TULE KEVÄT

http://deckert-distribution.com/film-catalogue/human-interest-society/canned-dreams/

Kävin krapulaisena ja sydänsuruisena katsomassa Katja Gauriloffin dokumentin Canned Dreams (2011). Se kertoo purkkiraviolin valmistuksesta. Leffassa käydään läpi metallintuotanto, lihan alkuperä, tomaatit jne. Kaikki tuotteen osat tulevat eri paikoista, eri puolilta maailmaa. Samalla kamera kohdistetaan työntekijöihin ja näiden kohtaloihin. Mua vähän pelotti eläinkohtaukset koska tunsin olevani liian herkässä tilassa valuvalle verelle ja irtopäille. Pahinta oli kuitenkin eläinkohtaukset koska siat huusivat kauhuaan ja tärisivät pelosta. Ei se globaali ruokateollisuus herkkua ollut ihmisillekään. Paitsi niille tietysti jotka ne raviolit söivät (tosin ei ne varmaan oo kovin hyvänmakuisia).

Ei mulla muuta ku lukekaa Marxia, ja käykää kattomassa toi pätkä krapulassa, jos haluatte ahdistua enemmän, ja ilman, jos haluatte ahdistua vähemmän. Se näytti hienolta.

Mä taidan hommata kissan ja muuttaa maalle.

PIZZA "KATKARAPU & SIPULI", YSTÄVÄ

Yhtenä ystävänpäivänä ostin Katrilta lainatuilla rahoilla sydämenmuotoisen konvehtirasian ja annoin sen lahjaksi. Olisi pitänyt syödä ne itse tai antaa Katrille. Ystävänpäivä on ahdistava. (Vain siksi etten saa konvehteja.)

Isillä on tänään synttäri. Hyvää synttäriä, isi!

Katkarapu-sipulipizza

pohja:

130g vesi

190g vehnäjauho

4g hiiva

tarpeeks suola

hieman oliiviöljy

Lisää oliiviöljy vaivauksen loppupäässä. Vaivaa koneella hitonmoinen sitko. Anna levätä vaikka öö puoli tuntia.

täyte:

kourallinen katkarapuja+chiliä+suolaa+oliiviöljyä+jugurttia

2kpl sipuli

10kpl kirsikkatomaatti+minivähän tomaattipyrettä+suolaa+pippuria

1pallo mozzarella

Onnittele itseäsi jos katkarapusi eivät ole jäässä. Sekoita mössö katkarapuaineksista ja anna marinoitua tarpeeksi. Karamellisoi sipulit pannulla. Puolita kirsikkatomaatit. Iske tomaattiainekset kattilaan ja lämmitä hieman, niin että tomaateista tulee vähän pehmeitä ja voit kuvitella ainesten muodostavan kastikkeenkaltaisen. Iske tavara pohjan päälle, lisää mozzarella, paa kuumaan uuniin.

SUKLAA.ORG

Ostin DeliDelistä Hakaniemen hallista Chaponin Fourree praline au sel fume et pistache -suklaalevyn muutama viikko sitten. Tsekkailin ekan kerran näitä levyjä ennen joulua. Silloin ois ollut kolmea sorttia: tämä, mustaherukka ja lime. Kun sit ostin tämän savusuola-pistaasipraliinisokolaatin niin mustaherukkaa ei enää ollutkaan. Toki on mahdollista että ois tulossa. Siitä mä olin kiinnostunein.

Chapon on ranskalainen suklaafirma. (Chapon tarkoittaa syöttökukkoa.) Tuotteilla on ihastuttavan romanttiset pakkaukset, joten ne kelpaa lahjoiks ihan siks vain. En mä muuta tuosta firmasta sit tiedäkään, enkä jaksa nyt selvittää, mut ihan kelpo suklaata kauniissa kääreessä. Jouluna DeliDelistä sai myös konvehtirasioita ja yhä löytyis kaakaojauhetta. Laadusta ei ole takeita mut tuskin ihan kuraa on tai jos on niin tota maistaaks sitä kukaan, t. Anni gastronomisten epäilysten vallassa.

Savusuola-pistaasipraliinisuklaa on 80-prosenttinen eli tosi tumma täytesuklaa. Palat olivat mun mielestäni liian isoja. Muistiinpanoihini (väestötieteen) olen kirjoittanut "pääsiäismuna, pähkinä, kuivattava (kaakao%)". Suklaasta tuli mieleen pääsiäismunatäyte, eikä siis mitenkään negatiivisesti. Siinä oli jokin pääsiäismuna-pähkinämaku. Prosenttinsa puolesta tosiaan myös suuta kuivaava. Mä haluaisin sanoa että tässä maistuu joku lapsuus-vanhanaikaisuus -juttu mut oikeasti mulla tulee Irlanti -aikani mieleen. En tiedä miksi. Mä tykkäsin tästä suklaasta ehkä just siksi etten mä saanut tavoitettua sitä muistoa miltä tää maistui.

Suklaa maksoi 5-6 euroa. Ainesosalistassa oli oikeita aineita.

DeliDeliin on kuulemma tulossa pääsiäiseksi Chaponin pääsiäismunia! Hyvä!

(Oon virkkonut aiemminkin sanasen firman suklaasta.)


P.S. Blogi on kriisissä. (Taitaa olla vähän kuin kapitalismissa, kriisit sisältyy bloggauksen ideaan.) Eka mua siis vitutti kun ei kukaan tätä paskanjauhantaa kuitenkaan lue (jos oot äiti tai Katri tms. nii ei tarvii nyt ilmoittautua lukijaksi, teitä ei lasketa) ni ajattelin et hylkään koko homman ja keskityn runojen rustaamiseen. Sit ajattelin et en hylkääkään. Jumala meniki ajattelemaan mun puolesta, ja ilmoitti erään kaverin välityksellä myyvänsä mun tietokoneen. Saa siis nähdä milloin tulee seuraava postaus!

IT'S CERTAINLY A BIT OF A GIGGLE

Sain kaksi kirjaa jouluna. Ne edustavat ääripäitä: toisessa on pikkutuhmia fantasiakakkuja ja toisessa pastaohjeita kreisingraafisin kuvin. Molemmat kirjat ovat Briteistä. Kuvittelin perustavani kaksi blogia joissa nämä kirjat suoritettaisiin läpi. Xtra Naughty Cakes -blogista tulisi supersuosittu ja The Geometry of Pastaa jaksaisi lukea muutama kummajainen.



The Geometry of Pasta on kokki-ravintoloitsija Jacob Kenedyn ja graafikko Caz Hildebrandin kirja pastasta. Teoksessa on helvetin hienot kuvat, kuten yllä näkyy. Kirja sisältää myös jaarittelua eri pastojen nimistä ja olemuksesta. Myös synonyymejä eri pastalaaduille löytyy! Ja sit niitä ohjeitakin on, tietty. (Mä olen vähän huono niiden kanssa, mut ehkä yritän tehdä jonkin joskus tästä kirjasta.) Digailen siitä että ohjeen lisäksi löytyy vielä ehdotuksia mitä sen tietyn pastan kanssa kandeis skruudaa, esim. gomitin kanssa kanaa ja luumuja tai frankfurtereita ja fontinaa ym. (Niin ja ohjeetkin siis kuulostaa ihan kiinnostavilta, on ällö -tyyppisiä vasikanaivoa tai siannahkaa ja iisi -tyyppisiä voita&salviaa, sekä kaikkea siltä väliltä.)



Xtra Naughty Cakes on Debbie Brownin tuhmien kakkujen kirja. Kirja on ihanan viaton muka-paheellisuudessaan. Kakkujen esittelytekstit on parhaita: Big Boy - This cheeky and suggestive pair of boxers is not only quick and simple to make but is sure to make the celebration memorable with all the giggling and knowing looks going round! Kakku esittää pullottavia sydänkuviollisia boksereita. Ah!

En tiedä tulenko kokeilemaan tästä koskaan yhtään ohjetta: marsipaanikakut kun eivät ole ihan mun juttu. Toisaalta sillä nuorella miehellä, jolta tän kirjan sain, on kohta synttärit (teen sille sit tutkielman sen alastomasta vartalosta, hah!). Ohjeet vaikuttavat ihan järkeviltä ja seurattavilta. Tykkään irtoraajoista ja irtopäistä joita kirjasta löytyy. Mun vakavahenkinen minäni saa tosin vähän näppylöitä tuhmien kakkujen sukupuolirooleista. Mut ehkä näihin tulee suhtautua jollain ironian ironian ironialla.

Molemmat joululahjakirjat täydentävät ihastuttavasti keittiön kirjahyllyä.

PÄÄSTIIN SIITÄKIN

Loppiainenkin on jo armollisesti historiaa. Tässä siis joululahjabloggaus! Noista kahdesta kuvassa näkyvästä kirjasta blogannen joskus myöhemmin.



Tonttu oli kenties lukenut mun blogia kun se osasi tuoda veri-kirsikkasuklaata ja pekoni-nougatsuklaata mulle lahjaksi. (Tai sitten se tonttu on jo hetken aikaa kuunnellut mun suklaa- ja ruokaidarointeja arvostettavalla tyyneydellä ja kiinnostuksella?) Pekonisuklaa on aika mitätöntä, kanelista (jouluista!), nougatmassa on teollisentuntuista, margariinimaista. Suklaasta tulee mieleen halvat joulukonvehdit. Pekoni tuo krispiä ja mukavaa suolaisuutta. Verisuklaassa on Zotterin vahvaa puolta eli marmeladia, kirsikkamarmeladia. Veri ainakin ajatuksena kummittelee taustalla, maistuukin hieman. Tän suklaan väritys on punertava. Veri-kirsikkasuklaa on oikeasti mukava täytepatukka. Kiitokset kuuluvat erityisesti kirsikkamarmeladille.


Sama hiton tonttu roudas mulle myös suklaaseen dipattuja jättiläismuurahaisia, ja ihanan vaarattoman kultahippu-samppanjatikkarin. Tikkaria en ole maistanut mutta eiköhän se maistu sokeriselta ja samppanjaiselta. Yhden murkun söin äsken. Suklaa maistuu vanhalta, muurahaisesta en tiedä. Se oli popkorninen ja kirpeä. Muurahaisen kappaleiden kaivelu hampaankolosta on (toivottavasti) ainutkertainen kokemus.

Toiselta tontulta sain Michel Cluizelin suklaarasian. Siinä on kahdeksan konvehtia, joissa neljässä on 85% ganache ja neljässä 99% eli lähinnä pelkkää tummaa tummaa suklaata. Mä olen ennenkin syönyt Cluizelin konvehteja. Ne on kumma juttu koska ne ei silloinkaan tainneet olla kovin hyviä. Näissä kuoren suklaa maistuu elähtäneeltä, ganache omituisesti sokeriselta. On näissä myös hyviä makuja mutta... Mutta? Miksi näissä on sorbitolisiirappia?



Tämän meninkin jo syömään: Quai Sud, Riz au lait, makuna speculoos-omppu. Purkkiin oli kerroksittain kasattu riisi, speculoosmuru, sokeri jne. Matsku tuli kaataa kattilaan ja sitten maitoa perään, tuloksena hyvin makea, omenainen ja mausteinen riisipuuro. Mahtavaa tässä hyvin lahjamaisessa tuotteessa oli ainesten kunniallisuus. Kuivatut omenanpalat olivat kuivattuja omenanpaloja ja keksi keksiä ja vaniljatanko oli vaniljatanko (tosin kuivin vaniljatanko koskaan). Speculoos on hollantilainen pikkuleipä. Se on sukua piparille. Speculoosissa on hauska ikivanha fiilis, niissä kun on usein muotilla painettu kuvio. Check it out!

ELÄ VAIVAA

Talvi tosiaan alkoi tänään: joku lapioi lunta mun tupaani, rahat on loppu ja vituttaa. Oon lukenut koko päivän jotain surkeaa scifikirjaa himassa. Oma syy, tiedän. Ei ole bussilippua jolla matkustaa. Mulla on yksi banaani, porkkanoita, hieman valkoviiniä ja terveet kädet.


Kirsikka-ricottapiiras

kirsikat:
450g tuoreita tai (laadukkaita säilyke-)kirsikoita
4cl mantelilikööriä (Disaronno)

Poista kirsikoista kivet ja laita ne kannelliseen astiaan. Kaada joukkoon likööri, kansi päälle ja vaikka jääkaappiin pariksi päiväksi.

pohja:
80g huoneenlämpöinen voi
30g fariinisokeri
80g vehnäjauho
60g karkea vehnäjauho
30g kylmä vesi

Sekoita voi ja fariinisokeri. Sekoita jauhot joukkoon, ja lisää sitten vesi. Taputtele/kaulaa/whatever massa vuokaan (sellaiseen normaalikokoiseen) ja iske vuoka pakastimeen siksi aikaa kun muut asiat valmistuvat.

täyte:
liköörikirsikat
40g sokeri
1rkl maissi- tai perunatärkkelys
250g ricotta
40g sokeri
1 muna
snadisti kermaa (ei oo pakko)
vaniljasokeri tms.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita sokeri ja tärkkelys, lisää seos kirsikoiden joukkoon. Vedä sauvasekoittimella kirsikkaseosta vähän pienemmäksi niin että seoksessa on selvästi erottuvia kirsikan paloja. Kaada kirsikkamassa vuokaan.

Lisää sitten ricottan joukkoon sokeri, muna, kerma ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi. Kaada massa kirsikkamassan päälle ja tasoita pinta. Iske uuniin noin 40 minuutiksi ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.


Piirakka on hiton makea ja mantelinen, kirsikkainen ja ricottainen. Mikään erityisen keveä jälkkäri tää ei oo mut aika hauska ja ehkä vähän erilainen piiras. Ohje on Maku -lehden sivuilta muunneltu. Makun ohjeen on tehnyt Saara Törmä, joka inspiroi mua ennen leivonta-aikoja ja leipurikoulua kirjallaan Saa vaivata. Respect!

JOULUTRYFFELI

Tein tryffeleitä. Huomiokykyiset voivat huomioida että tämän ja edellisen postauksen otsikot on optimoitu houkuttelemaan suurta yleisöä. Nämä ovat siis Annin vuoden viralliset joulutryffelit. Epäviralliset tosin siksi, että valmistin näitä vain kosiskelemaan elämäni valoa, en yleiseen jakoon.


Kardemumma-mantelitryffelit
20kpl

130g maitosuklaa
100g kerma
20g voi
80g manteli
hieman kardemummaa
kaakaojauhetta
kuparijauhetta

Paahda mantelit kunnolla, ja vedä ne muruksi jollain koneella. Kiehauta kerma ja kardemumma, anna jäähtyä. Siivilöi kardemumma veks ja lämmitä kerma uudestaan. Lisää joukkoon pieneksi paloiteltu suklaa. Kun se on sulanut, lisää voi ja mantelijauhe. Anna massan vetäytyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Pyörittele sitten se muutamaksi pötköksi (halkaisija pari senttiä) ja pyöritä pötköt kaakaojauhe-kuparijauheseoksessa. Leikkaa pötköistä haluamasi kokoisia paloja.


Käytin suklaana Fazerin Sinistä. Kuparijauheen tilalla voi tietysti käyttää mitä tahansa muutakin kimallejauhetta tai jättää kokonaan pois. Kaakaojauheena käytin Domoria, josta olen blogannutkin. Tryffelit voi tietysti päällystää muullakin kuin kaakaojauheella. Kaiken voi oikeastaan tehdä muutenkin kuin tässä ohjeessa.

Hyviä nää silti ovat. Tryffelien saaja ei tosin ole vielä päässyt maistamaan.