tiistai 4. tammikuuta 2011

YLITSEPURSUAVIA ADJEKTIIVEJA


Olen lukenut lyhyen ajan sisään yksi ja puoli proosateosta jotka sisältävät ruokafiilistelyä. Marsha Mehranin Lumoavien mausteiden kahvilan luin muutama päivä sitten ja Muriel Barberyn The Gourmet'n aloitin hetki ennen Pariisin matkaa eli marraskuun alkupäivinä ja lopetin noin puoli tuntia takaperin.

Lumoavien mausteiden kahvilan alkuteos Pomegranate Soup on julkaistu Random Housella 2005 ja suomeksi Helmillä 2006. Ruoka ei ollut suurin syy miksi tartuin tähän, ei myöskään aavistus suuresta kirjallisesta elämyksestä. Syy oli se että kirja tapahtuu Irlannissa. Lumoavien mausteiden kahvilassa kolme iranilaissyntyistä sisarta muuttaa Ballinacroagh'n pikkukylään Mayon kreivikuntaan Irlannissa ja perustaa kahvilan. Babylon Caféssa tarjoillaan iranilaisia herkkuja romanttisen ruokafiilistelyn, tyhmien irkkujen ja masentavan hömppien juonenkäänteiden kera. Pientä vaihtelua tuo traumaattisen Iran -ajan muistelu. Kirjassa on myös jonkin verran reseptejä. Lähtöasetelma oli hyvin samanlainen kuin Pienessä suklaapuodissa, viittaukset ruoan paheellisuuteen myös. Kieli oli aivan liian koristeellista mun makuuni ja on kauhean rasittavaa koko ajan tuntea niin vahvasti ja aidosti ja uh ja ah. Suosittelen tätä ihmiselle joka tarvitsee hengähdystaukoa kulttuurista. Ruokaromaanina tätä ei välttämättä kannata lukea (ellei pidä ruoastaan syntisenä ja ruusuveden tuoksuisena), ei myöskään Irlannin kuvauksena.

Siilin eleganssista tutuksi tulleen Muriel Barberyn suomentamaton esikoisteos Une Gourmandise on julkaistu Éditions Gallimardilla Ranskassa vuonna 2000 ja käännetty Gallic Booksilla englanniksi 2009. The Gourmet'ssa maailmankuulu ruokakriitikko on kuolemassa. Hän kaipaa syvästi jotain ruokaa muttei muista mitä. Hän käy mielessään läpi elämänsä gastronomisia huippuhetkiä joista muodostuu omia pieniä tarinoitaan. Välillä muut ihmiset pohtivat suhdettaan ylpeään ja kylmään kriitikkoon. Mä en oikein saanut otetta tästä kirjasta. Päähenkilö on epämiellyttävä ja ruoasta käytetään hirveästi hienoja kuvailuja (insolent tang, watery sweetness, discreet acidity!!!). Lopetin puoleenväliin, mun mielestä se oli tylsä. Kirja taitaa tapahtua samassa talossa kuin Siilin eleganssi (jonka suosioita, öh, ihmettelen). Ai kenelle? No saattaahan olla että jos tykkäsit Barberyn hittikirjasta niin pidät tästäkin. On myös mahdollista että ajankohta tälle kirjalle elämässäni oli väärä.

Miksi ruoka-aiheiset kirjat on usein hömppää? Miksi niiden keittiöistä karkailee aistillisia tuoksahduksia kuin spurgujen pöksyistä renttukirjailijoilla? Apua!

Mä kaipaisin ruokaa arvostavaa ja sitä rakkaudella huomioivaa kirjaa. En välttämättä hifistelyä, en ylisanoja paitsi tarvittaessa, en reheviä italialaisnaisia, jotka kädenkäänteessä pyöräyttävät maailman parhaat lihapullat. Ei kliseitä, pliis! Muistelen että inhottavan snobilla Tuomas Vimman henkilöhahmolla oli herkin hetki ikinä erään viinipullon kanssa. Se löytyy kirjasta Gourmet, eikä sekään ole kovin hyvä kirja, mutta sillä on hetkensä. Tuo hetki oli kaunis.

No niin, mitä sitten kannattaisi lukea? Vinkkejä otetaan vastaan.

8 kommenttia:

  1. Vinkkejä otettais täälläkin vastaan! Olen koittanut ahmia ties mitä ruoka-aiheisia romaaneita, mutta nimet eivät vaan jää päähän koska suurin osa on kuitenkin osoittautunut olevan huonosti kirjoitettua hömppää. Surku. Yksi ihanuus ruoka-aiheisista kirjoista on Bulbul Sharman "Munakoisojen kiukku". Ja vaikken oikein innostu rakkausromskuista, Laura Esquivel: "Pöytään ja vuoteeseen" on kirja joka on pakko lukea kerran vuodessa. (Siitähän on myös leffa "Suklaata iholla" ("Como agua para chocolate") Ja Anna Gavaldalla on ainakin jossain teoksessa ollut vallan herkkua ruokafiilistelyäkin..

    VastaaPoista
  2. Aa, joo, mä olen lukenut ton Esquivelin! Siitä mä kyllä tykkäsin. Jännä miten ruoka-aiheiset kirjat onkin jotenkin, yh, ällöjä, usein. Barbery ei ehkä ollut erityisen ällö, se oli vain tylsä.

    VastaaPoista
  3. http://www.amazon.com/Apricots-Nile-Recipes-Colette-Rossant/dp/0743475615

    Tässä aika ihana ruoka-aiheinen kirja, jossa on tarina ja fiilistä upeiden reseptien lisäksi. Suosittelen, on _hyvän fiiliksen_ kirja vaikkei koskaan mitään siitä kokkaiskaan :) Ja btw, muutamaa reseptiä oon testannu ja näin Suomen olosuhteisiin nähden onnistu hyvin.

    VastaaPoista
  4. Löysin tänään ruoka-aiheisen kirjan divarista, mutta en ole sitä ehtinyt vielä lukea, joten en tiedä onko vinkkini huono. Kirja on Bulbul Sharman: Munakoisojen kiukku, mausteisia tarinoita ja reseptejä Intiasta.

    VastaaPoista
  5. Sitä suositeltiinkin jo tuossa ylhäällä. ;) Ilmeisesti se on oikeasti ihan hyvä, ei sitä kioskiosastoa. Oon ehkä lukenut siitä jopa muutaman sivun, ainakin olen pitänyt sitä kädessäni. Täytynee käydä kirjastossa.

    VastaaPoista
  6. Mä yritin tota Lumoavien mausteiden kahvilan jatko-osaa, mutta varmaan kymmenen sivun jälkeen olin että eikä, onks mun pakko ja jätin silleen. Kuvailet hyvin, oli samanlaista höpöhöpöä kuin tuo eka osakin, nimenomaan kliseisiä juonenkäänteitä.

    Vinkeistä: no ootko lukenut Vivi-Ann Sjögreniä? Sjögren on tosin ehkä hieman tuota italialaismammakategoriaa, mutta kirjoittaa ruoasta hyvin ja ehdottoman rakastavasti. Toinen mikä tulee mieleen (riskillä, koska en ole saanut käsiini eli suosittelen vain kuulopuheen mukaan) on Isabel Coen kirja La dolce vita: sweet dreams and chocolate memories.

    VastaaPoista
  7. Mä en ole ihan varma olenko lukenut yhtään kirjaa Sjögreniltä. HS:n Kuukausiliitteen ruoka-artikkeleista mä tykkäsin kyllä tosi paljon. Hyvä vinkki!

    Tuo Coe näkyis löytyvän kirjastosta, huimin kaksin kappalein. :D

    Huomasin kun luin noita aiempia kommentteja että olin unohtanut etsiä ehdotettuja kirjoja käsiini. Hyödyllistä kysellä näitä sit! ;) Mulla on nyt kauhea kirjallinen kiire, tosin ehtispä noita lukea aina pakollisten teosten välissä.

    VastaaPoista