Käytiin parin tyypin kanssa iranilaisessa ravintolassa Espoon Leppävaarassa. Sen nimi on Vihreä Ravintola, se on hassussa paikassa ja sieltä saa myös pizzaa.
Tilasin fesenjan -nimisen safkan. Ihastuttava tarjoilija pelästyi, ja kysyi oonko syönyt sitä ennen. "En." Fesenjan on iranilainen special ruokalaji. Sitä tarjotaan juhlissa. Fesenjan sisältää granaattiomenaa, saksanpähkinää ja kanaa. Suomalaiset ei usein tykkää siitä, joten sain maistiaisen. Se oli ruskeaa soosia ja hieman kanaa. Kyllä mä sitä otin, tietysti. Aleksi otti jonkin naudanliha-kasvissoosin, ja Pilvi jonkinlaisen chelokababin. Sellaisessa on lihaa tikussa. Kaiken kanssa saimme riisiä sekä yhden leivän. Otettiin myös kolmet eri torshit. Ne on lisukkeita: kasviksia (tai jotain) hyvin etikkaisissa liemissä. Juomana vedettiin dooghia, joka on jugurttia, vettä, minttua ja suolaa. Mm!
Kukaan meistä ei ihmetellyt fesenjan-varoittelua. Maku oli kirpeä, mämminen. Ne kanat siellä, ne oli aika mitättömiä. Suomalaisittain fesenjan olis sopinut paremmin lisukkeeksi. Varsinkin superetikkaisten torshien kanssa kastike otti voimille.
Aleksin safka oli hempeän lempeää. Mä oisin kaivannut siihen lisää mausteita. Mut mitäpä mä iranilaisille voin! En mitään! Syöjä tais digata silti.
Pilvin chelokabab oli ihan pätevä. Annoksessa herätti erityisesti ihastusta pieni purkki Keijua. Se sekoitettiin riisiin.
Doogh oli mahtavaa. Ottakaa sitä.
Pienet ruuan kanssa syötävät salaatit oli myös kivat. Niihin täytyi itse sekoittaa oliiviöljyä, sitruunamehua ja suolaa. Mun lempiasioita!
Oltais otettu jälkkäritkin mutta rafla alkoi olla täynnä ja palvelu äärimmäisen hidasta. Joten häivyimme ja kävimme kaljakauppaa kohti. Muuten palvelu oli siis tosi sympaattista ja ystävällistä, no probs.
Vihreä Ravintola on edullinen. Pääruuat maksavat 10-15 euroa. Mä maksoin juomasta, lisukkeesta ja pääruuasta 15 euroa.
Menkää sinne. Ruoka oli paikoittain hyvin outoa. Oudot asiat ovat kiinnostavia. (Ja okei mä symppaan tuota maailmankolkkaa, niin sikski.)
