MINUN AISTIENI RUNOELMA

Lintsaan koulusta!

Tunneilla on ihanaa kun ei tarvitse tehdä muuta kuin istua ja tehdä mitä senpäiväinen maestro käskee. Lintsaan painavista syistä ja ne painaaki sit helvetisti. Lintsaus tietää vakavasti otettavaa työntekoa. Tällä bloggauksella harjoittelen eka vähän kirjoittamista ni ehkä saan pari oikeaakin lausetta ylös.


Seesami-aprikoosijätski

250g vaahtoutuva (soija)kerma
130g kuivattu aprikoosi
40g sokeri
15g kuorittu seesaminsiemen
15g juokseva hunaja

Paahda seesaminsiemenet.

Muussaa puolet aprikooseista vaikka sauvasekoittimella (osaa paahdetuista siemenistä voi muussata samalla), laita joukkoon hunaja. Paloittele loput aprikoosit. Sekoita sokeri kermaan, vaahdota. Sekoita aprikoosiasiat hellästi kermavaahtoon ja iske pakkaseen. Sekoita välillä jäätymisen aikana ettei massasta tule kiteistä.


Soijakermassa saattaa olla joku taika ettei se kiteydy. Ei se tosin ole niin hyvää kuin oikea kerma. Mut helppoa! Tää jätski maistui tosi terveelliseltä. Vähensin blogiohjeesta aprikoosia ja siemeniä. Käytin kuorellisia siemeniä mut luulen et kuorettomat on parempia. Hämmennyin kaupassa kun piti valita. Emmää niinku tienny et kummat on niit normaalei!


Tää on hyvin aprikoosista. Jos jäädyttäis aprikoosijugurttia niin tulisko sama? Maybe baby mut sellast ei oo!

OI JÄÄTELÖÖ OI JÄÄTELÄÄ!

Eräs opettajani rinnastaa mielellään ruuanlaiton ja kirjoittamisen. Ainakin ruokabloginpitoni ja kirjoittamiseni sopivat hyvin yhteen. Kummallakin saralla lyön päätäni seinään alituisen epävarmuuden tilassa samalla uskoen hulluna kykyihini. (Toi tais kyl olla vähän liioittelua. Vois sanoo vaik et kumpaaki räpellän vaik kukaan ei niist tykkäis.)

Olkaa hyvät,


Roquefort-porkkanajäätelö

110g porkkana
250g kuohukerma
45g roquefort
65g hunaja
60g sokeri

Pilko porkkana pieniksi paloiksi, tai raasta. Kypsennä se pannulla osan hunajan ja vähäisen veden kanssa pehmeäksi mutta niin että se tuntuu hampaissa. Sekoita juusto ja loppu hunaja porkkanoihin. Sekoita kerma ja sokeri, vaahdota. Sekoita hellästi kaikki yhteen ja pane pakastimeen. Sekoittele välillä jäätymisen aikana.


Jätskistä tuli tosi pehmeää ja kiteetöntä. Hunajan lisäksi siihen lienee vaikuttanut roquefort koska siinä on niin hitosti rasvaa. Kermana toimi vaahtoutuva soijakerma sillä toinen tekijöistä on huono vegaani. En tiedä vaikuttiks se koostumukseen mut olen maistavinani jonkin epämääräisen soijakerman maun jätskissä. Oikeesti laitoin ihan liikaa juustoa massaan mut rukkasin sen tohon ohjeeseen joten nyt kaikki on täydellistä! Jätski maistuu ihastuttavan toffeiselta. Porkkanat ovat kuin pieniä jalokiviä! Kuin sitkeitä karkkeja jotka tarttuvat hampaisiin!

LAISKA SUKLAAPOSTAUS

Moi.
Koulutoverit kirkunauraa jossain lähellä, laitoin kaikki ovet kiinni etten kuulisi. Se ei auta.

Nyt on suklaapuheen aika. Kauaskantoisesti lupasin heinäkuussa että suklaasta asiaa joskus myöhemmin. Todellakin myöhemmin.

Ostin Kööpenhaminasta Friis Holmin Pure dark chocolate 70% Chuno -levyn. Suklaa sisältää kaakaopapua ja sokeria, ei siis lainkaan lesitiiniä. Chuno - pavut tulee Pohjois-Nicaraguasta, paketissa lukee et ne saattais olla venezuelalaisen trinitarion esi-isiä. Näit chunoi on tietty löytynyt vain kolmelta eristyksissä olevalta viljelypaikalta.

Pure dark chocolate 70% Chuno on pehmeä sekä maultaan että koostumukseltaan. Siinä on paljon kaakaovoita, mistä mä en niin hirveesti digaa. Tässä ei silti tullu mitään ällöysefektiä. Ihan jees. Ihan jees kuvaa tätä suklaata muutenkin aika hyvin, tää on varsin turvallinen. Hyvä tumma suklaa, hyvä syöntisuklaa, hyvä jos suhtautuu tummaan suklaaseen epäillen. Tosi miellyttävä mut ei ehkä kovin mieleenpainuva. No, okei, hedelmäinen, täyteläinen, vois olla viel joku nahan maku.

Emmä tiiä, kuka hullu noista suklaista tietää. Kaipaisin lisää firman suklaita testiin, vaikea sanoa yksittäisestä suklaasta oikein mitään. Tai no, siis, ois kiva kun sitä vois verrata saman lafkan muihin.

Mulla oli joskus jäljellä kuitteja Köpis-suklaista, joiden tarkoitus oli että voisin listata teille hintoja. Sanoisin että 5 e/100g. Kannattaa toki ostaa, ylipäänsä vaikka vain siks, että tää on paikallista, perkele tanskalaista.


P.S. Mun sydämeni särkyi kun kuulin että Valrhona -kauppa lopettaa. Mun oli tarkoitus käydä siellä ostoksilla vikana aukiolopäivänä kun olin pääkaupungiseudullakin, mut enpä käyny. Tää elämä, tää on niin murheellista. Tunnen piston sydämessäni, en käynyt siellä tarpeeksi. En ostanut edes tän vuoden vuosikertalevyjä! Ei ihmekään et suklaapostaukset on myöhässä. Tän hautajaispuheen johdosta toivon et Gagu, joka nousi jo ennen Valrhona -kaupan tuhoa tuhkasta kuin feenikslintu, lähettää mulle hitosti konvehteja. Eiku mun piti vain sanoa et herra Laitinen, se kauppa olikin liian hyvää ollakseen totta, ja Gagu is cool.

LÄHETTÄKÄÄ MINULLE KIRJOJA

Hyvää joulua ja uutta vuotta ja sen sellaista nii!

Sain lahjaksi de Buyerin hiiliteräspannun. Ihan sairaan hyvä! Marsutki tykkää.

Ja halpa. Unohtakaa kaikki muu, painaaki vähemmän kuin valurauta, kestää paremmin kuin inhat pinnoitteet.


SIT VIEL:

Oisko jollain myydä mulle kirjoja:
Huttunen & Klapuri (toim.): Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta (Avain 2012)
Mihail Siskin: Sinun kirjeesi (WSOY 2012)

t. Anni

ONKO KESÄKEITTO PAHAA?

Kaksi Annaa ovat sanoneet minulle suurin piirtein näin: Hyyi, miten sä voit väittää että kesäkeitto on hyvää, pakastekasviksia maidossa! Emme taida puhua lainkaan samasta sopasta.

Kesäkeitto on ihanaa. Siinä tiivistyy auringonpaiste, havisevat lehdet ja Hietaniemen biitsi. Se on vaatimaton keitto mutta luksusta nykymaailmassa. Juuri nyt, lähiruokatrendin syleilyssä, kesäkeitto on uransa huipulla. Se on läheltä, ja se on sympaattisen suomalaista.

Annat taas näkevät asian toisin. Kesäkeitto on kurjuuden symboli. Siinä lilluvat tylsät koulupäivät ja ankea ruoka. Lapset ympäri maan joutuvat lusikoimaan suuhunsa tätä surullista soppaa, koska se on halpaa. Kesäkeitto on mennyttä maailmaa ja köyhyyttä.

Kiinnostuin ruuasta kun lopetin lihansyönnin kahdeksannella luokalla 2000-luvun alussa. Opin lukemaan ravintosisältöjä ja puhumaan eläinten ja ihmisten oikeuksista. Opin myös laittamaan ruokaa. Lukion viimeisenä vuonna tutustuin maailmaan, jossa syötiin ravintoloissa. Minä en syönyt. Minun maailmassani syötiin silakkalaatikkoa tai kikhernepataa mutta ei herranjestas alkupaloja, pääruokaa, viiniä ruuan kanssa. Pikkuhiljaa aloin harrastaa Stockan Herkussa käyskentelyä. Tutkin tuotteita ja tarkkailin ihmisiä, haaveilin ja paheksuin. Olin varma että alkupalat, niin kiehtovia kuin olivatkin, kertovat rappiosta ja pröystäilystä. Maku oli sivuosassa. Sittemmin käsitykseni ravintoloista ja syömisestä on muuttunut, ei tosin kokonaan. Ruuassa ja ruokailussa syöjän ja ruuan sosiaalinen asema merkitsee paljon.

Sosiologi Pierre Bourdieu on kirjoittanut hyvästä kulttuuritahdosta. Se tarkoittaa keskiluokan pyrkimystä jäljitellä yläluokan makua. Keskiluokka hännystelee yläluokkaa yrittäessään päästä samaan kuin se, mutta on tuomittu epäonnistumaan. Yläluokka on aina askeleen edellä, ja voi muuttaa pelin sääntöjä miten mielii. Tästä siis johtuisi että Chanel merkkinä tuntuu jotenkin oudon viehättävältä, ja että ajatuksessa lampaankareesta on enemmän taikaa kuin makaronilaatikosta.

Olin yhdeksännellä luokalla tet-harjoittelussa ekokauppa Ruohonjuuressa. Kauppa sijaitsi Helsingin makasiineilla. Muistan sieltä ihanan myyjäpojan, päälle kaatuvat hyllyt ja käteen jäävät ovenkahvat. Selkä kipeytyi kun töpsöteltiin lattialla kaverin kanssa vihreää väriä sabluunan läpi paperikasseihin. Silloin Ruohonjuuri ei ollut trendikäs, se oli vaihtoehtoinen ja haiskahti hipiltä.

Sittemmin Suomen ruoka- ja muu eliitti on löytänyt luomun, reilunkaupantuotteet ja lähiruuan. Aitoudesta ja jäljitettävyydestä on tullut luksusta, johon kaikilla ei ole varaa. Ei siihen kymmenen vuotta sittenkään kaikilla ollut varaa, mutta silloin varakkaat ihmiset eivät vielä ostaneet luomua. Se oli maailmanparantajille. Nykyään aito ruoka on jo niin hienostunutta että jopa minä vieroksun ruokakauppojen Anton&Anton ja Eat&Joy porvarillis-maailmanpelastuksellista ilmapiiriä. Stockan Herkussa olen enemmän kotonani. Epäilen että tällä on jotain tekemistä bourdieuläisen luokkamaun kanssa.

Entäs se suussa aistittava maku? Kesäkeitto todella maistuu minun suussani kesältä aivan kuten maksalaatikko maistuu iltapäiviltä ala-asteella. Näin ollen en kai voi väittää että Annatkaan ovat väärässä kesäkeiton iljettävyyden suhteen. Keiton arvonnousu ja lähiruokauskottavuuskaan eivät taida auttaa enää heitä. Tosin mielikuvaharjoittelu, ja utelias ja peloton asenne tietysti toimivat ruoka-asioissa kuin voi ja suola maitoliemessä. On toki mahdollista että jokin ruoka tai ruoka-aine vain maistuu jonkun mielestä pahalta. Ennen näin hirveää tuomiota kannattaa kuitenkin maistaa kesäkeittoa, joka on tehty tuoreista kasviksista, ja nauttia se puutarhassa. Ihan vain varmuuden vuoksi.

ORANSSIT MURSUT

Sain levyn Levyn suklaata Katrilta koska sen mielestä se maistui ihan yrjöltä ja mursujen kakalta. Kätevää! Mulla ei ois ollutkaan varaa ostaa tätä itse.

Ensin suklaa maistui palaneelta. Haudutettuani tätä kuukausia suklaahyllyssäni ja pöydälläni maku on alkanut pehmentyä. Mä ihan oikeasti luulen että tää on hengitellyt ja parantunut, mutta voi toki olla että mun makuaistini on merkittävästi muuttunut tänä aikana. Suklaassa on madagaskarilaisen sitruksinen maku, ryyditettynä maltaalla tai millä lie nahalla. Tuoksu on raikkaampi ja hedelmäisempi ja makeampi mut muuten aika samanmoinen.

Ei tää suklaa mun mielestä ihan helppo oo. Jossain vaiheessa olin tosiaan myös vakuuttunut et pojat on vain polttaneet papunsa pohjaan.

Koostumus on jees.

Maku on ehkä punaviinimäinen. Tää kyl janottaakin.

Kyseessä on siis Levy Chocolaten Madagascar 71%. Sisältää kaakaopapua ja kookospalmusokeria. Made in Finland, mistä on pakko nostaa hattua ja tuutata torvea ja onnitella ylipäänsä. Firma on siis Suomen eka ja ainoa bean-to-bar -suklaapulju, mikä tarkoittaa sitä että ne tekee ite suklaansa alusta loppuun.

Mä en tiedä onks näillä tyypeil muita suklaita ku tää. Ei varmaan. Yritin ehkä myös tarkastaa asiaa, mut nettisivut on ihan paskat. Sieltä selviää vain että tätä saa myös Tokiosta. Helsingistä Levy -suklaata löytää esimerkiksi Kluuvin Eat&Joysta ja Kolmannen Linjan Good Life Coffeesta. Yhdeksän euroa.

Kantsisko yrittää saada myyntiin vaik Tampereen kauppahalliin? (Musta kun on tullut tällanen maakuntien puolestapuhuja.)

Ja lopuks vielä on sanottava et: siistii!

AURINKOJA MAHASSA

Mä yritän suhtautua niihin edellisessä postauksessa mollattuihin viikonloppuihin tekemällä kaikennäköistä hyödyllistä. Kaikkein hyödyllisintä ois opetella vaikka kirjoittamaan mut koska se on myös vaikeinta niin vähän leivoskelen, ja kröhöm, siivoan. Söin siis eilen tuollaisen kuvassa ällöhkön näköisen pizzan. Se oli hyvä pizza.


Kurpitsa-oliivipizzza

pohja
Ette kuitenkaan noudattais mun ohjetta, eli en anna sitä.

täyte
puolikas sipuli
tarpeeksi butternut squashia joka myös myskikurpitsana sanakirjoissa tunnetaan
kalamata-oliiveja
ranskankermaa
mozzarellaa
valkosipulinkynsi
timjamia
mustapippuria

Paistele ohueksi siivutetut sipuli sekä kurpitsa pannulla voissa kypsiksi. Littaa taikina pizzapohjaksi ja tee näin: ensin pohjalle ranskankermaa, sitten mozzarellaa, mausteet, kurpitsa-sipuli, ja vielä oliivit. Iske kuumaan uuniin ja paista kypsäksi. Syö ja kuvittele että pizza on aurinko.


P.S. Seuraavaksi lupaan lupaan lupaan lopettaa teidän viihdyttämisenne ja palata takaisin suklaan pariin, tai ainakin tehdä vakavahenkisen konditoriakirjoituksen.