maanantai 29. marraskuuta 2010

LEIVOS JA MUITA TARINOITA


Hyvää maanantaita, oivalliset lukijakullat.

Pariisista bloggaaminen tökkii pahasti, en oikein osaa päättää mitä bloggaisin ja minkä kanssa ja kuinka tärkeää ja hah! Nyt on kuitenkin vuorossa La Pâtisserie des Rêves, jonka nimi on aivan liian pitkä. (Terveisiä vaan!)

Mulla oli Pariisissa mukana pieni sininen kirja johon olin kirjoittanut kaikki tärkeät asiat (= konditorioita, suklaakauppoja, leipomoita). Unohdin sen tietysti puolet ajasta aina hotellihuoneeseen mutta törmättiin me näihin fiinimpiin kondiksiin ilman Annin opasta konditorioiden kaanonin salaisuuksiinkin. Sinne kirjaan jäi myös paljon käymättömiä paikkoja eli on syy vierailla kaupungissa toisenkin kerran.

La Pâtisserie des Rêves oli kirjattu kirjaan, ja löydettiin se tietysti vahingossa. Osoite on 93 Rue du Bac, se on siellä boheemilla vasemmalla puolella jokea. Siinä oli huudeilla muitakin paikkoja, kuten myös hyvin vaikuttava Hugo&Victor ja ihana ja aika klassinen La Maison du Chocolat.



La Pâtisserie des Rêves'n leivoslaatikko oli jo aivan ihana: kolmionmuotoinen boksi joka pysyi varsin mallikkaasti oikeassa asennossa niin ettei yksinäinen tartelettini heilunut aivan vallattomasti joka suuntaan. Myymälä oli kaunis ja kummallinen. Sen keskellä oli pyöreä pöytä jossa oli muutama taso niin että lopputulos on amerikkalaisen hääkakun näköinen, toisin sanoen tason pienenivät ylöspäin mentäessä. Pöydällä oli lasikupuja ja niissä leivoksia ja kakkuja. Lasikuvuista lähti piuhat kattoon. Se oli hämmentävää. Ranskalaiset myös tuntuivat pitävän jonottamisesta; muutamassakin paikassa oli neuvostoliittolaisesti kassa josta tilattiin ja kassa jossa maksettiin. Niin oli La Pâtisserie des Rêves'ssäkin.



Vaatimattoman ja siksi hyvin hyvin kauniin appelsiinitarteletin mä sitten ostin. Kuva on otettu Galeries Lafayetten vessassa. (Siihen aikaan illasta valo ei olisi hotellihuoneessa/missään riittänyt kuvaamiseen, hei!) Tarteletti oli hyvä. Pohja oli mukavan pehmeä, siinä oli varmaan mantelimassaa. Sisällä oli vaniljakreemiä ainakin ja päällä appelsiinin makuinen kiille. Tosin olisi ehkä pitänyt panostaa vähän monimutkaisempiin leivonnaisiin, tai no ainakin hieman erilaisiin, keskityin tartelettityyppisiin nimittäin.

Pariisin fiinimmät konditoriat on ilmeisesti paljon vaatteilla koreilua. Jos mä en olisi näin rohkea, en uskaltaisi edes mennä sisälle. Paikat ihan oikeasti näyttää timanttikaupoilta. On se silti aika hauskaa, perversiydessään. Syökää leivoksia!

tiistai 16. marraskuuta 2010

PAR RIS!








Menin, näin, söin ja palasin jo takaisinkin tuolta kaukaa Ranskan maalta. Olin siellä siis Aleksin kanssa ruokailuun keskittyneellä matkalla. Saavutimme Charles de Gaullen lentokentän keskiviikkoiltana ja hengasimme siellä sen yön. Tarkoitus oli juopotella tylsyyden poistamiseksi mutta yksikään liike ei ollut auki. Kahvia ja sipsiä olisi saanut automaatista. Lentokentällä oli kiiltävät lattiat, vähän kylmä, järjettömästi tilaa, tylsää ja paljon miehiä toppatakeissaan mitkä näyttivät viettävän kentällä enemmänkin aikaa. Henkilökunta suhtautui spurguihin, meihin ja muihin kovin hyväksyvästi. Toisaalta ne itse kävivät peseytymässä kentän vessoissa joten eipä niillä oiskaan ollut varaa sanoa mitään.

Aamun koittaessa köröteltiin junalla Gare du Nordille ja lähdettiin kulkemaan johonkin suuntaan. Oli vielä pimeää, kello ehkä seitsemän ja tosi kylmä. Ostettiin ensimmäisestä vastaan tulleesta leipomo-konditoriasta pain au chocolat't (=sellainen voitaikinaleivonnainen jossa on suklaata ja joita ranskalaiset syö aamupalaksi). Ihan sairaan hyvä, maksoikin huimat 1,05e. Loppupäivä meni vesisateessa rämpiessä ympäri kaupunkia typerä reppu selässä. Loppureissu meni ei-niin-sateisesti vaeltaessa ympäriinsä ilman sitä helvetin reppua.

Pariisista jäi mieleen:

  • Spurgut jotka nukkuivat/hengailivat kaduilla oman koiran tai kissan kanssa. Ne nukkuivat usein sylikkäin
  • Kauniit pojat
  • Kauniit tytöt
  • Se, että sekä kauniit pojat että tytöt oli yleensä ihan samalla tavalla kauniita. Helsinki on monipuolisempi
  • No ne kreisit konditoriat joista tulee juttua myöhemmin
  • Ällö makkara jossa oli vain jotain suolenpätkiä ja ruokatorvia
  • Miksei meiltä saa halpaa viiniä?
  • Mä muuten join halpaa kuoharia Seinen rannalla
  • Pastis lausutaan 'pastis', ei 'pasti'
  • Tottakai mahtavat leipomot ja konditoriat
  • Hieno näköala Sacré Coeurilta ja ne portaat siinä, joilla istuttiin juomassa viintä ja puhumassa paikallisten gangstojen kanssa
...

Tää Pariisi -juttu jatkuu vielä muissa muodoissaan! Tarjolla kakkua ja suklaata!

maanantai 8. marraskuuta 2010

PUTAIN DE MERDE!


Moikka moi, mun tietokoneeni on kuollut ja niinpä bloggaus on hieman ongelmallista. Tai on mulla siis nyt lainassa tämä kaverin kone, mutta ei ollut äsken. Eikä internetkään toiminut. Mä lähinnä kirjoitan nyt brassaillakseni sillä, että olen lähdössä Pariisiin. Mä olen lähdössä Pariisiin syömään. Ajattelin myös tuhlata kaikki rahani. Mihin, onko ideoita?

Elähdytän teitä nyt myös kuitenkin muutamalla kuvalla ja vinkillä. Ylhäällä olevassa kuvassa on Chjokon Madagascar-leivos. Not too bad... Sitä saa ainakin Stokkalta, sen nimi on joku vaikea ja typerä: by Mika Gröndahl tai á la Mika Gröndahl tai jotain. Kaunis, kiiltävä suklaakuorrutus, oisko suklaata, vettä, sokeria ja liivatetta, no enivei, jotain sinne päin, vähän kuin liivatteella hyydytetty ganache. Sisällä oli madagascarilaisesta suklaasta tehty mousse ja sen sisällä vaalea mousse joka mun mielestä maistui mantelilta. Siinä ei välttämättä ollut mantelia, mä voin olla väärässä. Pohja tais olla ohut lätkä, hengetön ja hyvin tyypillinen tällasissa, ihan jees, vaalea kakkupohja (eli vetopohja eli vetari, josta voisinkin kirjoittaa joskus enemmän). Mousset oli tosi hyvät, mukavan pehmeät. Kannattaa ostaa siis, Consummatum est. suosittelee.



Kävin tuossa joku aika takaperin myös Kämp Gallerian Carlito's -pizzeriassa. Sitä mainostetaan gourmetpizzeriana ja oli se ihan mainio. Luonnollisesti hinnat on vähän Vaasankatua kovemmat, eli liikutaan jossain yli kymmenessä eurossa. Mun pizzassa oli pekonia, kaprista ja jotain, näköjään rucolaa päällä. En muista tarkkaan, liikaa aikaa kulunut. Pizzaa olisi voinut pitää uunissa vähän kauemmin, oli aika suomalaistyyppinen paisto. Tykkäsin kyllä muuten. Siellä noi täytevaihtoehdotkin oli kivoja, tosin olen jo unohtanut mitä, enkä jaksa katsoa tuolta sivulta sitä .pdf:ää. Carlito's kannattaa testata vaikka en kuitenkaan suosittele unohtamaan sitä armasta kulmakunnan räkälää jossa oletan teidän kaikkien, rakkaat lukijat, käyvän lauantaikrapulaisella pizzakaljalla.

Tahtoisin vielä esittää pahoitteluni sille naapurille jonka pyykkivuoroa varastin. Anteeksi! Minulla oli siihen hyvähkö syy!