Perjantaisesta piiraasta oli jäänyt muromassaa. Perinteisesti jämämassat kuuluu unohtaa jääkaappiin tai ohimennen syödeskellä niitä pois. Tällä kertaa kuitenkin skarppasin, tai ehkä vain pakoilin vaanivaa esseetä, ja leivoin suklaatarteletteja. Niistä tuli varsin nättejä. Täytteen ohje oli versio perjantain ohjeesta, mitä nyt suklaata oli lisätty. Suklaa on tällaisessa vähän kinkkinen: epämakuinen ja käyttäytyy arvaamattomasti. Olin lopputulokseen ihan tyytyväinen, tosin ei se täydellinen ollut, ja maku jäi jotenkin ärsyttäväksi. Rakennekin oli snadisti rakeinen.
Täytteessä on pikkuisen kermaa, pikkuisen creme fraichea ja pikkuisen tuorejuustoa (kaikkea siis ehkä purkin kuudesosa). Ne sekoitetaan yhteen ja kiehautetaan. Otetaan pois liedeltä ja lisätään joukkoon pilkottu suklaa (käytin tummaa, mutta maitosuklaa vois olla kivempaa) sekä tarpeeksi sokeria ja jonkin verran voita. Sekoitetaan tasaiseksi ja lisätään kaksi keltuaista. Massa kaadetaan muotteihin, joissa on ohuelti muromassaa ja muutama marja pohjalla. Sitten tarteletit isketään uuniin.
Jos olisin ollut fiksumpi, olisin lisännyt täytteeseen reilusti hunajaa. Hunaja ja suklaa ovat taivaalliset yhdessä. Samoin ovat hunaja ja kerma. Ja kenties myös hunaja ja aika moni muu asia. Maun lisäksi juokseva hunaja saattaisi vaikuttaa positiivisesti massan rakenteeseen.
Tällä tavalla ei sitten saa leipoa, muistakaa se. On se silti hauskaa.
Ei mulla muuta.
Moikka.
Seuraavana päivänä! Söin juuri aamupalaksi yhden tarteletin, ja se oli parantunut eilisestä aivan järkyttävän paljon. Se oli tiivis, ganachemainen, lähes viinaisen makuinen. Se oli leivonnan arvoinen. Vou.
tuokin on muuten jännä, miten leivotut jutut muuttavat makuaan esim. yön nukuttuaan. Jotkut jutut ovat parhaimmillan tuoreena,jotku, noh, myöhemmin.
VastaaPoistaMulla on itselläni joku pakkomielle leivoskella lonkalta, vähän tyyliin sinnepäin. Ihan perverssiä,tiedän,koska ei nuo kaikki ohjeet ole ihan sattumalta kehitelty. perustelen sen sillä,että vasta aloittelen ja haen tuntumaa koko hommaan..ja eipähän ole ainakaan lisäaineita:D
Niinkauan kuin ei polta mustaksi kaikki tulee silti syötyä. Ja aina sitä oppiikin jotain.
Mä olen näköjään unohtanut saaneeni tällaisen kommentin kun olen ensin yöni nukkunut. Upsii!
VastaaPoistaJoo, se on kiinnostavaa kuinka ruoka tosiaan muuttuu. Tämänkin piirakkaisen koostumus muuttui aivan toisenlaiseksi.
On tosi kivaa lätkiä juttuja kippoon ja toivoa että lopputulos on jokin Kiinanmuuriin verrattava mut oon ite tehnyt esimerkiksi valmistujaiskakkujani tällä metodilla ja se tuottaa lähinnä stressiä. Kannattaa aina lohduttautua sillä että vaikka ohjeet on tosi kannatettavia niin ne on usein niin huonoja että silmät kiinni ja kädet selän takana tulee parempi tulos. ;) (Ei tuu, mutta ajatus lohduttaa silti.)