BERLIN

Jaahas, toverit. En tiedä missä aivonyrjähdyksessä tai positiivisuuden puuskassa menin lupaamaan edellisessä postauksessa kesämatkan Berliini-osiostakin juttua. Ei oo sit mitään asiaa!

No siel oli kuuma, siis tosi kuuma, ja sit me juotiin ainaki kaljaa ja jotain drinksui. Majailimme Kreuzbergissä niinku sellaset tyypit jotka on siis hip, pop ja kuul. Kreuzbergin baarit on kaikki hienoi ja söpöi mut ihan samanlaisia! Ei se haittaa. Niissä roikkuu värivalot seinillä, ja ne on täynnä pehmoeläimiä ja krääsää ja pieniä koiria.

Söin falafeleja ja vietnamilaista ja kaljaa. Se vietnamsetti oli hyvä! Koska oon tällainen köyhimys ni en käy hienoissa rafloissa mut toisaalta ulkomailla halpisruoka on usein ihanaa. Tiedättekö sillä lailla että joku on sen tehnyt ja siinä on niitä sellaisia tuoreita raaka-aineita. Ai tiedätte, no joo.

STOCCCKHOLM

kuvittele pulla

             puisto

             lähiö

        

             vaaleanpunainen sipsipussi

Noni! Kuka tarttee kuvia kun tuhat sanaa vastaa yhtä! Kävin matkoilla siskoni kanssa, ja tämä ensimmäinen osa kertoo Tukholmasta. Osa kaksi taas käsittelee kattavasti Berliinin ruokakulttuuria. 

Olimme Tukholmassa kolme yötä. Kaupungin kauppojen pullatiskit ovat kattavat; söimme aamupalat pullien muodossa. Tarkoitus oli käydä Vetekatten -kahvilassa mut jostakin syystä se ei koskaan onnistu. Me pyörähdettiin siellä ostamatta mitään, sillä hetki ei ollut sopiva. Vetekatten on leipomo-konditoria, jota Helsingissä vois vastata vaikka Ekberg. 

Tukholmassa kannattaa syödä myös leipää. En mä sitäkään tehnyt mutta kaikenlaisia kauniita känttyjä näkyi ikkunoissa. 

Tavaratalo NK:n ruokaosasto oli aika ihana. Sieltä sai espanjalaisia sipsejä vaaleanpunaisessa pussissa! Se oli prinsessallista kuten Ruotsiin sopiikin. Tosin mesta feidas meijät kun yritettiin ostaa sipsien kyytitytöksi siideriä ja painua Kungsträdgårdeniin. Paskat, kaksprossaista Ecussonia. Se jäi kauppaan. NK:sta saa myös suklaata. Ostin vietnamilaisen Maroun levyn, josta tulee toivottavasti juttua myöhemmin. Ois löytynyt kans kattava valikoima Amedeita. Amedeilta oisin tahtonut levyn criollo -pavuista tehtyä valkosuklaata mut se maksoi melkein 20e per 50g, ja olin epäileväinen rahatilanteeni suhteen.

Matkaseurani suosittelee lämpimästi muovipussiin tungettua patonkia, joka on täytetty minilihapullilla ja punajuurisalaatilla ja maustekurkulla. 

Kaupoissa näkyi hienoja salaattitiskejä joista sai ite ottaa ja sit maksettiin painon mukaan. Laareissa oli muun muassa jauhelihaa!

Baarit oli vähän ahdistavia. Suurin osa oli liian fancyjä. Tähän auttais varmaan paikallistuntemus. Kalja oli ookoo, ja miehet kauniita, vähän liiankin. 

Yritin vierailla suklaaliikkeissä mut ne oli kaikki kiinni. Siellä Ruotsissa ne ihmiset viettävät kesälomia, hullut. 

Menkää stadsbibliotekiin! Se se vasta olikin ihana! Kannattaa myös ajaa Nockebybananilla. Se kulkee hassusti omakotitaloalueen läpi. Fiilis on ku Huvikummun huudeilla.

P.S. Vessat maksaa. Kaikkialla. NK:n toilettiin pääsee tosin pummilla.

NIINKU HYVÄILY

Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.

Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)

Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.

Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.



P.S. Pääsin kouluun!

KESÄN HITTIJÄÄTELÖ

Moi, armaat pupuset, ihanat nauravat sardiinini!

Syön irtokarkkeja. Toi kuva esittää sitä fiilistä, joka tulee perunajätskistä. Jotain ihan kreisiä.

On ollut kai vähän kiireistä. Nyt oon melkein lähettänyt lopputyöni koululle, ja Helsinkiin muutin joitain viikkoja sit. Mua väsyttää. En ymmärrä työnteosta mitään. Raha!


Peruna-hunajajätski

180g peruna

350g maito
4kpl keltuainen
20g sokeri
50g hunaja
snadisti suolaa
vaniljasokeria (tai, herrajumala, vaniljatanko!)

2dl kuohukerma

Keitä perunat ja kuori ne. Muussaa möykyttömäksi massaksi. Jäähdytä.

Vaniljahkokreemi: Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Kiehauta maito ja hunaja ja suola ja vaniljasokeri ja sekoita keltuaisvaahtoon. Kypsennä liedellä pienellä teholla kunnes kreemi on saostunut. Älä keitä. Jäähdytä pikaisesti.

Kun kreemi sekä muussatut perunat ovat kylmiä, vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita peruna kreemiin ja kreemi vaahtoon. Jäähdytä, jäädytä, sekoita välillä kiteiden minimoimiseksi ja nauti!


Jätski on perunankeltaista ja hyvin kummallista. Kummallisuuden luo eräänlainen tavallisuuden illuusio. Se vaikuttaa normaalilta mut se on sitä jollakin lovecraftilaisella tavalla tai kuin Muumien mörkö. No eikä. Silti se on hyvin hyvin kummallista.

Kokeilkaa, toverit.

Molemmat kuvat on Prahasta. Ostin sieltä tommosen ihanan kalenterin. Se maksoi viisi korunaa, eli nolla euroa. Joka viikolle on oma ruokaohjeensa. Ja nimipäivät! Maanantai on pondelí, paitsi että e:n ylle tulee viel väkänen mut en osannu laittaa sitä.

EI SE IHAN HELPOSTI AUKENE

Hän maksaa raaka-aineet. Hän vaatii asioita. Mä vain teen. Hän vaati ohjetta blogiin. Mä vain teen.


Kurkku-seesamjätski

20g seesaminsiemen (kuoreton)

225g kurkku
150g vaahtoutuva soijakerma
60g soijajugurtti
90g vaalea siirappi

Paahda seesaminsiemenet. Jäähdytä.

Soseuta kurkku kuorineen ja siemenineen seesaminsiementen kanssa. Vaahdota kerma. Sekoita jugurtti ja siirappi kurkku-seesam -massaan ja yhdistä kermavaahtoon. Jäädytä! Sekoita välillä.


Tätä vois nyt sit kai kuvailla keväisen japanilaiseksi. Tai neliömäiseksi, kuvan perusteella. Koostumus oli kovahko. Suosittelen, että jätski nostetaan huoneenlämpöön hetki ennen syömistä. Toteutusta vois kans harkita pelkällä kurkulla. Kurkkuhan on aika kiva kasvi. Tosin siinä on sen verran nestettä et vois auttaa jos kuitenki poistais siemenet. Kuoren jättäminen paikoilleen lisäsi jätskin vihertävyyttä, mikä tokikin on hauskaa ja tavoiteltava ominaisuus.

18.3.2013 RAKAS KOLMEVUOTIAS,

toivottavasti voit hyvin, ja olkoon elämäsi vastedeskin ihanaa ja ehkä vielä vähän aktiivisempaa, terveisin dorka sisaresi runon puhuja (p.s. kato tossa mä oon)

soitat samppanjakuplia

mä nostan maljan

sille kolmannelle jonka jälkeen lähtee käsistä!

usein juon samppanjaa pullonsuusta

en juo sitä usein                                se on hurjia aamuja kesäpäiviä puistossa se olet sinä ja 

                                                        me ja leivoksia kaljatölkkejä röökiä räkätystä

huomaan pitäväni luentoa kukaan ei ole lukenut kirjaa muistan ja hämmennyn kietoudun ihmisen erillisyyteen itsenäisyyteen yksinäisyyteen vaihdamme aihetta vaadit saada puhua leivonnasta hän vaatii taidepuhetta minä päätän taas olla vaatimaton

                                                         päätämme vaihtaa paikkaa

CRAIC CRAIC

Tänään on St. Patrick's Day. Käytän sitä tekosyynä ajatella hieman irlantilaisia asioita.

Ensimmäisessä kuvassa on muuten pyhä vuori, Croagh Patrick, jonne kuuluu tehdä pyhiinvaellus. Homma toimii sillai et otetaan ja kiivetään ylös, tietty. Toisessa kuvassa taas on virhe, koska todellisuudessa baareja ei Irlannissa kutsuta pubeiksi vaan baareiksi. Pub on englantilainen instituutio. Näin vuosien jälkeen tuntuu myös et ois ollu osuvampaa kuvata katolisuutta vaikka paavilla tai pyhällä äidillä. Jeesus nyt on kaikkialla. Kolmannessa kuvassa on Cork City, jossain siellä alhaalla siintää keskusta. Kolmas kuva lienee Bushmillsistä Pohjois-Irlannista. Sieltä löytyy tietenkin Bushmills-viskin tislaamo, vaikka en mä sitä varten siellä ollut. Kylä on pieni ja ankea, lättänän brittiläinen. Just muuten luin Wikipediasta että legendan mukaan Patrick toi viskin Britteinsaarille! Jee! Paitsi jos se toi Irlantiin ni se ei kyl oo niitä saaria koska se on Irlanti.

Amerikkalaisissa blogeissa kirjoitetaan usein hauskasti St. Patty's Daystä eli Pyhän Paistikkaan päivästä. Pöljät! Paddy se on.

Irlannissa ehkä hauskinta oli maito ja voi, ai niin, ja stout, ja kala, ja onhan noita. Se sikailuaamupala! Vähän ku brittien mut ei sittenkään. Maito, maito, se oli niin hyvää. Siinä oli varmaan tuhat prosenttia rasvaa, ja sitä myytiin toisessa kuvassa kuvatuissa hassuissa muovipurkeissa, ja se oli niin ihanaa. Voi oli suolattomampaa kuin Suomessa ja jotenkin freesin makuista. Aah. Mä oon voifani. Tuoretta makrillia! Unohdin viskin! Viski, oi, viski. Mua nauratti kun kaivonkansissa luki 'uisge' eli vesi mut suoraan siitä tulee sana 'whiskey', 'uisge beatha'. Irlannissa teinibaareissakin soi The Smiths ja ylipäänsä siis kaikki on vain niin täydellistä. Taidankin alkaa pakata! Mitäs täällä enää.

Kun mä oleilin Irlannissa, söin hirveän hyvin: kalaa, kasviksia, lähellä tuotettuja luksusasioita. Elämäni ainoat osteritkin oon imaissut Corkin kauppahallissa, English Marketissa. Oikeastihan Irlanti on roskaruuan mekka, kuten Britanniakin. Peruna on Irlannin kansalliskasvis. Ei se mun ruokavaliossa ehkä näkynyt, paitsi uuniperunoita. Ja, no, sipsithän on kivoja. Perunaan sotkettiin aina hillittömät määrät voita, niin et olihan se hyvää. Mä värkkäsin myös törkeitä kolmioleipiä, ja toki kans paahtoleipä-maapähkinävoi-hillo-voi-banaani-wtf -tyyppisiä vetoja. Corkissa juotiin koko ajan Barry's Teatä. Se on pahaa eikä teepusseissa ole naruja. Ne on sitä tyyppiä jotka repäistään irti seuraavasta kuin vessapaperi. Onks sul jano? Keitän teetä!

Tänään taidan viedä pulloja ja ostaa tölkin Murphy'siä jos löytyy. Noi bisset ei ihan oikeasti kestä tölkitystä, mut sille ei nyt voi mitään.

Have a craic!