OODI VOILEIVÄLLE

Ruisleipää, voita, vuohigoudaa, kurkkua ja mustapippuria!

Millainen on paras voileipä?

(En muuten väitä et noi ylläolevat ois.)

OMENA PINK LADY, PALVIKINKKU

Elämä on ihmeitä täysi. Se työntää sireenejä maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen. Toisin sanoen osallistun ensi kerran Kuukauden ruokahaasteeseen! Halleluja! Tässä ois siis ihan oikeasti suunniteltu ruoka mun keittiöstä, ei vain joku salaatti.

Maaliskuun haasteessa piti etsiä enintään kaksi kuittia ja käyttää niiden ostoksia. Kuitteja ei saanut etsiä omasta laukusta. Mun kuittini näkyy tuossa yllä, kuten lienette huomioineet. Käytin ruoassani pink lady omenaa ja palvikinkkua. Kai tuon Omena C Sokton Pastillinkin ois saanut ympättyä mukaan, mut äh, ois mennyt aika kikkailuksi.

Täs ois niinku tällaset angloamerikkalaiset pancaket:

Omena Pink Lady, palvikinkku -pannukakut

10kpl

130g maito

80g turkkilainen jugurtti

90g vehnäjauho

1 muna

1 omena raasteena

70g palvikinkku snadina kuutiona

2tl leivinjauhe

1tl ruokasooda

suolaa, pippuria

Yhdistä kaikki aineet. Sekoita tasaiseksi. Anna olla huoneenlämmössä vaikka puoli tuntia. Massan pitäisi olla varsin tiivistä, ei ihan lirua, joten lisää jauhoa jos ei tyydytä. Paista pannarit paistinpannulla matalalla lämmöllä. Tee pannareista noin kymmensenttisiä halkaisijaltaan.

Lisukkeet

porkkana

kurkku

oliiviöljy

suola

turkkilainen jugurtti

korianteri

pippuri

Suikaloi tarpeeksi porkkanaa ja kurkkua esimerkiksi kuorimaveitsellä. Tarkoituksena on siis saada sellaisia ohuita luikuroita aikaiseksi. Laita joukkoon snadisti oliiviöljyä ja suolaa. Nauti salaatti pannukakkujen, jugurtin, silputun korianterin ja mustapippurirouhauksen kanssa.

P.S. Saattaa olla että kannattaa vaihtaa palvikinkku vaikka pekoniin. Tai tietty sen voi korvata kans jollain lihattomammalla.

2V!

Ystävät, toverit!

Hyvää syntymäpäivää sinulle, blogi! (Päivän myöhässä kuten viime vuonnakin.)

Taas on myös pakko myöntää etten tiedä ovatko blogin päämäärät toteutuneet menneenkään vuoden osalta. No jaa, olen mä syönyt, ja te olette kenties joskus viihtyneet, ja olihan mulla hetken kaunis ja ihana mieskin. Tosin se ei löytynyt blogin kautta, vaikka tällainen vaatimus listataan ekassa postauksessa.

Whatever, tänään on jotenkin niljakas maanantai.

OH, THE PUDDINGS!

Löysin viisi euroa Fredalta kenkäkaupan edestä. Käytin sen Montezuma'sin suklaalevyyn käydessäni Aitokaupassa. En ollut ennen syönyt firman suklaata. Suhtaudun brittiläiseen suklaaseen kiinnostuksella, ja luomusuklaaseen penseästi. Anteeks, luomu! Ei se johdu susta vaan musta!

Luulin että Montezuma's on luomusuklaamerkki mut eipäs olekaan. Hyvin englantilainen merkki se sen sijaan näyttäis olevan: hassuja nimiä (Lordy lord, Sea dog, Space hopper), suklaaversioita brittijälkkäreistä (Eton mess, spotted dick, summer pudding!!) ja kivoja lahjoja.

Niin ja mites se suklaa? Tiiätte kummiski mitä aion virkkoa. Se oli siis 100g:n paketti 54% maitosuklaata eli vaikuttavan tummaa, ja maksoi 4,95€. Ei se nyt kovin erikoista ollut. Maistui kaakaovanukkaalta, ja makuelämyskin oli yhtä kompleksinen. Että ei se pahaa ollut mutta aika tylsää. Jos ei tykkää tummasta suklaasta niin tällä vois ehkä harjoitella.

1,3€

Tapasin Petri Sirénin konditoriaharjoittelussa. Sirén oli siellä kondiittorina. Parasta harjoittelussa oli suklaakeskustelut. Silloin Valrhona oli tuttu mut mikään muu varmaan ei. Ehkä olin muutaman kerran maistanut Cluizelia tai Amedeita. Oli avartavaa kuulla erilaisista suklaista, ja maistella herran omia konvehteja, jotka oli tehty vantaalaisessa kellarissa. Nykyään Sirénillä on oma Petris -firma Fiskarsissa. Helsingistä löytyy myymälä Museokadulta.

Museokadulta saa konvehteja (praliineja, kuuluis sanoa), maustettuja suklaalevyjä, suklaalevyjä ja ainakin ennen sai macaroneja. Suklaalevyjä en ole ostanut sillä ne on mun mielestäni vähän hassuja. Jos konvehtiin joutuu ite tekee täytteet, niin suklaalevyihin voi vähän ripotella ruusunlehtiä päälle (ihan oikeasti suklaan ja mausteen kanssa voi kikkailla loputtomiin koska suklaita on määrättömästi eri makuisia). Suklaa itse ei kuitenkaan ole Sirénin tekemää. Jos ois niin asia ois täysin eri. Maustamattomat suklaalevyt jotka on kivoissa leveissä paketeissa ovat Felchlinin. Niistä tosin saa sellaisen kuvan että ne on Petrisin omia.

Ostin konvehdit: talon tryffeli, aprikoosi, timjami-mikälie, minttu ja 85%. Muistiinpanoni kertovat että talon tryffeli, minttu ja 85% olivat liian makeita tai sokerisia. Erityisesti talon tryffelin ja 85%:n ongelmana oli turvallisuus. 85%:ssa kuori myös maistui ihan hiton oudolta, ei vanhalta vaan joltain väriliidulta. Aprikoosi oli aika jees, tosin oisin kaivannut lisää aprikoosinmakua. Minttu toimi sokerisuudestaan huolimatta. Minttukonvehteja kannattaa mun mielestä ostaa Petriltä, koska niissä on käytetty tuoretta minttua. Maku ei ole enää niin hapankorppuinen kuin se oli joskus mut selkee yrttisyys, kuminaisuus, maistuu vielä. Timjami-mikälie on merkitty pienessä muistikirjassani parhaaksi. Siinä oli mukavan ohut kuori, hyvä ganache, se maistui timjamilta (josta tuli ehkä liikaa mielleyhtymiä timjamiruokiin), ja kaiken lisäksi oon merkinnyt kirjaan plussan.

Tästä tuli nyt todella masentava käninäpostaus, mut tuntuu että rohkeus puuttuu. Kaikki konvehdit oli ihan kivoja. Mä olisin kaivannut syvempiä, tummempia makuja. Eiköhän nämä silti uppoa yleisöönsä.

Haluaisin maistaa Petrisin kakkuja. Ne näyttävät kiinnostavilta.

TULE KEVÄT

http://deckert-distribution.com/film-catalogue/human-interest-society/canned-dreams/

Kävin krapulaisena ja sydänsuruisena katsomassa Katja Gauriloffin dokumentin Canned Dreams (2011). Se kertoo purkkiraviolin valmistuksesta. Leffassa käydään läpi metallintuotanto, lihan alkuperä, tomaatit jne. Kaikki tuotteen osat tulevat eri paikoista, eri puolilta maailmaa. Samalla kamera kohdistetaan työntekijöihin ja näiden kohtaloihin. Mua vähän pelotti eläinkohtaukset koska tunsin olevani liian herkässä tilassa valuvalle verelle ja irtopäille. Pahinta oli kuitenkin eläinkohtaukset koska siat huusivat kauhuaan ja tärisivät pelosta. Ei se globaali ruokateollisuus herkkua ollut ihmisillekään. Paitsi niille tietysti jotka ne raviolit söivät (tosin ei ne varmaan oo kovin hyvänmakuisia).

Ei mulla muuta ku lukekaa Marxia, ja käykää kattomassa toi pätkä krapulassa, jos haluatte ahdistua enemmän, ja ilman, jos haluatte ahdistua vähemmän. Se näytti hienolta.

Mä taidan hommata kissan ja muuttaa maalle.

PIZZA "KATKARAPU & SIPULI", YSTÄVÄ

Yhtenä ystävänpäivänä ostin Katrilta lainatuilla rahoilla sydämenmuotoisen konvehtirasian ja annoin sen lahjaksi. Olisi pitänyt syödä ne itse tai antaa Katrille. Ystävänpäivä on ahdistava. (Vain siksi etten saa konvehteja.)

Isillä on tänään synttäri. Hyvää synttäriä, isi!

Katkarapu-sipulipizza

pohja:

130g vesi

190g vehnäjauho

4g hiiva

tarpeeks suola

hieman oliiviöljy

Lisää oliiviöljy vaivauksen loppupäässä. Vaivaa koneella hitonmoinen sitko. Anna levätä vaikka öö puoli tuntia.

täyte:

kourallinen katkarapuja+chiliä+suolaa+oliiviöljyä+jugurttia

2kpl sipuli

10kpl kirsikkatomaatti+minivähän tomaattipyrettä+suolaa+pippuria

1pallo mozzarella

Onnittele itseäsi jos katkarapusi eivät ole jäässä. Sekoita mössö katkarapuaineksista ja anna marinoitua tarpeeksi. Karamellisoi sipulit pannulla. Puolita kirsikkatomaatit. Iske tomaattiainekset kattilaan ja lämmitä hieman, niin että tomaateista tulee vähän pehmeitä ja voit kuvitella ainesten muodostavan kastikkeenkaltaisen. Iske tavara pohjan päälle, lisää mozzarella, paa kuumaan uuniin.