KRÄÄSÄÄ

Yritän ohjata blogia takaisin raiteille ja jättää nuo turhanpäiväiset ohjeet vähemmälle. Päivän ensimmäisenä aiheena on siis miniklementiinit! Kuvassa näin ollen normaalikokoinen kynä ja minikokoiset klementiinit. Ostin näitä viisi kappaletta Kampin K-Kaupasta, maksoi huimat 22 senttiä. Oikeastaan vaikutusta ei tehnyt pienikokoisuus vaan nuo vihreät varret ja muutama vihreä lehti. Sydämeni vuosi taannoin verta kun luin jotain ohjetta jossa neuvottiin aina valitsemaan sitruunoita joissa on jäljellä vihreitä lehtiä. Lehdistä näet näkee kuinka tuore hedelmä on. Teki mieli lähettää valitus; mistä vitun lehdistä! Eihän tässä pimeässä maailmankolkassa hedelmissä ole jäljellä lehtiä, ja jos on, ne ovat kuolleita.

Klementiinit olivat muuten myös maukkaita. Niiden valitseminen vain oli työlästä, eikä suurin osa ollut erityisen hyvässä kunnossa.



Sain joululahjaksi taika(joulu)ponilta David Lebovitzin The Perfect Scoop -kirjan. Olin kai vahingossa kertonut tälle ponille että Davidin blogi on ihana ja sit tykkään jätskeistä ja että aattelin pyytää Davidiä treffeille. Tulin tosin siihen tulokseen että se on vähän vanha eikä edes kovin kuuma. Mut hei, se asuu Pariisissa! Ja sillä on varmaan rahaa. Se myös digailee suklaata.

En ole ihan hirveästi vielä laittanut aikaa tuon kirjan lukemiseen. Kuitenkin esimerkiksi herne- sekä anisjäätelöohje tekivät minuun suuren vaikutuksen. Myös Jokis on vaikuttunut Lebovitzin jätskeistä. The Perfect Scoopissa ei pitäydytä aivan pelkässä jäätelössä vaan mukana on kans sorbetti, serbetti*, granita, soossit ja kaikennäköiset pikkuleivonnaisohjeet kuten pikkuleipä. Kirjan ohjeet on hyvin rasittavasti jenkkiläisinä cupeina mutta luojan kiitos sulkuihin on merkitty myös grammamäärät.

Eiköhän The Perfect Scoopista nähdä tässä blogissa joskus esimerkkijätskejä.

Syötävinä lahjoina sain myös poropateeta ja mustaherukkahilloa sekä Bushmills-viskiä ja jotain konjakkia. (Olen muuten käynyt Bushmillsin kylässä Pohjois-Irlannissa. Ankea mesta!) Konjakki meni jouluna ja Bushmillsiä on vielä liru jäljellä. Pidettiin joulupäivän känniääliöjatkot sillä. Terkkuja vaan!

*Mikä on sorbetin ja serbetin ero? (Ja pitäiskö se kirjoittaa sherbetti?) Sorbetissa ei ole maitotuotteita, serbetti on kuten sorbetti mutta maidolla tms.



Kah, rinkula! Ostin Pariisista Printemps -tavaratalon pieneltä leivontaosastolta de Buyerin kakkurenkaan. Se maksoi 11,90e. En ole varma myykö Confetti näitä nykyään, ei kai? Kaupasta kakkurenkaita ei Suomessa kuitenkaan saa, paitsi sellaisia amerikkalaistyylisiä ylikorkeita häkkyröitä joiden kokoa voi säätää. Kuka haluaa syödä kakkua joka on 10cm korkea?, kysynpähän vaan. Ai niin, sori, ainakin blogeista päätellen hyvin moni. No, mä en, enkä tehdä, joten tämän mun kaunokaiseni korkeus on 4,5cm. (Pitäis ehkä joskus käyttääkin tätä eikä vain ihailla.) Joku kauppa voisi mun puolestani ottaa valikoimiinsa astetta pienemmän renkaan niin voisin ostaa senkin. Jos vaikka viidentoista sentin läpimitalla? Chez Marius? Se olisi kivaa.

Hyvää uutta vuotta muuten!