JOULUN ODOTUSTA: JÄTSKI NRO 4

Lopetin duunit syyskuun puolivälissä. Eräs innokas toivotti mulle hyvää joulun odotusta. Niinpä tässä tulee muheva ja hienostunut joulujäätelö! Mä tein kyllä viattomasti chaijätskin mut tää kuulemma maistui joululta, ja maistuikin.

Yhtä lailla kuin edellinenkin eli dubbel nougat-suolapähkinäjätski on tämäkin tehty kondensoituun maitoon. Vähensin kondenssimaidon määrää, joten sen maku ei määräile jätskissä. Koostumus on kaunis ja keveä.

Nougat-suolapähkinä oli mun poikaystävän lemppari eli aivan huippu jätski, josta paremmaks ei voi päästä. Ite diggasin ehkä enemmän tästä. Muistelin vähän mun entistä kämppistäkin, joka keitti välillä kattilallisen chaita. Se oli hyvää.


J ä t s k i  n u m e r o  n e l j ä:

Chaijäätelö

160g kondensoitu maito
160g täysmaito
1 rkl kokonaisia mausteita, esim. mustapippuri, neilikka, anis, kardemumma, kaneli tai jauhettuja mausteita sen verran ku hyvältä tuntuu
1 kpl teepussi tai irtona mustaa teetä (laitoin Liptonin Earl Grey -pussin, ihan surkee)
suolaa

Sekoita maidot kattilassa ja kiehauta. Paahda samalla mausteet (paitsi jos et jaksa). Pane mausteet, tee ja suola maitokattilaan ja anna liemen muhevoitua esim. tunti. Voi olla järkevää poistaa teepussi aiemmin. Jäähdytä kylmäksi jääkaapissa ja iske jätskikoneeseen.

JÄTSKI NUMERO DUBBEL NOUGAT-SUOLAPÄHKINÄ

Kas, vilahtikin muutama kuukausi ohitse aivan huomaamatta. Mun piti oikeasti lopettaa koko paska (=blogi) mut kerron nyt kummiski yhest jäätelöstä.

Tein pari päivää sitten dubbel nougat-suolapähkinäjätskin. Halusin jätskin, jossa ois kondensoitua maitoa ja suklaapatukkaa. Kondensoitu maito on kova juttu jätskihommissa, jos on laiska. Muuten se on vähän tylsä: liian helppoa ja maistuu yleensä läpi. Vaikka eihän se pahalta maistu, se maistuu itseltään. Hyvin, hyvin kätevää silti. Yleensä sen kanssa jätskimassaan pannaan kuohukermaa mut mä laitan täysmaitoa. En oo varma oonko koskaan laittanu kermaa. Maidolla tulee tietty vähärasvaisempi sekä ilmavampi lopputulos. Maitomaisempi! Ehkä hienostuneempi? Kermalla tulee raskas.

Maraboun Dubbel nougat ei ollu ihan sellainen patukka, jota ajattelin, mut paninpa silti. Tein siitä soossin sulattamalla sen kondensoitu maito+maitoon. Jos haluu pilkkoa tai murustella sen jätskin joukkoon niin se käy aivan hyvin.


J ä t s k i  n u m e r o  k o l m e :

Dubbel nougat-suolapähkinäjäätelö

200g kondensoitu maito
100g täysmaito

45g Marabou Dubbel nougat (no hei muukin käy!)
10g täysmaito
10g kondensoitu maito

45g suolapähkinä

Sekoita kondensoitu maito ja täysmaito yhteen. Pane jääkaappiin kylmenemään. Kun massa on viileä, siirrä se jätskikoneeseen pyörimään.

Kiehauta pikkutilkat maitoja ja sekoita joukkoon paloiteltu nougat. Pane jääkaappiin kylmenemään.

Rouhi suolapähkinät aika pieneksi.

Lisää nougat ja esim. 2/3 osaa pähkinöistä valmiiseen jätskimassaan. Nougat-raitoja halutaan! Laita pakkaseen, odota ja ripottele tarjottavan jätskin päälle pähkinärouhetta.

PERSILJAJÄÄTELÖ

Kun kysyin mitä jätskii haluut, hän toivoi persiljajäätelöä.

Otin ohjeen Lebovitzilta, paitsi osasin ite lisätä sitruunan. Sitä laitetaan ihan ihan vähän, että sen sieltä vain pienesti aistii. Lisäksi suosittelen pohtimaan, onko persiljan ryöppäämisessä mitään järkeä. Lebovitz perustelee sitä värin säilymisellä. Ite epäilen, että se säilyis muutenkin.

Jätski maistui aika paljon pinaattikeitolta.

Tiiän, se on hirvee. Ja et tää postaus on myöhäs.


J ä t s k i  n u m e r o  k a k s i :

Persiljajäätelö

12g silolehtipersilja
100g täysmaito
100g kerma
30g sokeri
1kpl keltuainen
muutama pikkusuikura sitruunankuorta

Kiehauta vesi ja dippaa persiljan lehdet sinne 10 sekunniksi. Jäähdytä sitten jäävedessä ja purista käsillä mahdollisimman kuivaksi.

Soseuta persilja ja sitruunankuori osan maitoa kanssa hienoksi pyreeksi.

Kiehauta loput maidot, kerma ja sokeri kattilassa. Riko huolellisesti keltuaisen rakenne toisessa astiassa. Kaada kuuma seos keltuaisen joukkoon koko ajan vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan ja lämmitä varovasti ja sekoittele kunnes seos sakenee. Kaada se sitten persiljan joukkoon ja sekoita. Jäähdytä parhaaksi katsomallasi tavalla ja pane jätskikoneeseen.

SUURI JELLY BELLY -TESTI 1/10

Tämä on Suuren Jelly Belly -testimme ensimmäinen osa. Käymme läpi ensimmäisen pystysuoran sarakkeen 50:n pavun rasiasta. Arviointiperusteina ovat maukkaus, ulkonäkö, maun mimeettisyys* sekä yleinen kiinnostavuus. Maistetaan vakoilematta makuja mahdollisuuksien mukaan.


*ks. Auerbach, E.: Mimesis (1946)

Buttered Popcorn
se: Hyii maistuu ihan joltain härskiintyneeltä voilta.
mä: Joo tää on se joku popkornimaku.
se: Ohan se tollanen ihan marmorinnäköinen.
mä: Aika hieno paitsi kaikki yksilöt eivät ole yhtä läikikkäitä.
se: Olihan se maukas. Voimakkaan makuinen. Hyvässä ja pahassa.
mä: Aika jännittävää. Tosin ei välttämättä hirveän herkullista.
se: Maistuu muna-sokerivaahdolta.
mä: Tai ylikypsältä jätskimassalta tai joltain. Vähän savuinen ehkä tai maissinen.

Crushed Pineapple
se: Tosi geneerinen pääsiäiskarkki, semmonen, irtokarkkihylly.
mä: Ananas? Ehkä.
se: Aika mieto. En tunnista.
mä: Ei kovin jännittävä. (ottaa toisen)
mä: Ulkonäkö aika tylsä mut ihan kiva keltainen. (kaataa skumppaa)
se: Kivan vaalea.
se: Mimesiksestä huonot pisteet ellei imitoi karkkia.
mä: Parempaanki pystyis.

Kiwi

se: Meloni.
mä: Onks tää meloni? Mä oisin ajatellu et tää on joku hiton vihreä omena. Ehkä meloni.
se: Mä oon kerran ostanu pussillisen melonipurkkaa. Maistu samalta. Ne oli siis vesimelonin näkösiä purkkia.
se: Oli oikein hyvä. Tai siis. Miten sen ny sanois. Maukas oli.
mä: Mitäköhän mä täst sanon. Tylsää.
mä: Ulkonäkö tylsä. Eikä muistuta maultakaan niin paljon melonia ku karkkimelonia.
se: Voishan se olla tummempi tietysti. Jos se imitoi melonia.

Coconut
mä: Kookos tai joku pina colada.
se: Olihan se kyllä kookosta tosiaan. Tuli joku hajuste mieleen.
se: Jännä ku hajumuistot on niin vahvoja. Vaikkei muista mihin ne liittyy.
mä: Sokerinen. Vähän ällö. Mut ihan ookoo. Tai ei sillai pahaa kai.
se: Nämä vois kyllä olla suolasempia ku nää on niitä gourmet-karkkeja.  

Plum
se: Kaunein on viimesenä. Littee jäinen maapallo.
mä: Mustaherukka?
se: Joku marja, varmaa mustaherukka.
mä: Ehkä liian terveellistä. Tulee mieleen Finrexin.
se: Eii, ei. Ei ollu mun mielestä terveellinen. Mutta tylsä.

PÄÄRYNÄ-KINUSKIJÄTSKI

Hei rakkaat ystävät,
taas tapaamme. Päätin kesän kunniaksi aloittaa jätskintekosarjan blogiin. Se tapahtuis kerran viikossa. Mua väsyttää ihan helvetisti enkä tiedä missä kameran piuha on ja pitäis kandi kirjoittaa.

Jätskiä! Fantastisen ihanaa! Onneksi blogimaailma on tällai positiivinen koska liikaa ihmisiä kiusataan ikävillä jutuilla. Paitsi sen verran täytyy sanoo, et tää annos on tosi pieni, että vaik söisit sen yksinkin niin et mee läskiks tai et ainakaan enempää kuin nyt. Koska jos oot läski ni sit kaikki vaa on sillai et vitsi mikä läski syö varmaan liikaa jätskii ja käy mäkis tai ainaki sen tyttöystävä tekee liikaa jätskii ja ehkä pakottaa sen juomaan kaljaa. Pahimpana vaihtoehtona sil läskil ei ees oo tyttöystävää.

Koska tämä jäätelö on maito- eikä kermapohjainen, on se suutuntumaltaan kevyt.


J ä t s k i  n u m e r o  y k s i:

Päärynä-kinuskijätski

jätskipohja:
200g maito
2kpl keltuainen

Kuumenna maito kiehuvaksi ja vatkaa keltuaiset huolellisesti rikki. Kaada koko ajan sekoittaen osa maidosta keltuaisten joukkoon ja sitten koko sotku takas kattilaan. Lämmitä seosta aika miedolla lämmöllä (3?) kunnes se sakenee soossimaiseksi. Sekoita nuolijalla koko ajan pohjia myöten. Kaada valmis seos toiseen astiaan, peitä ja pane jääkaappiin kylmenemään.

päärynä-kinuski:
1 päärynä
60g sokeri
(50g kerma)
suolaa
sitruunamehua

Kuori päärynä ja pilko se pieniksi paloiksi. Lämmitä sokeria pannulla. Voit kaataa sekaan tilkan vettä, näin se sulaa tasaisemmin. Töki sokeri varovasti jollakin työkalulle, jos se ei siltikään tahdo sulaa tasaisesti. Kun sokeri on ruskeaa ja kuplivaa, lisää päärynä. Anna muhentua noin 10 minuuttia. Lisää sitten kerma. Jos et lisää, voi olla että seoksesta tulee kivikovaa. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon hieman suolaa ja sitruunamehua. Siirrä toiseen astiaan ja jäähdytä. Kun seos on jäähtynyt, surauta se tasaiseksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Yhdistä jäähtyneet massat ja tee kuten jätskikoneesi vaatii.

huomioita:
1. Ohjetta on lupa suurentaa, tein siitä naurettavan pienen tarkoituksella.

2. En oikeastaan tiedä, mitä tapahtuu jos jättää kerman tms. pois. Laitoin sen tilalle kevytmaitoa: maidon oletettu proteiiniosa sakkautui möykyiksi ja koko homma vetistyi. Keitin pannulla yliaikaa ja ihan hyvin se meni.

3. Käytin kevytmaitoa jätskipohjaan. Oisin laittanut täysmaitoa mutta ku sitä ei saa puolen litran purkissa enkä jaksanu kantaa. Voi olla kivaa käyttää täysmaitoa.

4. Päärynän määrää voi lisätä hieman jos haluaa.

KARDEMUMMA

Kuukausi sitten kävimme hakemassa kaalipiirakoita ja munapasteijan Kultaisen Kulauksen vieressä olevasta virolaisesta kahvilasta. Se on uusi paikka. Tiskin takana oli mukava mies ja ikkunat oli täynnä lappuja. Niissä mainostettiin tai tiedotettiin myynnissä olevista leivonnaisista. Suosittelen käymään siellä, aistittavissa oli balttilaista kaunosieluisuutta. Palvelu vain oli ystävällisempää.

Erityisesti kaalipiirakka ilahdutti. Aina se kyllä! Jokin niin vaatimaton ja ihana, miten sellainen voi olla olemassa. Tää nimenomainen piirakka oli tehty pullataikinamaiseen kuoreen. Ja siinä pullataikinamaisessa oli kardemummaa! Sit kuulin et yhen kaverin opiskelukaverin faija haluaa et kaalipiirakassa on aina kardemummaa. Yritin googlata tätä mut en jaksanu oikein yrittää niin en nyt tiedä laittaaks kukaan muu ku nää kaks sitä.

No, ei muuta.


Aleksis Kiven katu 48

HEDELMÄKAKKU JOTENKI UUDESTAAN

Tervetuloa 10. luukkuun, ihanaiset! 
Tänään herkuttelemme kakulla, jonka tein isäni valmistujaisjuhliin. On se niin kiva että joku sentään valmistuu vaikkakin vuosikymmeniä myöhässä. Toiveena oli kakku jossa hedelmät ovat geelin sisällä eli toisin sanoen good old hedelmäkakku. Mä en tehnyt sitä vanhaa ja epäilen et vieraiden mielestä tää kakku oli pahaa. Mun mielestä se oli kuitenkin hyvää.

Pohjana on mantelipohja. Se on tiivis ja kahvikakkumainen ja ruotsalainen. (Sori tässä välissä käyn laittaa pyykit koneeseen.) Pohjan ohje on Kotilieden. Kannattaa kostuttaa hyvin, mun alin kerros oli liian kuiva mut varsinki ylin just huippu. Tää kakku ei ole kermakakku vaikka onkin täytekakku. Se on tiiviimpi ja vähän erikoinen.


Hedelmätäytekakku mantelipohjalla
esim. 15 annosta

päivä 1

pohja:
225g mantelimassa
0,75dl lämmin vesi
225g voi
1,5dl sokeri
3kpl muna
4,5dl vehnäjauho
yhden sitruunan kuori

Voitele vuoka, noin 25 cm. Uuni 175 astetta.

Sekoita mantelimassa ja vesi, lisää voi ja sokeri. Vaahdota hyvin. Lisää sitruunankuori. Lisää munat yksitellen koneen pyöriessä rauhallisesti. Kun massa on tasaista, lisää vehnäjauhot yhdellä kertaa ja sekoita kunnolla mutta lyhyesti. Näin massaan ei muodostu sitkoa.

Paista kakkua noin 45 minuuttia. Kun se on hieman jäähtynyt, irrota se vuoasta. Kokonaan jäähtyneenä kääri vaikka kelmuun tai laita hedelmäpussiin ja anna levätä seuraavaan päivään.

päivä 2

täyte:
350g mascarpone
aprikoosihilloa+vaniljatangon siemenet tai itsetehtyä vaniljakreemiä

Valuta marcarponea joitakin tunteja vaikka suodatinpussissa suppilossa. Sekoita sitten juusto ja aprikoosihillo ja vaniljansiemenet tai vaniljakreemi. Rakenteen tulisi olla lusikoitavaa kuin jokin jälkkäri ja täten sellaista että se pysyy kakun välissä.

kostutus:
vesi
sokeri
Cointreau

Kiehauta pari desiä vettä haluamasi sokerimäärän kanssa. Lisää Cointreauta tarpeen mukaan.

koristelu:
erilaisia tuoreita hedelmiä: erimuotoisia, erivärisiä, erimakuisia
hyytelösokeria

Itse laitoin persimonia, isoa punaista luumua, banaanin, ananaskirsikoita, kiiviä ja päärynää.

Hedelmät kannattaa viipaloida selkeiksi isoiksi paloiksi miten nyt haluaakaan. Mä vedin ne ohuiksi viipaleiksi ja se oli ihan jännää vaikka jos tekis lohkoja niin se muuttais kakun ilmettä kun se ei olisi pinnaltaan niin tasainen.

Keitin viipaleita muutaman minuutin sokerivedessä. Banaania ja kiiviä ja ananaskirsikkaa en keittänyt.

kakun reunat:
aprikoosihillo
100g mantelirouhe

kasaus:
Leikkaa kakku kolmeen osaan leipäveitsellä. Kostuta pohja hyvin ennen täytteen laittoa. Levitä noin puolet täytteestä ensimmäiselle pohjapalalle ja aseta toinen sen päälle, ja kostuta ja levitä. Nosta kolmas pala paikoilleen ja kostuta. Levitä sen päälle ja reunoille aprikoosihilloa joka on sekoitettu helpommin käsiteltäväksi. Keitä hyytelösokerista kiille pakkauksen ohjeen mukaan. Asettele hedelmät kakun päälle hienosti. Sudi, ja lopuksi kaada jos huvittaa, se hedelmiin tarkasti. Töpöttele mantelirouhe reunoille parhaaksi katsomallasi tavalla.


huomautuksia:
Käytin korkeareunaista säädettävää kakkurengasta. Siinä ei siis ole pohjaa ja sen kokoa voi muuttaa. Niinpä kokosin kakun ihan normaalisti, kiristin sen vuokaan takaisin ja koristelin sitten. Tällä tavalla vuoan reunat tukivat kiillettä eikä se valunut. Kannoin kakun tässä tilassa juhliin ja pakotin Katrin levittämään hillon reunoilleen ja laittamaan mantelirouheen.

HYVÄ mytaste.fi-SIVUSTO,

voisitteko poistaa blogini palvelustanne. Jostain minulle tuntemattomasta syystä mun blogi on päätynyt teidän tuotonhaalintamateriaaliksenne. En ole koskaan rekisteröitynyt sivullenne. Tai siis kyllähän mä sen syyn ymmärrän, tässä lienee kyse rahasta. Olen tyytyväinen aavistaessani että CONSUMMATUM EST: ei taida tuottaa teille kovin paljon.

Lähetin teille kaksi mailia eri osoitteisiin. Toinen meni lehdistön yhteyshenkilölle Helle Carlstedtille. Kirjoitin sen suomeksi, joten voi olla ettei Helle ymmärtänyt. Toisen lähetin osoitteeseen info@etsiresepti.fi. Viestistä tuli vikailmoitus.

FAQ:issanne on tällainen kohta:

3. Jos huomaan, että blogini reseptit ovat joutuneet sivustoillenne ilman lupaani, mitä minun pitäisi tehdä?

Jos huomaat, että blogisi reseptit ovat sivustoillamme ilman että koskaan olet halunnut tämän tapahtuvan, lähetä meille vain sähköpostia ja me poistamme ne heti kun olemme vahvistaneet, että olet blogin omistaja. 

Ylläoleva on joko vittuilua tai kaunistelua. Teksti sisältää ajatuksen siitä, että osa blogeista on vain lisätty sivustolle ilman lupaa. Että kun blogisi nyt on laitettu tänne meidän sivuille sulta kysymättä niin sulla on oikeus vaatia sen poistamista ja me ystävällisesti se poistetaan. Vähän niinku että mä pöllin sulta viis karkkia ja sulla on oikeus vaatia niiden palauttamista. Jos siis sulla on oikea puhelinnumero. 

 Toinen hauska kohta on kontakti:

Onko sinulla kysyttävää tai ongelmia?

Vilkaista meidän FAQ - löydät vastaukset yleisimpiin kysymyksiin siellä.  

Jumalauta, on! Teidän FAQ vain on tuota aiempaa liibalaabaa. Fuck!

Terveisin,

Anni

CONSUMMATUM EST:

syoty.blogspot.fi

NAPOLILAINEN

Syön karkkia. Kahvi on loppu ja se olikin murukahvia ja se on pahaa.

Mikä on tuhatlehtileivoksen ja millefeuillen ero? Miten napoleon tähän liittyy?

Söin siis Ekbergin tuhatlehden, ja se oli ihan jees, kuten ilmeisesti edelliselläkin kerralla. Kaunishan se on.

Tuhatlehtileivoksessa ja napoleonissa (napolinleivos!) on voitaikinakerrokset. Tuhatlehden väleissä on kinuskia, kun taas napoleonissa on useimmiten vaniljakreemiä. Ranskalaisten millefeuillessä (mille=tuhat, feuille=lehti) on voitaikinaa ja vaniljakreemiä. Internet ehdottaa sekä millefeuilleen että napoleoniin vaihtoehtoisiksi täytteiksi kermavaahtoa tai hilloa.

Napoleon ja millefeuille ovat sama asia. Tuhatlehti taas on jokin muunnos, jota ei välttämättä esiinny muualla kuin Suomessa. Ruotsalaiset toki harrastavat kinuskisia hommia, joten tää vois olla kulkeutunut sieltä.

OI PAKKAUS

Armaat sirputtajat, kesä on täällä! Kävin heinäkuussa Göteborgissa pahamaineisessa Biskopsgårdenin lähiössä Hisingenin saaressa. Nähtiin siellä sammakko ja poltettu huonekaluliike. Sitte menin NK:lle ja ostin Maroun Treasure Island -suklaan. Oon tehnyt jotain samankaltaista ennenkin.

Treasure Islandin kaakaopitoisuus on 75%. Tää on laadukasta ja aika kivaa mut ei ihan voittanut mua puolelleen. Yks juttu kummiski voitti!

Paketin pitkällä sivulla on liimapinta, jotta paperi liimautuu takaisin kiinni. Call me a insinööri mut se on todella tyydyttävää. Kai siitä jotain hyötyäkin on: ehkä kääre menee vähemmän ruttuun ja kiukuttaa Annia vähemmän kun sen saa helposti kiinni.

 Pus pus, lähtekääpäs nyt rantaan tai metsämansikkaan!

KINUSKI-BANAANIPIIRAKKA VAAHTOKARKKISYDÄMELLÄ

Yritin tehdä piirakkapohjan valmistaikinasta. Ohjeessa sanottiin 'elä voitele' enkä sit voidellu. Se tarttui kiinni vuokaan. Kysyin mun poikaystävältä että millasen vappupiirakan se sit haluis. Kuulemma 'no en tiijä millasii piirakoit on mut kinuski vois olla hyvä'. Olin sillai et jaha, kuulostaa hirveältä, en tosin kertonu sille. Seuraavana päivänä se täydens et siihen vois laittaa täytteeks vaahtokarkkia.

Suunnittelin pyöreän piiraan, jonka pohja maistuis vähän niinku kinuskilta, koska siinä ois ruskistettua voita. Täytteenä ois jotain hedelmää, mieluiten jotain freesiä. Vaahtokarkki ois yks parin sentin korkuinen levy, joka vähän kapenis ylöspäin. Sen pitäis olla tosi pehmeää, ettei se ois kovin ällöä.

Pohja oli liian hyvä tähän maailmaan ja ohranjyvät teurasti sen. Ne oli painona ku paistoin mut, no joo, oli vähän rankkaa. Onneks se ei maistunu ees kinuskilta. Vaahtokarkkiin laitoin tuoretta minttua ja massa oli muutenki epäilyttävä. Luultavasti jäis kiinni astiaan, jossa se hyytyi.

Tein sit uuden pohjan suorakulmiovuokaan, ja muokkasin ohjetta. Jätin ruskistetun voin pois, päätin keittää banaaneja karamellisoidussa sokerissa ja tehä siitä kinuskin. Kaataisin sen kinuski-banaanin vaahtokarkin päälle. Hyvä tulis, tai ainaki rahat menis.

Päälle tein viel tollasen murun.

CHOCORON MÂCHA 18G

Sain tuliaisiksi Pariisista chocoron mâchan. Se on Sadaharu Aokin konditoriatuote, ilmeisesti jonkinlainen suklaaseen dipattu pikkuleipä. Se sisältää kaikkia normaaleja aineksia kuten sokeria ja kermaa ja suklaa-ainesosia, sekä mantelia ja matchaa.

Nyt haukkaan!

Unohdin jo että täähän on chocoron eli varmaan suklaamacaron eikä mikään pikkuleipä. Macaron on muuttunut mantelimarengiksi sillä se on kuiva. Sanon, että aika kiva. Mukavan helppo, tasapainoinen, mantelinen, hyvä suklaa, sopivan kokoinen. Matchasta en tiiä, en tiä tuliks se tossa maussa oikein esiin. Tietty se saa kumarruksen kauniista vihreästä.

MORO ROOMA

Roomassa oli hauskoja taloja ja teitä ja ylämäkiä ja hauska liikenne ja hieno hieno joki ja vettä satoi paljon. Kengät oli koko ajan märät ja aurinko paistoi joskus, kissoja oli raunioissa, raunioihin oli pitkiä jonoja ja suuria pääsymaksuja. Otin huonoja kuvia syötävistä asioista kuten pistaasitiramisusta ja cannolo/cannolista ja laskiaispullan sukulaisesta ja klementiinistä ja satsumasta. Söin yllättävän hyviä asioita, sillä olin henkisesti valmistautunut muuhunkin. Söin pizzoja ja pastoja ja täytettyjä kesäkurpitsan kukkia ja gnocchia ja helvetin hyvää pistaasijätskiä Gromissa, härän vaikeasti syötävää häntää ja pienen palan trippaa Cesaressa ja jonkin verran halpaa viiniä ja sitten hyviä kuplavesiä. Nautin Saidissa kaakaon, joka oli kuin kuuma suklaavanukas, ja ostin sieltä hyviä konvehteja, joita lämpimästi suosittelen, jos tarve tulee Roomassa. En tiedä tarvitseeko Roomaan mennä ostamaan konvehteja.

En nähnyt paavia enkä Sikstuksen kappelia enkä syöny suolia enkä menny sisään Colosseumiin enkä käynyt Via Appialla vaikka sinne olisin halunnutkin, koska satoi niin paljon vettä, ja ajattelin, että jos se on vaikka tie niin siellä ei ole hauskaa vesisateessa.

Sit kans pussailin koska tää oli lemmenloma. Nyt ei oo rahaa.

PONIEN HIPAT

Joulu tulla jolkottaa! En kai mä nyt kovin kiireinen ollut joulukuussa, vai olinko, voi olla että olin mut mitäpä siitä. Kävin Berliinissä ja kun mä tulin sieltä ja meidät pikku matkailijat tultiin hakemaan lentokentältä ja sitte siellä auton takapenkin vieressä oli noin hieno My Little Pony -joulukalenteri ja olin ihan hiljaa ku ajattelin että se on varmaan yllätys Katrille. Mut se olikin mulle! Ja siitä lähtien ollaanki oltu ihan Best Friends.

Sen verran kiireinen olin, että luukkujen availu otti voimille pahemman kerran. Olin ekan viikon jälkeen koko ajan myöhässä. Se suretti mua.

My Little Pony -kalenterin suklaa oli odotusten vastaisesti aika hyvää. Se huononi tosin loppua kohden. Ehkä en enää venaillut yllättävää kammomakua. Katrin Spiderman tms. -kalenteri oli tosi pahan makuinen!

Ostin Barún hippoja Berliinistä yhelle tyypille. Se näytti tolta hippolta ku se söi niitä. Paitsi antoi pönttö mulle puolet!

PETIT POIS?

 

 

Ostin Herkusta Petitpas'n Xmas Vanilla -leivoksen. Se maksoi 3,6e eli ei paljon. Myynnissä olisi ollut myös suklaaversio. Olisin varmaan ottanut sen mutta kun vaniljassa oli söpömmät sienet.

Xmas Vanilla yllätti mut. Kai hyvällä? Kyllä yllätykset on yleensä hyviä, edes se et jokin yllättää. Hyvä. Siinä on siis päällä pari marenkisientä. Pintaan on spreijattu valkosuklaata. Leivoksessa on vain yksi massa. Se oli yllätys. Ei mitään muuta kuin pohja ja mousse. Tavallaan olisin kaivannut johonkin vaikka jotakin kirpeää, aprikoosia, sitruunaa... Mut toisaalta, musta tää on aika tyylikäs valinta, ja toivon et se ei johdu vain käytännöllisyydestä ja edullisuudesta vaan linjakkuudesta. Massa on mun mielestä juustoinen, en tosin tiedä onko siinä juustoa. Se on hyvin lempeä ja helppo, mut pelkästään positiivisessa mielessä. Se on lohdullinen leivos.

Pohja on hyvä. Siinä taitaa olla mantelia. Se maistuu siltä, et joku on sen tehnyt, eikä sitä oo ostettu Fasulta valmiina. Jes!

Snadeja miinuksia siitä, ettei sienet pysy leivoksen päällä, ja siitä, et pohja oli rutussa leivoksen sisällä. Muuten ihan kovaa settiä. Tää oli eka Petitpas -leivos jonka oon syöny. Vai oisinkohan maistanu jotain, en muista.

Mä en tiedä hirveesti tosta firmasta, paitsi et monsieur Petitpas on ilmeisesti ollut Frambois'lla duunissa aiemmin. Hesarista löyty ihan kiinnostava juttu vuodelta 2013. Ranskassa ei ole myöskään muuten sellaista termiä kuin ruoka.

P.S. Stokkan tiskin rouva halus palautetta tästä. Sori et linkitin ton noin!

VOIHAN JUMALAN PÖTSI

  
Hei kaikki sipsinsyöjät!

Oispa kiva kirjoittaa sipseistä mutta ei mulla ole niistä mitään sanottavaa. No sen verran että Sokoksen Marks&Spencer -ruokakomerosta saa sipsejä. Ne on kalliita ja mautkin oli jotain tylsiä.

Kävin muutama viikko sitten Tampereen uuden talon Moro Sky Barissa. Tiedättekö, se musta talo, sellai torni. Halusin sinne baariin, koska, sen lisäks että tykkään baareista, tykkään Moro Barista, ja kelailin et jos se ois viel taivaalla ni. Mikäs sen mukavampaa.

Tänään tein chilin. Laitoin siihen sipulia pekonia tomaattimurskaa tomaattipyrettä todella kuivuneita aurinkokuivattuja tomaatteja chiliä joulumausteita laakerinlehden vähän tuoretta paprikaa vähän porkkanaa vettä liotettuja borlottipapuja ja annoin hautua viis tuntia. Riisi oli loppu! Söin kvinoaa ja fetaa ja raejuustoa.

Oikeasti yritän vältellä esseen kirjoittamista ja karkkiakin oon ostanu. Karkki on pahaa. Tää postaus kertoo oikeasti kummiski:

Valitin joskus vuosia sitten kuinka ruoka-aiheinen kaunokirjallisuus on kamalaa: romanttista tuoksujen ja aistien ja elinten perässä juoksentelua. No niinhän se yleensä onkin, mut onneks Ranska tulee tässäkin apuun!

Francois Rabelais oli ranskalainen kirjailija ja lääkäri. Sen teokset ilmestyivät renessanssin aikaan joskus ennen 1500-luvun puoltaväliä. Syksyllä ilmestyi Siltalalta suomennos kirjasta Pantagruelin neljäs kirja. Myös kolme edellistä on käännetty, tosin vaihtelevin lopputuloksin. Toisin sanoen tää viimeisin ja tätä edeltävä eli Kolmas kirja on parhaat, kääntäjänä Ville Keynäs. Lämmin suositukseni.

Rabelais'n kirjoissa sekoilevat muutama jättiläinen, yks pillunsaannistaan huolestunut pelkuri ja kasa muuta jengiä. Käsiteltävät aiheet ovat seksi, naiset, ruoka, tappeleminen, filosofia, pahoinpitely, antiikki, munavitsit, ruoka, maailma, ruumis ja piereskely. Sen lisäksi sanaa eksoottinen on tiettävästi käytetty ensimmäistä kertaa Neljännessä kirjassa! Nerokasta! Eksoottinen eläin! Eksoeläin!

Hirmuisen huutonsa kannustamina he hyökkäsivät raivokkaasti lihapullien kimppuun ja kaatoivat makkaroita kuin heinää. Kun sisälmysmakkarat huomasivat vastustajan saaneen lisäjoukkoja, ne ottivat jalat alleen ja kipittivät kiireen vilkkaa karkuun kuin olisivat nähneet kaikkien helvetin pirujen käyvän kimppuunsa. (s. 194, Pantagruelin neljäs kirja)

Kirjoissa on myös listoja:

kanoja,
kaneja, kaninpoikasia,
viiriäisiä, viiriäisenpoikasia,
kyyhkysiä, kyyhkysenpoikasia,
harmaahaikaroita, harmaahaikaranpoikasia,
trappeja, trapinpoikasia,
niittykirvisiä,
helmikanoja,
kurmitsoja,
hanhia, hanhenpoikasia,
puluja,
metsäkananpoikasia, 
punakylkirastaita,
flamingoja, joutsenia,
kapustahaikaroita,
kurppeloita, kurkia,
kurppia,
kuoveja,
frankoliineja,
(s. 260-261, Pantagruelin neljäs kirja)

Samaa listausta olisi ollut yhdeksän sivua lisää. Kaikki ne ruuat uhrattiin gastrolatrien eli vatsanpalvojien jumalalle.

Näillä perustein väitän, että Francois Rabelais kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan kulinaristin sivistykseen. Jokaisen itseään kunnioittavan sivistyneen kulinaristin sivistykseen? Okei. Siis onhan se hauska, vaikka tekstin paloiksi pätkiminen tekee siitä vähän hahhah-hauskan. Vakavaa, vakavaa!

Teidän tapauksestanne voin oikeutetusti sanoa saman, minkä Cato sanoi Albidiuksesta, joka tuhlasi ja söi koko omaisuutensa, kunnes jäljellä oli ainoastaan talo, jonka hän poltti voidakseen sanoa consummatum est, kuten on sanottu pyhän Tuomas Akvinolaisen ajoista saakka, kun nahkiainen on syöty kaikkinensa. Ei siitä sen enempää. (s. 43, Pantagruelin kolmas kirja)

POUCHKII SANO POUCHKINE

Moi jengi, jotenki nää Pariisi -postaukset on alkanu väsyttää. Ei varmaan kannattais matkustaa ollenkaan.

Joka tapauksessa kävin siel Café Pouchkinessa. Mesta löytyy Printemps -tavaratalosta kahvilamuotoisena, ja muualtakin, mut ainakin jokin paikka, jossa käytiin, oli pelkästään myymälä. Ei sillä, ostettiin leivokset, ja mentiin portaille aurinkoon syömään niitä. Hintakin oli kovempi jos söi kahvilassa. Tosi kova se oli muutenkin, harvinaisen kallis pariisilaiseksi leivokseksi, eli varmaan jonku 7 euroa. Paikan päällä ehkä yhdeksän.

Mut mitäs siitä! Raha! Kuin tympeää! Mä olin haaveillut Café Pouchkinesta jo aikoja. Se on kullalla silattu ja romanttisen venäläinen, just sellanen hiton aristokraattisen venäläinen, joka puhuu vain ranskaa ja kääriytyy turkiksiin ja käy Keski-Euroopassa kylpyläkaupungeissa tylsistymässä. Sit kaikkeen on lisätty Iivana Julma tai joku paha eukko ja tosi paljon kansansatuja. Yhä viel vehnäjauhoa, voita, sokeria, rahkaa ja glitteriä. Café Pouchkine!

Söin valkoisen leivoksen. Ostin sen varmaan koska se oli steriilin valkoinen. Harkitsin myös jotain limanvihreää ja limankiiltävää. Valkoisessa leivoksessa oli vadelmaa ja kookosta. Arvostan sitä, että kummatkin maut voi arvata jo ulkonäöstä. Itse leivos oli täysin pätevä, mutta ei kovinkaan jännittävä. Se oli kuin tosi hyvä vadelma-kermakakku. En nyt toista kertaa silti kenties ostais seitsemän euron tosi hyvää vadelma-kermaa, vaikka sinänsä diggailen sekä siitä että tästä.

Toinen leivos oli myös tosi hieno, eli metallinhohtoinen donitsi. Toisin sanoen se oli tuulihattu, jonka täytteessä oli muistaakseni rahkaa. Kiinnostavasti se ei ollut kovin makea. Niin, kyllä mä kuulen, kun te ootte siellä nii et eihän rahka oo makeeta, dorka, mut ite ootte! Yleensä leivokset on hyvin makeita.

Liike oli hullun kreisin hieno ja superromanttinen. Leivokset oli varsin ranskalaisia venäläisellä twistillä ja sit sai kans jotain vanhoja hyviä venäläismeininkejä kuten rahkapullaa. No, se rahkapulla maksoi ehkä viis euroo, et kröhöm. Mut olihan se hauskaa. Tuli melkein kotoisa olo.

MINÖSÉGÉT MEGÖRZI

Ostin Oxford Streetin Selfridgesiltä kaksi levyä suklaata. Oisin ostanut enemmänkin, mutta mesta on hinnoissaan, huvittavassakin määrin. Yllä kuvattu paketti on Rózsavölgyi Csokoládén criollo-levy. Pavut tulevat siis Madagaskarilta. Firma on unkarilainen, asuu Budapestissä. Tietääkseni Rózsavölgyi Csokoládé on Unkarin ainoa bean-to-bar- eli pavusta patukkaan -suklaayritys. Se meinaa sitä, että suklaa on ihan oikeasti tehty itse. Suomestakin löytyy yksi tällainen, ja se ei ole Fazer.

Suklaalevy on palkittu brittiläisen Great Taste -kilpailun kahdella tähdellä. Ykkönen on ihan jees, kakkonen aika hyvä, ja kolmonen rulaa. Great Taste on siitä kiva, et ku joku tuote voittaa, ni sen kylkeen liimataan sit tarra, joka kertoo sen. Sit voi esim. kymmenen tuntemattoman suklaalevyn joukosta valita sen joka on voittanu viime vuonna pari tähteä. Easy peasy lemon squeezy!

Olisin ostanut tän suklaan ilman tähteäkin. Tai en kyllä muista oliko Selfridgesillä muitakin firman suklaita, jos oli, olisin saattanut ottaa sellaisen. Silti, olisin ostanut Rózsavölgyi Csokoládén levyn.

On se hyvää. Suklaan tuoksu on sokerinen, karkkinen, ehkä öö hattarainen. Maku on hieno. Ekan kerran ku maistoin ni yllätyin ja riemastuin. Maku hyökkäs tosi överin marjaisena ja sitruksisen happoisena. Emmä tiedä onko se sittemmin lientynyt tai sit mä olen vain tottunut. Tässä on ihanaa pehmeyttä ja sit sitä sitrusta riittää yhä.

Selfridgesillä kannattaa käydä suklaaostoksilla. Ehkö muillakin? Kerran näin siellä savustetun mozzarellan ja aloin melkein pillittää. Mut laatusuklaiden hyllyllä oli oma myyjätärkin. Ihmeellistä! Se jopa ties jotain! Ihanaa!

VAIK VAIN SIKS

Rakas päiväkirja,
kävin Pariisissa Hugo&Victorilla. Siellä myydään konvehteja, jäätelöä, suklaalevyjä ja leivoksia. Liike on kalliin, siis niinku kalliin, miesten vaateliikkeen näköinen. Seinät on maalattu mustiksi ja niihin on upotettu koloja, joissa leivokset asuvat. Myyjä näytti suunnilleen vitun kuumalta, vähän sellaisella miesmallitavalla, että voidaan siitä olla eri mieliä, mitä se kuuma tarkoittaa, mut silti niinku hyvältä. Hugo & Victorille kandee ehdottomasti mennä vaik vain siks, että se on niin kalliin näköinen.

Älkää kuitenkaan ostako sieltä suklaata. Ostin viiskymppisen maitosuklaan, eli hommallahan on kaikki mahikset onnistua, oikeastaan mahista epäonnistua ei oo ja silti: eka olin sillai et hyi hitto maistuu rasvalta ja aika halvalta, sit olin sillai et onhan tää ihan hyvää ja nyt söin vikan pienen palan ja no ääh. Sanotaanko, että ei se aivan kelvotonta ollut, mut ei siihen kande rahojaan laittaa. Ei ainakaan Pariisissa, eikä Hugo&Victorilla. Ne pari ostamaani konvehtia oli 'ihan jees', tosin osa maistui halvalta saksalaiselta konvehdilta. Se johtui täytemassasta. Ei ne pahoja olleet, toisin kuin yleensä ne Saksan halpikset, koska ne oli kuitenkin hyvin tehty. Häiritsi vain ku tuli pahat joulukarkit mieleen. Se oli kummiskin jännähköä. Kai niissä oli pähkinämurua ja sokeria, vaikka praliinia muruna, mikä sinänsä on ihan hauskaa. Jos nyt vielä paremmin tekis, ni voitais olla hyvissä jutuissa kiinni.

Mä oon kaikesta huolimatta vähän Hugo&Victor -fani. Siis kuinka hieno nimi, ja mikä mesta. Söin edellisellä Pariisin reissulla jonkin tarteletin Hugo & Victorilta, ja se oli tosi hyvä. Maistettuani suklaita olin muistavinani et olinkin jostain kuullut, että firman tuotteita nauttiessa kandee keskittyä leivoksiin. Saman muistuman esitti myös Aleksi.

Hugo&Victorilta voi leivoslaatikoiden kanssa siirtyä Notre Damelle nauttimaan elämästä Victor Hugon hengessä. Samalla retkellä kandee kävellä viereiselle Île Saint-Louis -saarelle Berthillonin jätskikiskalle.

BEIJING CORSICA INSOLENCE

Postauksen aiheena on vakavahenkinen chocolaterie/chocolatier Patrick Roger, vaikka kuvitus onkin huumorimadon aluetta. Kaikki postauksessa esiintyvät viat ovat Rogerin omaa syytä.

Etsin siis Pariisissa käsiini suklaamesta Patrick Rogerin. Liikkeitä näyttäis olevan Pariisissa kuusi, joten tekin voitte etsiä ja helposti löytää. Olin just lukenut, kuinka Lebovitz on ollut harkkaamassa Rogerilla, joten toki kiinnostuin siksikin. Rogerin kauppa oli hieno, ja siellä oli kylmä. Mua aina jännittää mennä noihin hiton suklaamestoihin ku ei mulla oo mersua tai oikeastaan edes kunnon työtä eikä ehkä sitä tuukaan ja sillai. Mut selvisin tästäkin. Pariisissa lohduttaa se, että ei niillä myyjilläkään taida olla, ja ite puhuu kuitenki parempaa englantia ku ne.

Suurin osa Patrick Rogerin konvehdeista oli ranskalaismallisia, eli dipattuja. Suomessa konvehdit on yleensä belgialaistyylisiä eli tehdyt muottiin. Koska mulla ei ole yhtään kuvaa niistä karkeista, ni kattokaa vaikka Rogerin sivuilta. Ne on matalia neliöitä, jossa on koristeena nurkassa jokin hipsu. Sellaiset näyttää aina samalta.

Rogerin konvehtien ongelmana oli että ne oli nimetty hirveällä tavalla: Tendresse, Jalousie, Arrogance, Allégorie. Erityisesti homma menee vaikeeks ku tiskin toisella puolella on tsubu, joka ei uskalla puhua englantia, ja sit ite en tietystikään voi enää kahden sekuntin päästä muistaa et mitä hittoa allegoria tarkoittaakaan. On kätevää jos nimi ja sisältö jotenki mätsäävät, vähän niinku näis mun blogipostauksis.

Konvehdit maksoivat muistaakseni 1,5 euroa kappale.

Lopputulema oli siis neljän konvehdin ostos, sekä pikapäätöksenä marsipaanimato lahjaksi. Kaksi konvehdeista oli tyyliä 'ihan jees' ja kaks oli aivan päräyttävän hyviä. Ne oli marjaisia ja suloisia ja happoisia. Harmi vain, että en muista oliks ne oopiumia, mistraaleja, sykloneja tai kenties Valparaiso.