VIELÄ KERRAN, TYTÖT!

Huomasin juuri, että kello on paljon. Mun oli tarkoitus mennä safkaa ennen luentoa mutta se nyt jää. Yritän katsokaas kirjoittaa tätä bloggausta. Tai oikeastaan katsokaas kirjoittaa raporttia, joka pitäis printata ja postittaa. Ai että mä vihaan printtaamista. Kaiken lisäksi kaikkitietävän Akatemian printtaushommat muuttui, enkä tiedä millaisiksi. Ai että.

Mä tässä samalla kirjoitan tätä että sitä raporttia, joka itseasiassa käsittelee myös suunnilleen tätä, eli Sysmää.

Sysmän leivän hapanruisleipä! Ostin sellaisen kaupasta viattomana kuin lapsi. Mitä nyt tsiigasin, että paperipussissa on ja näyttää aika hyvältä. Sitten maistoin: aivan kelvollinen ruisleipä. Sit sainkin heti kuulla asuintoverilta, että juuri tämä leipä on suurklassikko niillä main! Kuulemma aina kesäisin se loppuu kaupasta kun mökkivieraat hamstraa sitä hulluna.

Sysmän Leivän ruisleipä on valioyksilö. Hyvin paistettu: reunat on rapeat, tai vois niitä koviksi tai jopa palaneiksikin sanoa. Tarpeeks tuore, hiton mehevä. Löytyy myös muovipussissa, mut kuka hullu sellasta leipää ostaa. Mun mielestä tän leivän hyvyys on siinä, et tää on just sellainen kuin kaiken ruisleivän pitäis olla. Hapan se on myös! Aivan hieno tuote.

Nyt meen kouluun moi!

MELKEIN AMERIKKALAINEN WINTER WONDERLAND

Oli tarkoitus kertoa esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa olevien omenatoffeiden ohje. En ole kirjoittanut sitä tietääkseni mihinkään ylös, et sitä ei nyt sit tuu. Mutta kyllä maailmassa ohjeita riittää, englanniks ku ettii apple cider caramels ni saa miljardi ohjetta noihin. Tai sitten vain tekee tän mun joulutoffeen parin vuoden takaa ja korvaa 80g kermasta kokoonkeitetyllä omenamehulla ja ripsauttaa sekaan kanelia. Enemmän ku mä ripsautin, koska sitä ei maistanut.

Omenatoffee oli tietty jouluasia. Jouluna vedettiin jälkkäriks munatotia eli eggnogia. Ei mulla siihenkään ohjetta oo, varsinkin ku jenkit tykkää niin tyhmistä mitoista, ja mä en. Mut siis: keltuaiset ja sokeri vaahdoks, joukkoon maitoa ja rommia. Sit jääkaappiin, ja tarjoillaan kermavaahdon kera.

Suomalainen toti tullee sanasta toddy, esim. hot toddy. Aattelen et toti on kuuma juoma. Tosin ainakin englanniksi Wikipedia on eri mieltä. Mut voi toti suomeksi olla silti kuuma juoma. Munatoti ei siis oo kuuma vaan viilennetty, mutta ajatelkaapas sanaa rommitoti! Se on kuuma. Rommitoti muuttuu rommivedeksi hunajalla jos se tarjoillaan kylmänä.

Eggnogista löytyy myös kypsennettyä versiota, joka on vaniljasoossin kaltainen. Kylmästi silti suosittelen kypsentämätöntä. Se maistui sulaneelta saksanpähkinäjäätelöltä. Se oli ihanaa.

Tokana kuvana toimii hetkellisen asuinpaikkani ruokasali. Elän pikkukylässä talvisessa onnenmaassa: hiirenloukkuja, sisällä tuulee, kellarissa pelottaa. Moi!

DE CHOCOLAT

Pyhä Jumala, ihanat kinkunsyöjäni! Olen hukkunut Akatemian pitkiin portaikkoihin. Tässä postauksessa paistaa aurinko, koska ostin Maroun suklaan kesällä Tukholmasta.

Marou on Vietnamissa toimiva suklaapaja. Perustajat taitaa olla ranskalaisia, mut ehkä jollain vietnamilaisilla juurilla. Luin sen jostain, mut en enää löydä sitä tietoa. Kannattaa käydä niiden sivuilla vain siks, että levyjen kääreet on helvetin hienot!

Ostin Tien Giang 70% -levyn NKsta Tukholmasta. Jostain ihme syystä Ruotsista näitä saa laajasti, eli kandee tsekkaa jos on lähdössä sinne päin. En ollut koskaan kuullutkaan Marousta. Suhtaudun aina terveellä epäluulolla kaikkea sellaista suklaata kohtaan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kääreitä syynäämällä yleensä silti selviää, onko se ostamisen arvoista. Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat hinta, levyn koko, levyn kääre, raaka-aineet ja mitä kääreessä sanotaan. Tajusin muuten just et tossa paperissa on tekstit ruotsiks! Se vasta on epäilyttävää. Mut siis: mitä kalliimpi, hienomman näköinen, pienempi, vähäraaka-aineisempi ja kuvailevampi paketti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvä suklaa! Raakaa peliä, dudes. Kuvailevuudessa 'belgialainen pehmeä maitosuklaa maailman parhaista raaka-aineista" -teksti ei kelpaa. Tien Giang 70% sanoo: har en fyllig smak med kryddiga och fruktiga noter. Till Tien Giang använder Marou Trinitariobönor som odlas av Cho Gaokooperativet vid Mekongdeltat. Tähän ei Fazer pysty!

Itse suklaa oli todella pehmeän makuista, ehdottomasti fyllig. Ehkä vähän liiankin. Kaakaovoita oli siis heitetty joukkoon antoisalla kädellä. Mulle kävin tän suklaan kanssa samoin kuin usein muidenkin laatusuklaiden kaa: sitä on tosi paljon jäljellä ja se on tietty jo vanhentunutta. Tässä tais nyt olla ongelmana se, että mun oli tarkoitus blogata tästä tosi pitkään, ja siks en muka voinu syödä sitä suklaata. Tyhmää, niin tyhmää. Mun mielestä ruuan arvo piilee kuitenkin sen syömisessä eikä sen fiilistelyssä tai säilyttämisessä. Perusmoka.

Mut siis, kyl mä suosittelen. Vaikka toi suklaa maistuis kakkiaisten lapsipuolilta ni ihan sama koska paketit on niin hienoja. Mitkä värit! Mun maailmanpelastuksellinen ja ruokanörtillinen puoli sitä paitsi yhdistyy tällaisissa tuotteissa ja se on ihanaa. Tää ei oo mikään reiluluomusertifikaatti-ihme eikä mua sellaiset hirveästi kiinnostakaan. Mut tää on oikeasti paikallisten tekemää Vietnamissa paikallisista raaka-aineista toivottavasti edes vähän paikallista paremmalla liksalla eli tää saattaa pitää hengissä muutamaa tyyppiä, ja just nyt mulla on sellainen olo et se on vitun siistiä. Mä toivon et noi siirtomaaisännälliset ranskalaispojat ei oo vain huijannu mua!

SOPPIA, HANNA & ROTTIA

Rakas internet,
tänään olen käynyt tentissä, ollut iloinen, käynyt kirjastossa, lainannut kirjan, ostanut verhojen nipsuja (kahdet), joista toiset eivät sovi (suihkuverhoihin, ajattelin sitoa ne lahjanarulla saatana), ripustanut joulusuklaakoristeita, tehnyt ruokaa, lukenut Nabokovia (osaan lukee! kelatkaa mitä kylddyyriä!), ommellut pikkareitten sauman, tylsistynyt, haaveillut kaljasta, fiilistellyt saavutettuja etuuksia ja sitte ajatellut blogia. Aika paljon!

Viime viikolla kävin Tukholmassa. Pidän siitä kaupungista, koska sieltä saa maksamakkaravoileipiä aamiaiseksi kuten kuvassa 1. Suosittelisin tota paikkaa, mut ku en muista sen nimee, mut jossain Söderissä se oli. Kuvassa 2 ollaan Petite Francessa. Petite Francella on aika pönttö nimi, mutta paikka oli aika kiva. Ostin canelén. Se on tuo ruskea möykky. Se maistui niin kuin pannarilta, jossa on kova kuori, ja joka on pötkömuotoinen. Kaikki muut ihmiset siellä söi lounasta kun me vedettiin leivosta. Pahiksettaret!

Kungsholmenista Petite Francesta käveltiin Nem Nem Qúaniin Söderiin. Vedin lounaaksi uppopaistettuja kevätkääryleitä, ja se ihan hyvää oli. Ei nyt ehkä kauhean kreisiä, mut jos hengailee lounasaikaan (ja illallahan vasta voikin olla kingiä safkaa!) vaikka Medborgarplatsenilla öö kirjaston portailla, ja tulee nälkä, niin voi mennä sitte tonne. Kannattaa varoa silti rottia, sillä kerran näimme sellaisen siellä lähellä.

BLOODY FROG EATERS

Hei pupuliinit,

miten menee? Maailma on vastaan mun bloggausta: ei oo rahaa, ei oo kotia, ei oo aikaa, kamerassa ei oo akkua, laturi on jossain, ja ainii ei kauheasti kiinnostakaan. Mut ei se mitään! Komea paluuni ansaitsee komean ruuan. Tämä on brittiläisen ruuanlaiton helmi, viiden päivän suola-annos, ja mikä lihaton lokakuu! Consummatum est. kehoittaa jättämään lihan eläinten ja itsenne vuoksi. Jos silti kerran vuodessa harhaudutte - harhautukaa oikein! Naiset ja herrat, puput, enkelit ja kauniit pojat:

Toad-in-the-hole
esim. neljälle

voita
8 pienempää tai 4 suurempaa makkaraa

yorkshire pudding:
1,5 dl vehnäjauho
3 dl maito
1 muna
turaus sinappia
timjamia
vähän suolaa

gravy eli soosi:
2 kpl sipuli
1 tl ruskea sokeri
1 rkl vehnäjauho
5 dl lihaliemi
rosmariinia

Pane uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Sekoita aineet tasaiseksi pannukakkumaiseksi liemeksi.

Voitele uunivuoka ja iske sinne makkarat. Jos makkarat on isoja, ne kannattaa puolittaa. Pane vuoka kuumaan uuniin 15 minuutiksi. Kaada yorkshire pudding -massa makkaroiden päälle, ja iske uuniin noin 40 minuutiksi tai kunnes paistos on ruskea ja rapea.

Tee kastike: Paista sipulia voissa pannulla vaikka 20 minuuttia niin että se on suht mustaa ja herkullista. Lisää sokeri ja anna paistua vielä hetki. Lisää vehnäjauho, sekoittele sekoitusta pari minuuttia. Kaada lihaliemi joukkoon vähitellen niin ettei soosiin jää möykkyjä. Anna kiehua kunnes kastike on tarpeeksi paksua.


Lisäksi söimme mushy peas eli hernemuhjua:
300g pakasteherneitä
1 sipuli
voita

Paista sipuleita minihetki pannulla että ne snadisti pehmenevät. Kaada pannulle myös jäiset herneet. Niiden tulisi sulaa ja hieman lämmetä. Lisää voi, ja muussaa tasaiseksi muusiksi miten tahdot.


Tarjoilu hoituu sillai, et eka leikataan pannukakunomaista toad-in-the-holea lautaselle, sit kauhotaan gravya päälle, ja läimästään hernekasa viereen.

BERLIN

Jaahas, toverit. En tiedä missä aivonyrjähdyksessä tai positiivisuuden puuskassa menin lupaamaan edellisessä postauksessa kesämatkan Berliini-osiostakin juttua. Ei oo sit mitään asiaa!

No siel oli kuuma, siis tosi kuuma, ja sit me juotiin ainaki kaljaa ja jotain drinksui. Majailimme Kreuzbergissä niinku sellaset tyypit jotka on siis hip, pop ja kuul. Kreuzbergin baarit on kaikki hienoi ja söpöi mut ihan samanlaisia! Ei se haittaa. Niissä roikkuu värivalot seinillä, ja ne on täynnä pehmoeläimiä ja krääsää ja pieniä koiria.

Söin falafeleja ja vietnamilaista ja kaljaa. Se vietnamsetti oli hyvä! Koska oon tällainen köyhimys ni en käy hienoissa rafloissa mut toisaalta ulkomailla halpisruoka on usein ihanaa. Tiedättekö sillä lailla että joku on sen tehnyt ja siinä on niitä sellaisia tuoreita raaka-aineita. Ai tiedätte, no joo.

STOCCCKHOLM

kuvittele pulla

             puisto

             lähiö

        

             vaaleanpunainen sipsipussi

Noni! Kuka tarttee kuvia kun tuhat sanaa vastaa yhtä! Kävin matkoilla siskoni kanssa, ja tämä ensimmäinen osa kertoo Tukholmasta. Osa kaksi taas käsittelee kattavasti Berliinin ruokakulttuuria. 

Olimme Tukholmassa kolme yötä. Kaupungin kauppojen pullatiskit ovat kattavat; söimme aamupalat pullien muodossa. Tarkoitus oli käydä Vetekatten -kahvilassa mut jostakin syystä se ei koskaan onnistu. Me pyörähdettiin siellä ostamatta mitään, sillä hetki ei ollut sopiva. Vetekatten on leipomo-konditoria, jota Helsingissä vois vastata vaikka Ekberg. 

Tukholmassa kannattaa syödä myös leipää. En mä sitäkään tehnyt mutta kaikenlaisia kauniita känttyjä näkyi ikkunoissa. 

Tavaratalo NK:n ruokaosasto oli aika ihana. Sieltä sai espanjalaisia sipsejä vaaleanpunaisessa pussissa! Se oli prinsessallista kuten Ruotsiin sopiikin. Tosin mesta feidas meijät kun yritettiin ostaa sipsien kyytitytöksi siideriä ja painua Kungsträdgårdeniin. Paskat, kaksprossaista Ecussonia. Se jäi kauppaan. NK:sta saa myös suklaata. Ostin vietnamilaisen Maroun levyn, josta tulee toivottavasti juttua myöhemmin. Ois löytynyt kans kattava valikoima Amedeita. Amedeilta oisin tahtonut levyn criollo -pavuista tehtyä valkosuklaata mut se maksoi melkein 20e per 50g, ja olin epäileväinen rahatilanteeni suhteen.

Matkaseurani suosittelee lämpimästi muovipussiin tungettua patonkia, joka on täytetty minilihapullilla ja punajuurisalaatilla ja maustekurkulla. 

Kaupoissa näkyi hienoja salaattitiskejä joista sai ite ottaa ja sit maksettiin painon mukaan. Laareissa oli muun muassa jauhelihaa!

Baarit oli vähän ahdistavia. Suurin osa oli liian fancyjä. Tähän auttais varmaan paikallistuntemus. Kalja oli ookoo, ja miehet kauniita, vähän liiankin. 

Yritin vierailla suklaaliikkeissä mut ne oli kaikki kiinni. Siellä Ruotsissa ne ihmiset viettävät kesälomia, hullut. 

Menkää stadsbibliotekiin! Se se vasta olikin ihana! Kannattaa myös ajaa Nockebybananilla. Se kulkee hassusti omakotitaloalueen läpi. Fiilis on ku Huvikummun huudeilla.

P.S. Vessat maksaa. Kaikkialla. NK:n toilettiin pääsee tosin pummilla.