NIINKU HYVÄILY

Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.

Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)

Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.

Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.



P.S. Pääsin kouluun!

KESÄN HITTIJÄÄTELÖ

Moi, armaat pupuset, ihanat nauravat sardiinini!

Syön irtokarkkeja. Toi kuva esittää sitä fiilistä, joka tulee perunajätskistä. Jotain ihan kreisiä.

On ollut kai vähän kiireistä. Nyt oon melkein lähettänyt lopputyöni koululle, ja Helsinkiin muutin joitain viikkoja sit. Mua väsyttää. En ymmärrä työnteosta mitään. Raha!


Peruna-hunajajätski

180g peruna

350g maito
4kpl keltuainen
20g sokeri
50g hunaja
snadisti suolaa
vaniljasokeria (tai, herrajumala, vaniljatanko!)

2dl kuohukerma

Keitä perunat ja kuori ne. Muussaa möykyttömäksi massaksi. Jäähdytä.

Vaniljahkokreemi: Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Kiehauta maito ja hunaja ja suola ja vaniljasokeri ja sekoita keltuaisvaahtoon. Kypsennä liedellä pienellä teholla kunnes kreemi on saostunut. Älä keitä. Jäähdytä pikaisesti.

Kun kreemi sekä muussatut perunat ovat kylmiä, vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita peruna kreemiin ja kreemi vaahtoon. Jäähdytä, jäädytä, sekoita välillä kiteiden minimoimiseksi ja nauti!


Jätski on perunankeltaista ja hyvin kummallista. Kummallisuuden luo eräänlainen tavallisuuden illuusio. Se vaikuttaa normaalilta mut se on sitä jollakin lovecraftilaisella tavalla tai kuin Muumien mörkö. No eikä. Silti se on hyvin hyvin kummallista.

Kokeilkaa, toverit.

Molemmat kuvat on Prahasta. Ostin sieltä tommosen ihanan kalenterin. Se maksoi viisi korunaa, eli nolla euroa. Joka viikolle on oma ruokaohjeensa. Ja nimipäivät! Maanantai on pondelí, paitsi että e:n ylle tulee viel väkänen mut en osannu laittaa sitä.

EI SE IHAN HELPOSTI AUKENE

Hän maksaa raaka-aineet. Hän vaatii asioita. Mä vain teen. Hän vaati ohjetta blogiin. Mä vain teen.


Kurkku-seesamjätski

20g seesaminsiemen (kuoreton)

225g kurkku
150g vaahtoutuva soijakerma
60g soijajugurtti
90g vaalea siirappi

Paahda seesaminsiemenet. Jäähdytä.

Soseuta kurkku kuorineen ja siemenineen seesaminsiementen kanssa. Vaahdota kerma. Sekoita jugurtti ja siirappi kurkku-seesam -massaan ja yhdistä kermavaahtoon. Jäädytä! Sekoita välillä.


Tätä vois nyt sit kai kuvailla keväisen japanilaiseksi. Tai neliömäiseksi, kuvan perusteella. Koostumus oli kovahko. Suosittelen, että jätski nostetaan huoneenlämpöön hetki ennen syömistä. Toteutusta vois kans harkita pelkällä kurkulla. Kurkkuhan on aika kiva kasvi. Tosin siinä on sen verran nestettä et vois auttaa jos kuitenki poistais siemenet. Kuoren jättäminen paikoilleen lisäsi jätskin vihertävyyttä, mikä tokikin on hauskaa ja tavoiteltava ominaisuus.

18.3.2013 RAKAS KOLMEVUOTIAS,

toivottavasti voit hyvin, ja olkoon elämäsi vastedeskin ihanaa ja ehkä vielä vähän aktiivisempaa, terveisin dorka sisaresi runon puhuja (p.s. kato tossa mä oon)

soitat samppanjakuplia

mä nostan maljan

sille kolmannelle jonka jälkeen lähtee käsistä!

usein juon samppanjaa pullonsuusta

en juo sitä usein                                se on hurjia aamuja kesäpäiviä puistossa se olet sinä ja 

                                                        me ja leivoksia kaljatölkkejä röökiä räkätystä

huomaan pitäväni luentoa kukaan ei ole lukenut kirjaa muistan ja hämmennyn kietoudun ihmisen erillisyyteen itsenäisyyteen yksinäisyyteen vaihdamme aihetta vaadit saada puhua leivonnasta hän vaatii taidepuhetta minä päätän taas olla vaatimaton

                                                         päätämme vaihtaa paikkaa

CRAIC CRAIC

Tänään on St. Patrick's Day. Käytän sitä tekosyynä ajatella hieman irlantilaisia asioita.

Ensimmäisessä kuvassa on muuten pyhä vuori, Croagh Patrick, jonne kuuluu tehdä pyhiinvaellus. Homma toimii sillai et otetaan ja kiivetään ylös, tietty. Toisessa kuvassa taas on virhe, koska todellisuudessa baareja ei Irlannissa kutsuta pubeiksi vaan baareiksi. Pub on englantilainen instituutio. Näin vuosien jälkeen tuntuu myös et ois ollu osuvampaa kuvata katolisuutta vaikka paavilla tai pyhällä äidillä. Jeesus nyt on kaikkialla. Kolmannessa kuvassa on Cork City, jossain siellä alhaalla siintää keskusta. Kolmas kuva lienee Bushmillsistä Pohjois-Irlannista. Sieltä löytyy tietenkin Bushmills-viskin tislaamo, vaikka en mä sitä varten siellä ollut. Kylä on pieni ja ankea, lättänän brittiläinen. Just muuten luin Wikipediasta että legendan mukaan Patrick toi viskin Britteinsaarille! Jee! Paitsi jos se toi Irlantiin ni se ei kyl oo niitä saaria koska se on Irlanti.

Amerikkalaisissa blogeissa kirjoitetaan usein hauskasti St. Patty's Daystä eli Pyhän Paistikkaan päivästä. Pöljät! Paddy se on.

Irlannissa ehkä hauskinta oli maito ja voi, ai niin, ja stout, ja kala, ja onhan noita. Se sikailuaamupala! Vähän ku brittien mut ei sittenkään. Maito, maito, se oli niin hyvää. Siinä oli varmaan tuhat prosenttia rasvaa, ja sitä myytiin toisessa kuvassa kuvatuissa hassuissa muovipurkeissa, ja se oli niin ihanaa. Voi oli suolattomampaa kuin Suomessa ja jotenkin freesin makuista. Aah. Mä oon voifani. Tuoretta makrillia! Unohdin viskin! Viski, oi, viski. Mua nauratti kun kaivonkansissa luki 'uisge' eli vesi mut suoraan siitä tulee sana 'whiskey', 'uisge beatha'. Irlannissa teinibaareissakin soi The Smiths ja ylipäänsä siis kaikki on vain niin täydellistä. Taidankin alkaa pakata! Mitäs täällä enää.

Kun mä oleilin Irlannissa, söin hirveän hyvin: kalaa, kasviksia, lähellä tuotettuja luksusasioita. Elämäni ainoat osteritkin oon imaissut Corkin kauppahallissa, English Marketissa. Oikeastihan Irlanti on roskaruuan mekka, kuten Britanniakin. Peruna on Irlannin kansalliskasvis. Ei se mun ruokavaliossa ehkä näkynyt, paitsi uuniperunoita. Ja, no, sipsithän on kivoja. Perunaan sotkettiin aina hillittömät määrät voita, niin et olihan se hyvää. Mä värkkäsin myös törkeitä kolmioleipiä, ja toki kans paahtoleipä-maapähkinävoi-hillo-voi-banaani-wtf -tyyppisiä vetoja. Corkissa juotiin koko ajan Barry's Teatä. Se on pahaa eikä teepusseissa ole naruja. Ne on sitä tyyppiä jotka repäistään irti seuraavasta kuin vessapaperi. Onks sul jano? Keitän teetä!

Tänään taidan viedä pulloja ja ostaa tölkin Murphy'siä jos löytyy. Noi bisset ei ihan oikeasti kestä tölkitystä, mut sille ei nyt voi mitään.

Have a craic!

KISS ME I AM

Voi kuolema mikä kuvanlaatu eli päivää, pupuset!

Tällä viikolla aiheena on Paddy's Day, tuo dorka irlantilainen juhla pyhälle Patrikille. Paddy's Daynä kuuluu tuijottaa kulkuetta ja juoda vihreää siideriä ja käyttää 'Kiss Me I'm Irish' -paitaa, pinssiä, mitä vain. Kaduilla myydään ihan pieniä apiloita jotka kasvavat kummallisesti pöheiköittäin. Sellaisen voi vakavahenkisempikin kansalainen panna rintapieleen.

Siis sunnuntaina 17.3. on aika laittaa korviin vilkkuvat vihreät tontut ja valmistaa Annin irlantilaisjätskiä! Jos on brittimielinen, niin tää käy kans, kunhan vaihtaa siiderimerkkiä.


Omenajätski

0,5l Magners -siideri
1,5kpl vihreä omena
40g sokeri
ihan vähän tuoretta inkivääriä

250g vaahtoutuva soijakerma
25g hunaja
sitruunamehua

Laita kattilaan siideri, pieneksi pilkotut omenat ja sokeri. Anna kiehua kunnes siideri on paksua siirappia, sitä jää jäljelle vain vähän. Lisää mukaan miniksi vedetty inkivääri. Jäähdytä.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää hunaja. Sekoita joukkoon omenamassa. Kirpeytä sitruunamehulla jos tarpeen, ja niin paljon kuin on tarpeen. Pakasta, ja muista sekoitella välillä.


Suosittelen että ennen kuin alkaa vetää jätskiä napaan ni kandee antaa sen hetki sulaa pöydällä. Tätä vois syödä kans vappuna koska jätskissä on snadisti kiljuinen maku, eli siis simainen. Jos kammoaa soijakermaa, juuri tätä jätskiä ei kannata tehdä, koska jostain syystä se soija maistuu aika paljon läpi. Tähän vois lisätä keksinmuruja ja leikkiä et tää onki omenapiirakkajätski.

RUNOT SYÖ SORBETTIA

Viimeaikoina jäätelöt ovat epäonnistuneet. Niitä on tehty ehkä yks, tai sit kaks. Yhdessä oli vaahdotettua kookoskermaa ja suklaata. Massasta tuli ryynimäistä. Täällä perslävessä ei tapahdu mitään ruoka-asioita muutenkaan. Kävin hiihtolomalla Helsingissä mut ei mulla tietenkään ole rahaa ostaa syötävää josta blogata. Tai ehkä mä olen kyllästynyt! Ihmisen täytyy kirjoittaa niin monta runoa, ja syödä niin kovin harvoin. Tänään juon viiniä.

Ja auringonpaiste on ihana!


Vesimelonisorbetti

kilon pala vesimelonia (kuori laskettu mukaan)
65g sokeri
1rkl sitruunamehu
1rkl votka/rommi
snadisti suolaa

Paloittele melonin liha ja soseuta se. Kiehauta kattilassa 80g sosetta, sokeri ja suola. Liemi on valmis kun kiteet ovat sulat. Sekoita liemi loppuun vesimelonisoseeseen ja lisää myös sitruunamehu ja viina. Laita pakkaseen. Sekoittele jäätymisen aikana.


Helppoa ku! Suosittelen tosin laittamaan rommia vain jonkun muun kuin minun vastuulla koska se on aika ärhäkkää. Tai sit laittais votkaa ja ihan minimäärän rommia. Jotenki toi vesimelonin maku ja rommi pelaa liianki hyvin yhteen, niin et lopputulos on romminen. Eli votka lienee parempi, se kun ei maistu. Viinan tarkoitus siis tässä ohjeessa on estää jäätymistä.

Kesällä tää tulee halvemmaks, kun vesimelonit ei oo niin kalliita. Aika kesäsorbetti tää muuteski on. Aika kesä sorbetti muuteski on.