Tein eilen serbettiä (, joka on siis sorbettia jossa on maitoa). Mietin kevät- ja pääsiäisasioita ja -makuja. Harkitsin herne-, persilja-, roquefort-hunaja-, suklaa-, paahdettu kookos- ja oliiviöljyjätskejä ainakin. Päädyin inkivääriserbettiin. Ohje on Lebovitzin The Perfect Scoop -kirjasta, tosin muuteltuna sen verran että voinen sanoa että se on Annin päästä.
Inkivääriserbetti
0,5l täysmaito
100g sokeri
10g hunaja (juokseva)
60g ananasmehu
25g tuore inkivääri
(hieman hippistä oranssia väriä)
Laita maito, sokeri, hunaja ja mehu kattilaan ja kiehauta. Ota kattila pois tulelta ja raasta sekaan inkivääri. Anna jäähtyä (ja lisää väri). Aja seos tasaiseksi esim. sauvasekoittimella. Iske seos jäätelökoneeseen ja noudata ohjeita tai jäädytä sitä pakastimessa niin kauan kuin tarvis. Sekoita välillä että jääkiteet hajoavat.
Eilen oivalsin jotakin: tarvitsen jätskikoneen. Pakastimeni on ihan paska, ei se edes jäädytä mitään. Silti serbetistä tuli mitä mainioin. Tosin kiteet voisivat olla snadisti snadimpia, mutta minkäs teet. Jätskikone auttaisi siihen, ja kylmempi pakastin. Kuvittelin että inkiväärin maku tulisi kiukkuisena esiin serbetissä mutta se onkin hyvin lempeä. On se silti inkiväärinen. Ananasmehu on kuin maku ennen makua, se tuo kiintoisan viidakkotwistin (no, okei, eksoottisen!) serbettiin muttei sinänsä maistu erillisenä.
Huomioita:
Jätskejä ja niiden sukulaisia kuuluu siis sekoittaa jäätymisen aikana että tuotoksen kidekoko pienenee.
Lisäsin juoksevaa hunajaa seokseen koska ajattelin että se tekisi siitä pehmeämpää, vähemmän kiteistä, jotain sellaista (ja siks että hunaja on parasta). Jeesus tietää, toimiiko se oikeasti. Teoriassa se toimii. Alkoholiakin voisi lisätä: silloin seos ei jäädy niin kovaksi. Meinasin laittaa mutta hillitsin itseni.
P.S. Koska tämä on kulttuurihömppäblogi, niin mun oli tarkoitus kirjoittaa tietysti pääsiäisestä laajemminkin. En jaksa! Kerron teille sen sijaan pääsiäistarinan:
Kun elin Irlannissa muutama vuosi sitten, ajateltiin toverien kanssa juoda kaljaa (tms.) pitkäperjantaina. Oltiin kuultu huhu ettei mikään ole auki eikä missään ainakaan myydä silloin alkoholia. Baaritkin ovat kiinni, ja saattavat aueta kun vuorokausi vaihtuu. Pitkäperjantai on klassinen kotibilepäivä siis. Me kuitenkin tiesimme että Lidl on auki, ja kyllähän jotkut kaupat ovat aina auki. Näin ollen suoritimme reippaan ja keväisen retken Lidliin. Oli se auki. Alkoholihyllytkin olivat auki. Niillä hyllyillä ei vain ollut mitään. Masentuneina taisimme ostaa jäätelöä, ja juoda jonkin viinipullon jämät. (Mulle ei ole vieläkään selvinnyt että miksi hyllyjen eteen ei oltu vedetty sellaisia verhoja. Kauhea duuni tyhjentää kaikki.) Hiton katolilaiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti