Tervemenoa vapaus, tervetuloa kesä! Huomenna alkaa siis työt. Olo on kummallinen. Täytyy tehdä kaikkia asioita: kaivaa reikäiset villapaidat ja rumat housut esiin, teipata työkengät kasaan ja ladata sähköä radioon. Kävin myös kaupassa ostamassa ruokaa duuniin. Aamupalaksi on jugurttia (mysliin ei ollut varaa!), randomruuaksi klementiinejä ja yksi banaani, ja lounaaksi peruna-porkkana-kaali-linssi-fetasalaatti.
Mä en hirveästi tykkää tehdä ruokaa töihin. Täytyy aina suunnitella ja tehdä ja pitäis olla käytännöllistä ja sellaista, mikä on sekä hyvää että työntekoaedistävää (eli yksi salaatinlehti ja kaksi kurkunpalaa eivät riitä) ja kaiken lisäksi en kehtaa syödä kaikkein hämärämpiä safkoja töissä. Mun työssä muutkin kyllä syövät hämärähköjä safkoja. (Esim. mönttejä voita ja raakaa lihaa bongattu!)
Meillä olisi ruokalakin. Se on Amica, ja käyn siellä välillä. Se ei ole kovin kummoinen mutta tykkään vaeltaa sinne. Kokemuksena se on siis täysin ulkogastronominen, sillä itse tehden saan parempaa.
Parhaita työruokia on sellaiset jotka voi kantaa yhdessä laatikossa duuniin. En tykkää pilkkoa ja silputa ja kokata töissä, joten on kiva jos kaikki on jo valmiina siellä yhdessä laatikossa. Viime kesänä aloin tosin pygäämään salaatteja duunissa, ja jos pitäytyy iisillä linjalla, niin se oikeastaan käy hyvin laatuun. Silloin kaikki on tuoreesti pienittykin. Eikä tarvitse tehdä ehkä mitään kotona, mikä on kivaa! Salaatti saattaa olla duuniruokien kunkku: menee yhteen purkkiin, ei tarvi lämmittää, ei tarvi tehdä melkein mitään.
Hyvin surullista on, jos on töihin mukaan vain jotain todella pahaa safkaa (tai pelkkää kaurapuuroa). Se sitten varjostaa koko työpäivää. Toisaalta kun tekee itse ruokansa, niin saa yleensä hyvää. En mä ainakaan pruukaa tehdä pahaa. Kukas sellaista nyt tahtoisi syödäkään?
Mitä arvoisat lukijat syövät duunissa?
P.S. Mua jännittää! Mulla on sellainen olo kun lähtisi vaikka leirille. Sellaiselle leirille, jossa käy vuosi vuoden jälkeen ja siellä on kaikki ne samat tyypit ja se paikka on se sama ihana. Mutta siellä leirillä täytyy joka päivä olla seitsemältä aamulla ja vaikka silloin onkin nättiä niin kyllä se silti usein kismittää. Meidän leiriltä saa vielä päivärahaa, ikään kuin intistä, ja sillä päivärahalla saa ostettua suunnilleen saman verran hyödykkeitä kuin intin päivärahalla.
P.P.S. Tässähän voisi pistää kilpailun pystyyn: Arvaa missä Anni on töissä?
mä syön vaan iänikuista ruisleipää voimariinillä, juustolla, kinkulla ja vihanneksilla. Ja ceylonia, sekaan punaista maitoa.
VastaaPoistaVitsi, kun jaksain tehdä joskus ruokatermokseen jonkun sössön tai keiton.
Meneehän toi, mutta liikaa tulee vaan leipää mätettyä. Varsinkin kun kaikki nykyään syyllistää siitä:(
Hyvä että muistutit! Ennen työn alkua, mutta silti töissä, juotava aamutee on elintärkeä. Täytyykin kaivaa joku paha pussi kaapista.
VastaaPoistaMä voisin kuvitella syöväni iänikuisia ruisleipiä mutta jostain syystä en syö. Aamupalaksi sellaiset ois kivoja. Mä vain vedän jugurttia myslillä. Ahh, joo, pakko ostaa leipää aamupalaksi kun saa joskus rahaa.
Sun duunipaikka on joku valtion virasto tmv., kun siellä tarttee olla noin kauheen aikaisin ja työmaruokalaa pyörittää Amica?
VastaaPoistaMeillä on kans Amica ja siellä tulee aika harvoin käytyä, onneksi ulkomaailmassa on kivoja lounaspaikkoja lähellä. Ja mä syön aika usein epämääräisiä yhden rasian eväsmössöjä.
Ei ole!
VastaaPoistaMeillä taas syödään joko omia eväitä tai käydään Amicassa. Joskus harvoin joku villiintyy lähtemään johonkin muualle. Se ei ole tapana, ja matkat on ehkä liian pitkät, ja ruokis liian lyhyt.
Oot jossain elintarviketehtaalla? :D Linjastolla leipomossa tai makkaratehtaalla? En tiiä, mutta oikea vastaus kiinnostaa kovasti!
VastaaPoistaTiia
Työpäivän lounas on kyllä omalla kohdallani asia, jossa joutuu tekemään kompromissin, valitsi sitten niin tai näin. Toisaalta haluaisin käydä työkavereiden kanssa työpaikkaravintolassa, se jaksottaa mukavasti päivää ja pidän sitä sosiaalisessa mielessä viihdyttävänä ja työyhteisön kannalta tärkeänä.
VastaaPoistaToisaalta... laitan kotona aina kerralla sen verran isoja ruokasatseja, että siitä riittää töihin seuraavana/seuraavina päivinä eväinä vietäväksikin (mikrossa sitten lämmittelen). Ja silloin saan ravitsevaa ja omaan suuhuni maistuvaa ruokaa, toisin kuin siellä ruokalassa, missä laatu vaihtelee ja ajoittain sieltä ei todellakaan saa koottua lautaselleen kuin annoksen pahaa sekä kielen, mielen että kropan hyvinvoinnin kannalta. Ja kuitenkin saa maksaa ihan pitkän pennin. Tasapainoilen siis kotikokkauseväiden ja työpaikkaravintolan välillä... tällä hetkellä ensin mainittu on kovasti niskan päällä.
Tiia, Hihii! Makkaratehdas. <3 En tosin ole.
VastaaPoistaHayley, Kuulostaa samantyyppiseltä kuin mulla, vaikka nyt olenkin vain syönyt eväitä. Perusteetkin on identtiset. (Vaikka siis mun työyhteisöstä suurin osa safkaakin omia eväitä, mutta niiden muutaman kanssa on kiva käydä Amicassa.)
Jugurtti, pähkinät ja banaanit on mun yleisintä evästä. Joskus teen jotain kunnon ruokaa itse tai ostan jonkun mikrosafkan.
VastaaPoistaArvaan että oot hautausmaalla töissä.