torstai 14. heinäkuuta 2011

VANHA KUNNON


Viime lauantai oli ihana. Heräsin hyvävointisena ja pirteänä, ja läksin kaupungille. Perjantaina oli vihdoinkin tullut rahaa jota oli jopa varaa käyttää johonkin. Kävin Teemu&Markuksessa aamukahvilla ja -leivoksella (kääretorttu 5e, sis. suklaaganache vadelmalla, ihan jees), sit menin kirjastoon ja sieltä kauppaan ja puistoon ja ravintola Kannakseen ja Alppipuistoon ja sinne ja tänne ja loppu onkin historiaa.

Olen nyt käynyt Kannaksessa kahteen otteeseen. Ekalla kerralla söin lihapullia (13e) ja tokalla pariloitua maksaa (15e). Kummatkin annokset olivat mainioita, eivätkä ruokailutoveritkaan valittaneet (paitsi tujusta suolauksesta).

Kannaksen muodonmuutos huonosta baarista suomiruokaa tarjoavaksi ravintolaksi on ehdottoman positiivinen. Se baari oli ihan surkea. Hauskaa on, ettei mitään muuta ole muutettu kuin ruokatarjoilu. Sisustus on yhä paikoillaan.

Menkää, menkää, se on kiva!


P.S. Myös Muru-Jaana on sanonut sanasen Kannaksesta.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

LAKU, SHOTTI JA SALAATTI

Consummatum est. lienee lamaantunut paahteesta. Minä olen nauttinut viimeaikoina lähinnä alkoholeja ja salaatteja; molemmat toki virkistäviä ja herkullisia mutta saattaisivat liika-annoksina tylsistyttää satunnaista, vakituistakin, lukijaa. Alkoholin liiallisuus, ja siitä kumpuavat tarinat ja jorinat, taas eivät kuulu armoitettuun blogiini (yleensä).

Päätinkin pyrkiä eroon edellämainitusta dieetistä hetkeksi, ja alkaa tehdä kokonaan kypsennettävää ruokaa salaattien sijaan (ja istua kotona ja tylsistyä, koska en uskalla lähteä ulkoilmaan, ettei joku tarjoa minulle ohimennen samppanjaa). Ei-salaatin tekeminen osoittautui hyvin tyydyttäväksi sillä pasta-annostani silmäiltiin tänään töissä sillä silmällä. Nyt keitän punajuuri-porkkana-Aurajuusto-kerma-voi-kevät-ja-valkosipulikeittoa. Toinen käsistäni onkin kauniin puna-keltainen.


Kaiken paskanjauhannan päätteeksi lausun muutaman sanan Pandan Natural Fresh Herb Liquorice -lakritsista: aika hyvää. Lakussa on mukava todella tumman sokerin aromi, ja se on minun mieleeni. Tuosta yrttimausta olen kahta mieltä: ihan kiva ja liian minttulakuinen, hieman hammastahnainen. En ole maistanut muita saman sarjan lakritseja, voisin ehkä pitää maustamattomasta enemmän.

Sitten tekninen ininä: Pidän paketista, vaikken nyt tiedäkään kuinka ruoka- tai karkkihalua herättävä tuo sininen väri on. Englannin kielinen nimi ärsyttää tietenkin. Tuo Fresh Herb Liquorice ei viittaa tuoreisiin yrtteihin vaan tuoreeseen yrttilakuun, koska, no, ei lakussa ole tuoreita yrttejä vaan yrttiuutetta. Uutteessa yrttejä on kahdeksaatoista erilaista, mikä ei mun mielestäni välttämättä ole maininnan arvoinen asia. Jos ollaan negatiivisia, se kertoo siitä että yksittäisten yrttien yrttinen maku on pyritty hävittämään, jos positiivisia, on varmaankin saatu aikaan maksimaalisen ihana maku ja aromi. Kuulostaa se 18 silti hienolta. Lakujen rakennusaineet ovat miellyttävät: melassisiirappi, vehnäjauho, lakritsiuute, yrttiuute. Pussin koko 125g on aivan passeli.

Lakritsit on arvioitu ainakin kahdessa muussakin blogissa.