttuuria. 

Olimme Tukholmassa kolme yötä. Kaupungin kauppojen pullatiskit ovat kattavat; söimme aamupalat pullien muodossa. Tarkoitus oli käydä Vetekatten -kahvilassa mut jostakin syystä se ei koskaan onnistu. Me pyörähdettiin siellä ostamatta mitään, sillä hetki ei ollut sopiva. Vetekatten on leipomo-konditoria, jota Helsingissä vois vastata vaikka Ekberg. 

Tukholmassa kannattaa syödä myös leipää. En mä sitäkään tehnyt mutta kaikenlaisia kauniita känttyjä näkyi ikkunoissa. 

Tavaratalo NK:n ruokaosasto oli aika ihana. Sieltä sai espanjalaisia sipsejä vaaleanpunaisessa pussissa! Se oli prinsessallista kuten Ruotsiin sopiikin. Tosin mesta feidas meijät kun yritettiin ostaa sipsien kyytitytöksi siideriä ja painua Kungsträdgårdeniin. Paskat, kaksprossaista Ecussonia. Se jäi kauppaan. NK:sta saa myös suklaata. Ostin vietnamilaisen Maroun levyn, josta tulee toivottavasti juttua myöhemmin. Ois löytynyt kans kattava valikoima Amedeita. Amedeilta oisin tahtonut levyn criollo -pavuista tehtyä valkosuklaata mut se maksoi melkein 20e per 50g, ja olin epäileväinen rahatilanteeni suhteen.

Matkaseurani suosittelee lämpimästi muovipussiin tungettua patonkia, joka on täytetty minilihapullilla ja punajuurisalaatilla ja maustekurkulla. 

Kaupoissa näkyi hienoja salaattitiskejä joista sai ite ottaa ja sit maksettiin painon mukaan. Laareissa oli muun muassa jauhelihaa!

Baarit oli vähän ahdistavia. Suurin osa oli liian fancyjä. Tähän auttais varmaan paikallistuntemus. Kalja oli ookoo, ja miehet kauniita, vähän liiankin. 

Yritin vierailla suklaaliikkeissä mut ne oli kaikki kiinni. Siellä Ruotsissa ne ihmiset viettävät kesälomia, hullut. 

Menkää stadsbibliotekiin! Se se vasta olikin ihana! Kannattaa myös ajaa Nockebybananilla. Se kulkee hassusti omakotitaloalueen läpi. Fiilis on ku Huvikummun huudeilla.

P.S. Vessat maksaa. Kaikkialla. NK:n toilettiin pääsee tosin pummilla.

NIINKU HYVÄILY

Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.

Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)

Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.

Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.



P.S. Pääsin kouluun!

KESÄN HITTIJÄÄTELÖ

Moi, armaat pupuset, ihanat nauravat sardiinini!

Syön irtokarkkeja. Toi kuva esittää sitä fiilistä, joka tulee perunajätskistä. Jotain ihan kreisiä.

On ollut kai vähän kiireistä. Nyt oon melkein lähettänyt lopputyöni koululle, ja Helsinkiin muutin joitain viikkoja sit. Mua väsyttää. En ymmärrä työnteosta mitään. Raha!


Peruna-hunajajätski

180g peruna

350g maito
4kpl keltuainen
20g sokeri
50g hunaja
snadisti suolaa
vaniljasokeria (tai, herrajumala, vaniljatanko!)

2dl kuohukerma

Keitä perunat ja kuori ne. Muussaa möykyttömäksi massaksi. Jäähdytä.

Vaniljahkokreemi: Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Kiehauta maito ja hunaja ja suola ja vaniljasokeri ja sekoita keltuaisvaahtoon. Kypsennä liedellä pienellä teholla kunnes kreemi on saostunut. Älä keitä. Jäähdytä pikaisesti.

Kun kreemi sekä muussatut perunat ovat kylmiä, vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita peruna kreemiin ja kreemi vaahtoon. Jäähdytä, jäädytä, sekoita välillä kiteiden minimoimiseksi ja nauti!


Jätski on perunankeltaista ja hyvin kummallista. Kummallisuuden luo eräänlainen tavallisuuden illuusio. Se vaikuttaa normaalilta mut se on sitä jollakin lovecraftilaisella tavalla tai kuin Muumien mörkö. No eikä. Silti se on hyvin hyvin kummallista.

Kokeilkaa, toverit.

Molemmat kuvat on Prahasta. Ostin sieltä tommosen ihanan kalenterin. Se maksoi viisi korunaa, eli nolla euroa. Joka viikolle on oma ruokaohjeensa. Ja nimipäivät! Maanantai on pondelí, paitsi että e:n ylle tulee viel väkänen mut en osannu laittaa sitä.

EI SE IHAN HELPOSTI AUKENE

Hän maksaa raaka-aineet. Hän vaatii asioita. Mä vain teen. Hän vaati ohjetta blogiin. Mä vain teen.


Kurkku-seesamjätski

20g seesaminsiemen (kuoreton)

225g kurkku
150g vaahtoutuva soijakerma
60g soijajugurtti
90g vaalea siirappi

Paahda seesaminsiemenet. Jäähdytä.

Soseuta kurkku kuorineen ja siemenineen seesaminsiementen kanssa. Vaahdota kerma. Sekoita jugurtti ja siirappi kurkku-seesam -massaan ja yhdistä kermavaahtoon. Jäädytä! Sekoita välillä.


Tätä vois nyt sit kai kuvailla keväisen japanilaiseksi. Tai neliömäiseksi, kuvan perusteella. Koostumus oli kovahko. Suosittelen, että jätski nostetaan huoneenlämpöön hetki ennen syömistä. Toteutusta vois kans harkita pelkällä kurkulla. Kurkkuhan on aika kiva kasvi. Tosin siinä on sen verran nestettä et vois auttaa jos kuitenki poistais siemenet. Kuoren jättäminen paikoilleen lisäsi jätskin vihertävyyttä, mikä tokikin on hauskaa ja tavoiteltava ominaisuus.

18.3.2013 RAKAS KOLMEVUOTIAS,

toivottavasti voit hyvin, ja olkoon elämäsi vastedeskin ihanaa ja ehkä vielä vähän aktiivisempaa, terveisin dorka sisaresi runon puhuja (p.s. kato tossa mä oon)

soitat samppanjakuplia

mä nostan maljan

sille kolmannelle jonka jälkeen lähtee käsistä!

usein juon samppanjaa pullonsuusta

en juo sitä usein                                se on hurjia aamuja kesäpäiviä puistossa se olet sinä ja 

                                                        me ja leivoksia kaljatölkkejä röökiä räkätystä

huomaan pitäväni luentoa kukaan ei ole lukenut kirjaa muistan ja hämmennyn kietoudun ihmisen erillisyyteen itsenäisyyteen yksinäisyyteen vaihdamme aihetta vaadit saada puhua leivonnasta hän vaatii taidepuhetta minä päätän taas olla vaatimaton

                                                         päätämme vaihtaa paikkaa

CRAIC CRAIC

Tänään on St. Patrick's Day. Käytän sitä tekosyynä ajatella hieman irlantilaisia asioita.

Ensimmäisessä kuvassa on muuten pyhä vuori, Croagh Patrick, jonne kuuluu tehdä pyhiinvaellus. Homma toimii sillai et otetaan ja kiivetään ylös, tietty. Toisessa kuvassa taas on virhe, koska todellisuudessa baareja ei Irlannissa kutsuta pubeiksi vaan baareiksi. Pub on englantilainen instituutio. Näin vuosien jälkeen tuntuu myös et ois ollu osuvampaa kuvata katolisuutta vaikka paavilla tai pyhällä äidillä. Jeesus nyt on kaikkialla. Kolmannessa kuvassa on Cork City, jossain siellä alhaalla siintää keskusta. Kolmas kuva lienee Bushmillsistä Pohjois-Irlannista. Sieltä löytyy tietenkin Bushmills-viskin tislaamo, vaikka en mä sitä varten siellä ollut. Kylä on pieni ja ankea, lättänän brittiläinen. Just muuten luin Wikipediasta että legendan mukaan Patrick toi viskin Britteinsaarille! Jee! Paitsi jos se toi Irlantiin ni se ei kyl oo niitä saaria koska se on Irlanti.

Amerikkalaisissa blogeissa kirjoitetaan usein hauskasti St. Patty's Daystä eli Pyhän Paistikkaan päivästä. Pöljät! Paddy se on.

Irlannissa ehkä hauskinta oli maito ja voi, ai niin, ja stout, ja kala, ja onhan noita. Se sikailuaamupala! Vähän ku brittien mut ei sittenkään. Maito, maito, se oli niin hyvää. Siinä oli varmaan tuhat prosenttia rasvaa, ja sitä myytiin toisessa kuvassa kuvatuissa hassuissa muovipurkeissa, ja se oli niin ihanaa. Voi oli suolattomampaa kuin Suomessa ja jotenkin freesin makuista. Aah. Mä oon voifani. Tuoretta makrillia! Unohdin viskin! Viski, oi, viski. Mua nauratti kun kaivonkansissa luki 'uisge' eli vesi mut suoraan siitä tulee sana 'whiskey', 'uisge beatha'. Irlannissa teinibaareissakin soi The Smiths ja ylipäänsä siis kaikki on vain niin täydellistä. Taidankin alkaa pakata! Mitäs täällä enää.

Kun mä oleilin Irlannissa, söin hirveän hyvin: kalaa, kasviksia, lähellä tuotettuja luksusasioita. Elämäni ainoat osteritkin oon imaissut Corkin kauppahallissa, English Marketissa. Oikeastihan Irlanti on roskaruuan mekka, kuten Britanniakin. Peruna on Irlannin kansalliskasvis. Ei se mun ruokavaliossa ehkä näkynyt, paitsi uuniperunoita. Ja, no, sipsithän on kivoja. Perunaan sotkettiin aina hillittömät määrät voita, niin et olihan se hyvää. Mä värkkäsin myös törkeitä kolmioleipiä, ja toki kans paahtoleipä-maapähkinävoi-hillo-voi-banaani-wtf -tyyppisiä vetoja. Corkissa juotiin koko ajan Barry's Teatä. Se on pahaa eikä teepusseissa ole naruja. Ne on sitä tyyppiä jotka repäistään irti seuraavasta kuin vessapaperi. Onks sul jano? Keitän teetä!

Tänään taidan viedä pulloja ja ostaa tölkin Murphy'siä jos löytyy. Noi bisset ei ihan oikeasti kestä tölkitystä, mut sille ei nyt voi mitään.

Have a craic!

KISS ME I AM

Voi kuolema mikä kuvanlaatu eli päivää, pupuset!

Tällä viikolla aiheena on Paddy's Day, tuo dorka irlantilainen juhla pyhälle Patrikille. Paddy's Daynä kuuluu tuijottaa kulkuetta ja juoda vihreää siideriä ja käyttää 'Kiss Me I'm Irish' -paitaa, pinssiä, mitä vain. Kaduilla myydään ihan pieniä apiloita jotka kasvavat kummallisesti pöheiköittäin. Sellaisen voi vakavahenkisempikin kansalainen panna rintapieleen.

Siis sunnuntaina 17.3. on aika laittaa korviin vilkkuvat vihreät tontut ja valmistaa Annin irlantilaisjätskiä! Jos on brittimielinen, niin tää käy kans, kunhan vaihtaa siiderimerkkiä.


Omenajätski

0,5l Magners -siideri
1,5kpl vihreä omena
40g sokeri
ihan vähän tuoretta inkivääriä

250g vaahtoutuva soijakerma
25g hunaja
sitruunamehua

Laita kattilaan siideri, pieneksi pilkotut omenat ja sokeri. Anna kiehua kunnes siideri on paksua siirappia, sitä jää jäljelle vain vähän. Lisää mukaan miniksi vedetty inkivääri. Jäähdytä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää hunaja. Sekoita joukkoon omenamassa. Kirpeytä sitruunamehulla jos tarpeen, ja niin paljon kuin on tarpeen. Pakasta, ja muista sekoitella välillä.


Suosittelen että ennen kuin alkaa vetää jätskiä napaan ni kandee antaa sen hetki sulaa pöydällä. Tätä vois syödä kans vappuna koska jätskissä on snadisti kiljuinen maku, eli siis simainen. Jos kammoaa soijakermaa, juuri tätä jätskiä ei kannata tehdä, koska jostain syystä se soija maistuu aika paljon läpi. Tähän vois lisätä keksinmuruja ja leikkiä et tää onki omenapiirakkajätski.

RUNOT SYÖ SORBETTIA

Viimeaikoina jäätelöt ovat epäonnistuneet. Niitä on tehty ehkä yks, tai sit kaks. Yhdessä oli vaahdotettua kookoskermaa ja suklaata. Massasta tuli ryynimäistä. Täällä perslävessä ei tapahdu mitään ruoka-asioita muutenkaan. Kävin hiihtolomalla Helsingissä mut ei mulla tietenkään ole rahaa ostaa syötävää josta blogata. Tai ehkä mä olen kyllästynyt! Ihmisen täytyy kirjoittaa niin monta runoa, ja syödä niin kovin harvoin. Tänään juon viiniä.

Ja auringonpaiste on ihana!


Vesimelonisorbetti

kilon pala vesimelonia (kuori laskettu mukaan)
65g sokeri
1rkl sitruunamehu
1rkl votka/rommi
snadisti suolaa

Paloittele melonin liha ja soseuta se. Kiehauta kattilassa 80g sosetta, sokeri ja suola. Liemi on valmis kun kiteet ovat sulat. Sekoita liemi loppuun vesimelonisoseeseen ja lisää myös sitruunamehu ja viina. Laita pakkaseen. Sekoittele jäätymisen aikana.


Helppoa ku! Suosittelen tosin laittamaan rommia vain jonkun muun kuin minun vastuulla koska se on aika ärhäkkää. Tai sit laittais votkaa ja ihan minimäärän rommia. Jotenki toi vesimelonin maku ja rommi pelaa liianki hyvin yhteen, niin et lopputulos on romminen. Eli votka lienee parempi, se kun ei maistu. Viinan tarkoitus siis tässä ohjeessa on estää jäätymistä.

Kesällä tää tulee halvemmaks, kun vesimelonit ei oo niin kalliita. Aika kesäsorbetti tää muuteski on. Aika kesä sorbetti muuteski on.

ERHEENI

Mihinkäs sitä tyttö jäätelöstään pääsisi. Edellisen viikon jätskin bloggauksesta tosin pääsin, koska se oli tyhmää se jätski. Se oli tehty ihanasti vaahdotettuun kookoskermaan mut siitä tuli kivikovaa. Ens viikon jätskissä lienee kans kookosta ja siitä tulee mieltsin fantsuu!

Tämän viikon jäätelö on eteen auennut taivasten valtakunta, se, jota myös kevääksi kutsutaan. Jätskissä on herneitä ja minttua. Älkää tehkö mitään oksennuselkeitä siellä, tää on oikeasti ihastuttavaa. Pakasteherneistä ja tuoreesta mintusta syntyy hieno kokonaisuus, ei mikään hernekeiton sisarenpoika.


Hernejäätelö

250g vaahtoutuva soijakerma
200g pakasteherne
1 minttupuntti
50g juokseva hunaja

Vaahdota kerma. Riivi mintusta lehdet ja soseuta ne yhdessä pakasteherneiden ja hunajan kanssa. Sekoita vaahdotettu kerma ja herne-minttu-hunaja yhteen. Pakasta, sekoita välillä.


Jos tästä haluaisi ihan tosi vegaanisen niin hunajan vois korvata glukoosisiirapilla eli glykoosilla jollaista saa myös maissisiirappi -nimisenä liemenä. Maissisiirappia myydään kalliilla Stokkalla, ja luultavasti halvemmalla etnisissä kaupoissa. Glykoosia saanee kalliilla jostain leivontatarvikeliikkeistä ja -nettikaupoista. Glykoosi/maissisiirappi ei myöskään maistu miltään, mikä voi olla aika hauskaa kun luultavasti kaikkeen ei kuitenkaan tahdo hunajan makua. Hunajakaan sitä paitsi ei ole erityisen edullista.

Hunaja ja glykoosi/maissisiirappi liittyvät jätskin koostumukseen. Ne pitää jäätelöä pehmeämpänä. Myös alkoholi pehmentää sillä se ei jäädy. Rasvaiset asiat jäätyy kans huonosti, esim. tuorejuusto. Siirappi kokemukseni (=yhden kerran) mukaan myös hoitaa homman. Tosin laitoin siirappia ihan liikaa ja suklaajätskistä tuli suklaa-siirappijätskiä. Mut ei ollu kovaa!

Se sitkeä ajatus, että apteekista saatava glukoosi jotenkin auttais ruokajutuissa, on paskaa. Ei auta! Glukoosi ja glukoosisiirappi ovat eri asioita. Apteekin glukoosilla nostetaan veren sokeripitoisuutta tai jotain, ja glykoosilla tehään karkkia ja saadaan massat venymään ja jätskit ei-kiteytymään.

Jos ei osta talvisia pieniä säälittäviä minttupuskia kaupasta, niin itse kasvatettua minttua laitetaan aika vähän. Tarkoitus ois että minttu maistuu hentona fressinä juttuna taustalla eikä varasta koko showta.

MINUN AISTIENI RUNOELMA

Lintsaan koulusta!

Tunneilla on ihanaa kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua ja tehdä mitä senpäiväinen maestro käskee. Lintsaan painavista syistä ja ne painaaki sit helvetisti. Lintsaus tietää vakavasti otettavaa työntekoa. Tällä bloggauksella harjoittelen eka vähän kirjoittamista ni ehkä saan pari oikeaakin lausetta ylös.


Seesami-aprikoosijätski

250g vaahtoutuva (soija)kerma
130g kuivattu aprikoosi
40g sokeri
15g kuorittu seesaminsiemen
15g juokseva hunaja

Paahda seesaminsiemenet.

Muussaa puolet aprikooseista vaikka sauvasekoittimella (osaa paahdetuista siemenistä voi muussata samalla), laita joukkoon hunaja. Paloittele loput aprikoosit. Sekoita sokeri kermaan, vaahdota. Sekoita aprikoosiasiat hellästi kermavaahtoon ja iske pakkaseen. Sekoita välillä jäätymisen aikana ettei massasta tule kiteistä.


Soijakermassa saattaa olla joku taika ettei se kiteydy. Ei se tosin ole niin hyvää kuin oikea kerma. Mut helppoa! Tää jätski maistui tosi terveelliseltä. Vähensin blogiohjeesta aprikoosia ja siemeniä. Käytin kuorellisia siemeniä mut luulen et kuorettomat on parempia. Hämmennyin kaupassa kun piti valita. Emmää niinku tienny et kummat on niit normaalei!


Tää on hyvin aprikoosista. Jos jäädyttäis aprikoosijugurttia niin tulisko sama? Maybe baby mut sellast ei oo!

OI JÄÄTELÖÖ OI JÄÄTELÄÄ!

Eräs opettajani rinnastaa mielellään ruuanlaiton ja kirjoittamisen. Ainakin ruokabloginpitoni ja kirjoittamiseni sopivat hyvin yhteen. Kummallakin saralla lyön päätäni seinään alituisen epävarmuuden tilassa samalla uskoen hulluna kykyihini. (Toi tais kyl olla vähän liioittelua. Vois sanoo vaik et kumpaaki räpellän vaik kukaan ei niist tykkäis.)

Olkaa hyvät,


Roquefort-porkkanajäätelö

110g porkkana
250g kuohukerma
45g roquefort
65g hunaja
60g sokeri

Pilko porkkana pieniksi paloiksi, tai raasta. Kypsennä se pannulla osan hunajan ja vähäisen veden kanssa pehmeäksi mutta niin että se tuntuu hampaissa. Sekoita juusto ja loppu hunaja porkkanoihin. Sekoita kerma ja sokeri, vaahdota. Sekoita hellästi kaikki yhteen ja pane pakastimeen. Sekoittele välillä jäätymisen aikana.


Jätskistä tuli tosi pehmeää ja kiteetöntä. Hunajan lisäksi siihen lienee vaikuttanut roquefort koska siinä on niin hitosti rasvaa. Kermana toimi vaahtoutuva soijakerma sillä toinen tekijöistä on huono vegaani. En tiedä vaikuttiks se koostumukseen mut olen maistavinani jonkin epämääräisen soijakerman maun jätskissä. Oikeesti laitoin ihan liikaa juustoa massaan mut rukkasin sen tohon ohjeeseen joten nyt kaikki on täydellistä! Jätski maistuu ihastuttavan toffeiselta. Porkkanat ovat kuin pieniä jalokiviä! Kuin sitkeitä karkkeja jotka tarttuvat hampaisiin!

LAISKA SUKLAAPOSTAUS

Moi.
Koulutoverit kirkunauraa jossain lähellä, laitoin kaikki ovet kiinni etten kuulisi. Se ei auta.

Nyt on suklaapuheen aika. Kauaskantoisesti lupasin heinäkuussa että suklaasta asiaa joskus myöhemmin. Todellakin myöhemmin.

Ostin Kööpenhaminasta Friis Holmin Pure dark chocolate 70% Chuno -levyn. Suklaa sisältää kaakaopapua ja sokeria, ei siis lainkaan lesitiiniä. Chuno - pavut tulee Pohjois-Nicaraguasta, paketissa lukee et ne saattais olla venezuelalaisen trinitarion esi-isiä. Näit chunoi on tietty löytynyt vain kolmelta eristyksissä olevalta viljelypaikalta.

Pure dark chocolate 70% Chuno on pehmeä sekä maultaan että koostumukseltaan. Siinä on paljon kaakaovoita, mistä mä en niin hirveesti digaa. Tässä ei silti tullu mitään ällöysefektiä. Ihan jees. Ihan jees kuvaa tätä suklaata muutenkin aika hyvin, tää on varsin turvallinen. Hyvä tumma suklaa, hyvä syöntisuklaa, hyvä jos suhtautuu tummaan suklaaseen epäillen. Tosi miellyttävä mut ei ehkä kovin mieleenpainuva. No, okei, hedelmäinen, täyteläinen, vois olla viel joku nahan maku.

Emmä tiiä, kuka hullu noista suklaista tietää. Kaipaisin lisää firman suklaita testiin, vaikea sanoa yksittäisestä suklaasta oikein mitään. Tai no, siis, ois kiva kun sitä vois verrata saman lafkan muihin.

Mulla oli joskus jäljellä kuitteja Köpis-suklaista, joiden tarkoitus oli että voisin listata teille hintoja. Sanoisin että 5 e/100g. Kannattaa toki ostaa, ylipäänsä vaikka vain siks, että tää on paikallista, perkele tanskalaista.


P.S. Mun sydämeni särkyi kun kuulin että Valrhona -kauppa lopettaa. Mun oli tarkoitus käydä siellä ostoksilla vikana aukiolopäivänä kun olin pääkaupungiseudullakin, mut enpä käyny. Tää elämä, tää on niin murheellista. Tunnen piston sydämessäni, en käynyt siellä tarpeeksi. En ostanut edes tän vuoden vuosikertalevyjä! Ei ihmekään et suklaapostaukset on myöhässä. Tän hautajaispuheen johdosta toivon et Gagu, joka nousi jo ennen Valrhona -kaupan tuhoa tuhkasta kuin feenikslintu, lähettää mulle hitosti konvehteja. Eiku mun piti vain sanoa et herra Laitinen, se kauppa olikin liian hyvää ollakseen totta, ja Gagu is cool.

LÄHETTÄKÄÄ MINULLE KIRJOJA

Hyvää joulua ja uutta vuotta ja sen sellaista nii!

Sain lahjaksi de Buyerin hiiliteräspannun. Ihan sairaan hyvä! Marsutki tykkää.

Ja halpa. Unohtakaa kaikki muu, painaaki vähemmän kuin valurauta, kestää paremmin kuin inhat pinnoitteet.


SIT VIEL:

Oisko jollain myydä mulle kirjoja:
Huttunen & Klapuri (toim.): Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (Avain 2012)
Mihail Siskin: Sinun kirjeesi (WSOY 2012)

t. Anni