KISS ME I AM

Voi kuolema mikä kuvanlaatu eli päivää, pupuset!

Tällä viikolla aiheena on Paddy's Day, tuo dorka irlantilainen juhla pyhälle Patrikille. Paddy's Daynä kuuluu tuijottaa kulkuetta ja juoda vihreää siideriä ja käyttää 'Kiss Me I'm Irish' -paitaa, pinssiä, mitä vain. Kaduilla myydään ihan pieniä apiloita jotka kasvavat kummallisesti pöheiköittäin. Sellaisen voi vakavahenkisempikin kansalainen panna rintapieleen.

Siis sunnuntaina 17.3. on aika laittaa korviin vilkkuvat vihreät tontut ja valmistaa Annin irlantilaisjätskiä! Jos on brittimielinen, niin tää käy kans, kunhan vaihtaa siiderimerkkiä.


Omenajätski

0,5l Magners -siideri
1,5kpl vihreä omena
40g sokeri
ihan vähän tuoretta inkivääriä

250g vaahtoutuva soijakerma
25g hunaja
sitruunamehua

Laita kattilaan siideri, pieneksi pilkotut omenat ja sokeri. Anna kiehua kunnes siideri on paksua siirappia, sitä jää jäljelle vain vähän. Lisää mukaan miniksi vedetty inkivääri. Jäähdytä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää hunaja. Sekoita joukkoon omenamassa. Kirpeytä sitruunamehulla jos tarpeen, ja niin paljon kuin on tarpeen. Pakasta, ja muista sekoitella välillä.


Suosittelen että ennen kuin alkaa vetää jätskiä napaan ni kandee antaa sen hetki sulaa pöydällä. Tätä vois syödä kans vappuna koska jätskissä on snadisti kiljuinen maku, eli siis simainen. Jos kammoaa soijakermaa, juuri tätä jätskiä ei kannata tehdä, koska jostain syystä se soija maistuu aika paljon läpi. Tähän vois lisätä keksinmuruja ja leikkiä et tää onki omenapiirakkajätski.

RUNOT SYÖ SORBETTIA

Viimeaikoina jäätelöt ovat epäonnistuneet. Niitä on tehty ehkä yks, tai sit kaks. Yhdessä oli vaahdotettua kookoskermaa ja suklaata. Massasta tuli ryynimäistä. Täällä perslävessä ei tapahdu mitään ruoka-asioita muutenkaan. Kävin hiihtolomalla Helsingissä mut ei mulla tietenkään ole rahaa ostaa syötävää josta blogata. Tai ehkä mä olen kyllästynyt! Ihmisen täytyy kirjoittaa niin monta runoa, ja syödä niin kovin harvoin. Tänään juon viiniä.

Ja auringonpaiste on ihana!


Vesimelonisorbetti

kilon pala vesimelonia (kuori laskettu mukaan)
65g sokeri
1rkl sitruunamehu
1rkl votka/rommi
snadisti suolaa

Paloittele melonin liha ja soseuta se. Kiehauta kattilassa 80g sosetta, sokeri ja suola. Liemi on valmis kun kiteet ovat sulat. Sekoita liemi loppuun vesimelonisoseeseen ja lisää myös sitruunamehu ja viina. Laita pakkaseen. Sekoittele jäätymisen aikana.


Helppoa ku! Suosittelen tosin laittamaan rommia vain jonkun muun kuin minun vastuulla koska se on aika ärhäkkää. Tai sit laittais votkaa ja ihan minimäärän rommia. Jotenki toi vesimelonin maku ja rommi pelaa liianki hyvin yhteen, niin et lopputulos on romminen. Eli votka lienee parempi, se kun ei maistu. Viinan tarkoitus siis tässä ohjeessa on estää jäätymistä.

Kesällä tää tulee halvemmaks, kun vesimelonit ei oo niin kalliita. Aika kesäsorbetti tää muuteski on. Aika kesä sorbetti muuteski on.

ERHEENI

Mihinkäs sitä tyttö jäätelöstään pääsisi. Edellisen viikon jätskin bloggauksesta tosin pääsin, koska se oli tyhmää se jätski. Se oli tehty ihanasti vaahdotettuun kookoskermaan mut siitä tuli kivikovaa. Ens viikon jätskissä lienee kans kookosta ja siitä tulee mieltsin fantsuu!

Tämän viikon jäätelö on eteen auennut taivasten valtakunta, se, jota myös kevääksi kutsutaan. Jätskissä on herneitä ja minttua. Älkää tehkö mitään oksennuselkeitä siellä, tää on oikeasti ihastuttavaa. Pakasteherneistä ja tuoreesta mintusta syntyy hieno kokonaisuus, ei mikään hernekeiton sisarenpoika.


Hernejäätelö

250g vaahtoutuva soijakerma
200g pakasteherne
1 minttupuntti
50g juokseva hunaja

Vaahdota kerma. Riivi mintusta lehdet ja soseuta ne yhdessä pakasteherneiden ja hunajan kanssa. Sekoita vaahdotettu kerma ja herne-minttu-hunaja yhteen. Pakasta, sekoita välillä.


Jos tästä haluaisi ihan tosi vegaanisen niin hunajan vois korvata glukoosisiirapilla eli glykoosilla jollaista saa myös maissisiirappi -nimisenä liemenä. Maissisiirappia myydään kalliilla Stokkalla, ja luultavasti halvemmalla etnisissä kaupoissa. Glykoosia saanee kalliilla jostain leivontatarvikeliikkeistä ja -nettikaupoista. Glykoosi/maissisiirappi ei myöskään maistu miltään, mikä voi olla aika hauskaa kun luultavasti kaikkeen ei kuitenkaan tahdo hunajan makua. Hunajakaan sitä paitsi ei ole erityisen edullista.

Hunaja ja glykoosi/maissisiirappi liittyvät jätskin koostumukseen. Ne pitää jäätelöä pehmeämpänä. Myös alkoholi pehmentää sillä se ei jäädy. Rasvaiset asiat jäätyy kans huonosti, esim. tuorejuusto. Siirappi kokemukseni (=yhden kerran) mukaan myös hoitaa homman. Tosin laitoin siirappia ihan liikaa ja suklaajätskistä tuli suklaa-siirappijätskiä. Mut ei ollu kovaa!

Se sitkeä ajatus, että apteekista saatava glukoosi jotenkin auttais ruokajutuissa, on paskaa. Ei auta! Glukoosi ja glukoosisiirappi ovat eri asioita. Apteekin glukoosilla nostetaan veren sokeripitoisuutta tai jotain, ja glykoosilla tehään karkkia ja saadaan massat venymään ja jätskit ei-kiteytymään.

Jos ei osta talvisia pieniä säälittäviä minttupuskia kaupasta, niin itse kasvatettua minttua laitetaan aika vähän. Tarkoitus ois että minttu maistuu hentona fressinä juttuna taustalla eikä varasta koko showta.

MINUN AISTIENI RUNOELMA

Lintsaan koulusta!

Tunneilla on ihanaa kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua ja tehdä mitä senpäiväinen maestro käskee. Lintsaan painavista syistä ja ne painaaki sit helvetisti. Lintsaus tietää vakavasti otettavaa työntekoa. Tällä bloggauksella harjoittelen eka vähän kirjoittamista ni ehkä saan pari oikeaakin lausetta ylös.


Seesami-aprikoosijätski

250g vaahtoutuva (soija)kerma
130g kuivattu aprikoosi
40g sokeri
15g kuorittu seesaminsiemen
15g juokseva hunaja

Paahda seesaminsiemenet.

Muussaa puolet aprikooseista vaikka sauvasekoittimella (osaa paahdetuista siemenistä voi muussata samalla), laita joukkoon hunaja. Paloittele loput aprikoosit. Sekoita sokeri kermaan, vaahdota. Sekoita aprikoosiasiat hellästi kermavaahtoon ja iske pakkaseen. Sekoita välillä jäätymisen aikana ettei massasta tule kiteistä.


Soijakermassa saattaa olla joku taika ettei se kiteydy. Ei se tosin ole niin hyvää kuin oikea kerma. Mut helppoa! Tää jätski maistui tosi terveelliseltä. Vähensin blogiohjeesta aprikoosia ja siemeniä. Käytin kuorellisia siemeniä mut luulen et kuorettomat on parempia. Hämmennyin kaupassa kun piti valita. Emmää niinku tienny et kummat on niit normaalei!


Tää on hyvin aprikoosista. Jos jäädyttäis aprikoosijugurttia niin tulisko sama? Maybe baby mut sellast ei oo!

OI JÄÄTELÖÖ OI JÄÄTELÄÄ!

Eräs opettajani rinnastaa mielellään ruuanlaiton ja kirjoittamisen. Ainakin ruokabloginpitoni ja kirjoittamiseni sopivat hyvin yhteen. Kummallakin saralla lyön päätäni seinään alituisen epävarmuuden tilassa samalla uskoen hulluna kykyihini. (Toi tais kyl olla vähän liioittelua. Vois sanoo vaik et kumpaaki räpellän vaik kukaan ei niist tykkäis.)

Olkaa hyvät,


Roquefort-porkkanajäätelö

110g porkkana
250g kuohukerma
45g roquefort
65g hunaja
60g sokeri

Pilko porkkana pieniksi paloiksi, tai raasta. Kypsennä se pannulla osan hunajan ja vähäisen veden kanssa pehmeäksi mutta niin että se tuntuu hampaissa. Sekoita juusto ja loppu hunaja porkkanoihin. Sekoita kerma ja sokeri, vaahdota. Sekoita hellästi kaikki yhteen ja pane pakastimeen. Sekoittele välillä jäätymisen aikana.


Jätskistä tuli tosi pehmeää ja kiteetöntä. Hunajan lisäksi siihen lienee vaikuttanut roquefort koska siinä on niin hitosti rasvaa. Kermana toimi vaahtoutuva soijakerma sillä toinen tekijöistä on huono vegaani. En tiedä vaikuttiks se koostumukseen mut olen maistavinani jonkin epämääräisen soijakerman maun jätskissä. Oikeesti laitoin ihan liikaa juustoa massaan mut rukkasin sen tohon ohjeeseen joten nyt kaikki on täydellistä! Jätski maistuu ihastuttavan toffeiselta. Porkkanat ovat kuin pieniä jalokiviä! Kuin sitkeitä karkkeja jotka tarttuvat hampaisiin!

LAISKA SUKLAAPOSTAUS

Moi.
Koulutoverit kirkunauraa jossain lähellä, laitoin kaikki ovet kiinni etten kuulisi. Se ei auta.

Nyt on suklaapuheen aika. Kauaskantoisesti lupasin heinäkuussa että suklaasta asiaa joskus myöhemmin. Todellakin myöhemmin.

Ostin Kööpenhaminasta Friis Holmin Pure dark chocolate 70% Chuno -levyn. Suklaa sisältää kaakaopapua ja sokeria, ei siis lainkaan lesitiiniä. Chuno - pavut tulee Pohjois-Nicaraguasta, paketissa lukee et ne saattais olla venezuelalaisen trinitarion esi-isiä. Näit chunoi on tietty löytynyt vain kolmelta eristyksissä olevalta viljelypaikalta.

Pure dark chocolate 70% Chuno on pehmeä sekä maultaan että koostumukseltaan. Siinä on paljon kaakaovoita, mistä mä en niin hirveesti digaa. Tässä ei silti tullu mitään ällöysefektiä. Ihan jees. Ihan jees kuvaa tätä suklaata muutenkin aika hyvin, tää on varsin turvallinen. Hyvä tumma suklaa, hyvä syöntisuklaa, hyvä jos suhtautuu tummaan suklaaseen epäillen. Tosi miellyttävä mut ei ehkä kovin mieleenpainuva. No, okei, hedelmäinen, täyteläinen, vois olla viel joku nahan maku.

Emmä tiiä, kuka hullu noista suklaista tietää. Kaipaisin lisää firman suklaita testiin, vaikea sanoa yksittäisestä suklaasta oikein mitään. Tai no, siis, ois kiva kun sitä vois verrata saman lafkan muihin.

Mulla oli joskus jäljellä kuitteja Köpis-suklaista, joiden tarkoitus oli että voisin listata teille hintoja. Sanoisin että 5 e/100g. Kannattaa toki ostaa, ylipäänsä vaikka vain siks, että tää on paikallista, perkele tanskalaista.


P.S. Mun sydämeni särkyi kun kuulin että Valrhona -kauppa lopettaa. Mun oli tarkoitus käydä siellä ostoksilla vikana aukiolopäivänä kun olin pääkaupungiseudullakin, mut enpä käyny. Tää elämä, tää on niin murheellista. Tunnen piston sydämessäni, en käynyt siellä tarpeeksi. En ostanut edes tän vuoden vuosikertalevyjä! Ei ihmekään et suklaapostaukset on myöhässä. Tän hautajaispuheen johdosta toivon et Gagu, joka nousi jo ennen Valrhona -kaupan tuhoa tuhkasta kuin feenikslintu, lähettää mulle hitosti konvehteja. Eiku mun piti vain sanoa et herra Laitinen, se kauppa olikin liian hyvää ollakseen totta, ja Gagu is cool.

LÄHETTÄKÄÄ MINULLE KIRJOJA

Hyvää joulua ja uutta vuotta ja sen sellaista nii!

Sain lahjaksi de Buyerin hiiliteräspannun. Ihan sairaan hyvä! Marsutki tykkää.

Ja halpa. Unohtakaa kaikki muu, painaaki vähemmän kuin valurauta, kestää paremmin kuin inhat pinnoitteet.


SIT VIEL:

Oisko jollain myydä mulle kirjoja:
Huttunen & Klapuri (toim.): Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (Avain 2012)
Mihail Siskin: Sinun kirjeesi (WSOY 2012)

t. Anni