ALL THINGS NICE

Tota, niin joo, se joulu on tulossa. Oletteko jo saaneet rakennettua stressin? Mä ajattelin vähän leipoa ensi viikolla ja miettiä noita lahja-asioita. Parasta oikeastaan olisi jos skipattais vain kaikki lahjat (ainakin sillai ettei mun tarttis mutta muut sais kyllä ostaa mulle) ja sitten voitaiskin keskittyä syömään hyvin. Valitettavasti mä olen aika huono syömään todella paljon; mua ei yksinkertaisesti huvita. En myöskään tykkää olla ähky ja -tätä ei blogin perusteella uskoisi- en tykkää syödä kovin paljon makeaa. Joten olkaa hyvät, tässä teille äkkimakea joulushotti, ettei totuus (eli mitä enemmän kännissä on jouluna ja uutenavuotena, sitä parempi on tuleva vuosi) unohtuisi.

Joulushotti

vaihe 1.
omenamehua
appelsiini tai kaksi
melassisokeria
vaniljatanko
muutama tähtianis
kanelitanko
muita joulumausteita
(tuoretta inkivääriä)

Kaada puoli litraa - litra omenamehua kattilaan, lisää paloiteltu appelsiini kuorineen kaikkineen ja kaikki loput ainekset, paitsi inkivääri. Muista halkaista vaniljatanko ja kaapia siemenet ja laittaa sitten tanko sekä siemenet kattilaan ja keitä. Laita sokeria maun mukaan kuten kaikkea muutakin. Maistele lientäsi niin tiedät mitä se tarvitsee. Liemen tulisi olla tiiviimpää kuin vesi muttei ihan ehkä siirappia. Jos laitat inkivääriä, lisää se lopuksi. Luulen tosin että se teki liemestäni sameaa ja rumaa, mahtavan makuista kyllä, eli omalla vastuulla. Siivilöi liemi.

vaihe 2.

liemi
Jaloviinaa
shottilaseja

Kerää nurkista kaikki ne shottilasit, joita käytät ehkä joskus duunin pikkujoulujen kreiseillä jatkoilla jne., pese ne ja kaada laseihin puolet lientä ja puolet jallua ja tarjoile toivon mukaan ihanille kanssajouluviettäjillesi.

Huom! Shotit voi tarjoilla lämpiminä/kuumina.

Huomhuom! Ohjetta voi luonnollisesti soveltaa joka suuntaan.

KUKONHÄNTÄTUPSUKOISTA

Syön juuri banaania ja sitä ennen söin päärynän. Mikä ihmeen hedelmäkuuri muhun on mennyt. Bloggaankin niin usein että kolme lukijaani varmaan kyllästyvät hetkessä. Aikaa vain nyt tuntuu olevan, ja hedelmien himoja. Mun mielestä kaikkien firmojen pitäisikin nyt alkaa lähettää mulle sponsorilahjoja (no okei jos lähetätte nonparelleja tai kakkumiksejä ni lähettäkää edes hyviä, ja ei hirveän paljon) koska sillä että on paljon aikaa ei tee kauheasti rahaa. Jos taas haluais vaihtaa mun aikaani rahaan niin mä osaan tehä vaikka mitä, esim. leipoa. Tai jos tahtoisikin vaihtaa mun aikaani suudelmiin niin, no, vatkaa muna kovaksi? Oolrait, oisikohan aika siirtyä ohjeen pariin.

Niin kuin joku tarkkasilmäinen lukija on saattanut huomata, kaikennäköiset piiraat vetoavat minuun. Ohje on versio piiraasta, alkupala, jälkiruoka, snäksi, cocktailpala. Massojen kasaaminen lättänälle muropohjalle oli Aleksin idea. Massat on mun omat. Tein näitä töissä rakkaille työtovereilleni. Hyvin ne meni alas, uskokaa pois.


Massoja muropohjalla

muropohja:
300g vehnäjauhoja
240g voita
50g kylmää vettä
15g sokeria

Sekoita aineet keskenään ja laita massa jääkaappiin tekeytymään. Kauli massa ohueksi ja ota pyöreällä muotilla rinkuloita. Siirrä mahdollisesti jotain apuvälinettä (esim. paletti) käyttäen pellille, rei'itä haarukalla ja pane uuniin.

suolainen massa:
100g kerma
100g vuohenjuusto (tai tarpeen mukaan)
mustapippuria
yrttejä
päälle kirsikkatomaatteja

Sekoita vuohenjuustoa reippaasti jotta se pehmenee ja yhdistä se vatkatun kerman kanssa. Mausta, pursota muropohjille ja koristele tomaatinpuolikkaalla. Rouhaise vielä päälle mustapippuria.

makea massa:
100g kerma
2kpl appelsiini
tummaa sokeria
vähän neilikkaa
pari tähtianista
ehkä jotain jouluista
kenties vaniljatanko
1 liivatelehti
päälle paahdettuja pekaanipähkinöitä

Kuori appelsiinit kuorimaveitsellä, purista mehut kattilaan ja laita kuoret sinne kans. Lisää tarpeeksi kuvittelemasi määrä sokeria ja mausteita, vettä jos tarvitaan ja keittele liemi siirappiseksi. Huomioi kuitenkin että tarkoitus on sekoittaa jäähtynyt siirappi (joka kovenee jäähtyessään) vatkattuun kermaan eli älä keitä sitä liian tiiviiksi. No anyways, liota ensin liivate vedessä, sulata, sekoita siirappiin ja sitten sekoita kermavaahtoon. Pursota muropohjille ja koristele paahdetuilla pekaanipähkinöillä. (Yli jääneet pähkinät hakkasin pieneksi ja lisäsin massaan.)


Suolainen pala maistui siltä miltä se kuulostaakin: varsin klassinen. Makea oli jännempi, siirappi tuoksui alkoholiselta ja massasta tuli kiinnostava, eriskummallinen, kuivahedelmäinen. Tykkäsin makeasta enempi.



Vielä vähän Pariisin suklaista: ne oli hyviä mutta keväinen käyntini Lontoossa oli tällä saralla kyllä monipuolisempi. Toisin sanoen mitään kovin kreisiä ei löytynyt (=kaikkia suklaita saisi varmaan vaikka sieltä Lontoosta plus Lontoon omat tarjottavat), mutta kaikki olivat syömäkelpoisia ja itseasiassa varsin kiinnostavia. Vikaostoksia ei tullut.

Eka levy oikealta eli Chaponin 75% Madagascar oli viiltävän hapokas ja kiukkuinen. Oranssi Hermé oli 45% maitosuklaa hasselpähkinöillä ja se oli hyvä kuten tulikin olla muttei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Jean-Paul Hévinin chuao -pavuista tehty 68% tuntui maistuvan joka kerta erilaiselta ja niinpä en oikein saanut siitä otetta. La Maison du Chocolat'n 60% Orinoco oli kaunis paketti ja ihanan ruskea foliokääre ja koko suklaa oli lempeä ja tasapainoinen. Pierre Hermén keltaisen paketin 75% jaavalainen oli a truly intense flavor experience todellakin, se maistui Jaavan tulivuorilta. Maku oli siis hyvin, hyvin savuinen, paahtunut, palanut.

Harmittamaan jäi etten ostanut Michel Cluizelin Mangaro -suklaata. Anton&Anton myy siitä sitä ihanaa maitosuklaaversiota mutta Pariisissa olisi ollut 65% tumma. Viime viikolla Hakaniemen hallissa käydessäni huomasin kuitenkin että Parhiala on alkanut myydä Cluizelia ja niillä on tuo tumma Mangarokin. Kiitos maailma! Käyn heti huomenna.

ENNEN KUIN MAASI KELPAA

Mä vierastan itsenäisyyspäiviä ja kansallisvaltioita ja poliisivoimia ja poliittista hömppää ja huonoja leivoksia ja sitä että hammastahnatuubia pitäis muka puristaa oikein. Olen viettänyt hauskoja itsenäisyyspäiviä: juossut poliisia pakoon ja huutanut kurkku suorana. Poliittinen toiminta on kuin uskonlahkot: siitä saa hienoja kiksejä ja luottamusta elämään. Valitettavasti en usko sen enempää vallankumoukseen kuin jumaliinkaan. Konditoriatuotteisiin mä sen sijaan uskon, ja tässä tuleekin Pariisin helmiä.



Macaron, macaron, macaron! Sen hienous piilee pienessä koossa. Se on pieni leivossnäksi, juuri sopivan kokoinen lapsille ja lihoistaan huolehtiville pariisittarille. Syököhän miehet macaroneja ollenkaan? Se on hyvin feminiininen herkku. Mä söin ihan yliannostuksen macaroneja Pariisissa. Oli niin helppo testailla kondiksien laatua ostamalla yksi pieni macaron. Kuvassa oleva Sadaharu Aoki -macaron oli ihana. Siinä oli ume -sisus eli japanilainen hapan luumu -massa. Kummallinen mutta mainio. Muita testattuja oli tietysti Pierre Hermé, jonka liikkeisiin ranskalaiset, tuo sivistyskansa, jonottivat ja Ladurée. Hermé ja Ladurée taistelevat Pariisin macaronherruudesta. Kysymys siis kuuluu: kumpi on parempi? Anni sanoo että Ladurée, ehkä. Kummankaan ei kannata hurrata siis. Se, mitä mä jäin kaipaamaan Pariisin macaroneilta, on sitkeys. Ne oli kaikki ehkä rapeita mutta muuten ihan pehmeitä, lähes sulia. Ei pahoja, mut mä haluan sitkeyttä!



Hugo&Victor, niin kuin kuvastakin näkyy, oli päräyttävä. Myymälä oli musta. Leivokset oli sijoitettu sekä pöydille lasin alle että seiniin joissa oli niille kolot. Olo oli siis kuin homomiehille suunnatussa parfyymikaupassa (No hei Hugo&Victor, mitä muuta tosta nimestä tulee mieleen? Leivokset? Suklaa?). Valitsin houkuttelevan kirkkaanvihreän tarteletin ja matkaseura valitsi jonkin varsin samantyyppisen ja sitten painuttiin puistoon syömään: vaniljakreemiä tai lemoncurdia tai vaniljakreemiä sitruunalla (en muista enää!), massa mantelimassasta, vihreäksi värjätty muropohja ja päällä valkosuklaata.



Jaaha, taas täällä, herra Aoki. Tässä siis Sadaharu Aokin Zen -leivos, jossa on seesaminsiemenmuropohja, konjakkia, jotain pähkinäjuttua, seesam- ja valkosuklaakreemit ja päällä matchamacaronin kuori. Tämä oli hyvin hyvin kummallinen leivos. Muistan siitä hämmentävän konjakin ja seesamin sekamaun. Leivoksessa oli alkoholinen maku, josta en ollut varma tuliko se alkoholista ja huh, joo. Nautinta-ajankohtakin oli tosin keskellä yötä, tosi väsyneenä ja ehkä alkoholia kuluttaneena, saattaa siis myös vaikuttaa asiaan. Mut Sadaharu hei, pidä kii sun unelmistas, sä oot silti ihana!



Viimeisenä vuorossa on hieman proletaarimpi leivos. Oltiin viinikävelyllä (=kävelyä ja viiniä) kun törmättiin kiinnostavaan leipomo-konditoriaan joten pakkohan se oli käydä kurkkaamassa. Paikan nimestä ei ole tietoa, mutta arrondissement oli luultavammin yhdeksän. Leivos esitti kirsikkaa. Pallon toinen puoli oli täytetty vaniljakreemillä ja toinen suklaamoussella ja sitten ne oli yhdistetty. Vaniljakreemiosassa oli myös ainakin yksi säilykekirsikka tekemässä tästä kirsikkaleivoksen. Pallo, joka oli suklaata, oli dipattu punaiseen tahmeaan asiaan ja päälle tökätty suklainen pieni keppi, ja näin syntynyt kirsikka oli asetettu vielä kakkupohjan päälle, että se pysyisi pystyssä ja muutenkin täyttäisi leivoksen kriteerit. Leivoksen kuljettamista helpottava laatikko oli ihana. Leivos oli myös ihana, ja oli kivaa kun ei tarvinnut koko ajan tiedostaa syövänsä jotain maailman konditoriatuotteiden helmeä.

Moikka!

MISSÄ MUROSENI ON

Tein äitin ja isin pikkujouluihin päärynäpiirakan/tarteletin/whatever. Ajattelen kaikennäköisiä leivonnaisia usein erissä eli rakentelen ne osista. Tässä oli muropohja + pannacotta + hedelmä/marja. Sitten mietin että maustanko pohjan jollain: joo, laitoin liikaa voita ja tarpeeksi
inkivääriä sekä fariinisokeria. Maustettu pannacotta? No, vaniljatanko. Hedelmä/marja? Laitetaan päärynää koska tahdon keitellä niitä liemissä kypsiksi ja maustaa joululla. Tädää! Sitten tarvitseekin enää kasata osista se piirakka. Mä en ikinä käy Ikeassa, mutta kuvittelisin että kirjahyllyn rakentaminen on jotain tällaista.


Päärynäpiirakka joululla

muromassa:
115g voi
115g vehnäjauho
80g fariinisokeri
6g raastettu inkivääri

Sekoita yhteen kylmä voi, sokeri ja inkivääri. Lisää sitten jauhot ja laita massa jääkaappiin. Kun olet kyllästynyt odotteluun, asettele massa vuokaan ja pane takaisin kylmään. Saattaa olla fiksua laittaa vaikka pakkaseen. Paista.

pannacotta:
4dl kerma
15g sokru
1kpl vaniljatanko
1,5kpl liivatelehti

Kerma ja sokeri ja halkaistu+kaavittu vaniljatanko ja siemenet kattilaan. Kiehauta, poista tanko ja lisää liotetut liivatelehdet, sekoita kunnolla. Kaada paistetun piirakkapohjan päälle ja toivo ettei pohja pissi. Laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi.

päärynät:
n.4 päärynää
1 appelsiini
fariinisokeria
neilikkaa
tähtianista
mitä vain

Kuori ja halkaise päärynät, ota kodat pois. Laita ne kattilaan. Kuori appelsiinista se kiiltävä kuoriosa, ei valkoista. Laita kattilaan, purista sinne myös appelsiinin mehu. Lisää sokeria tarvittava määrä, muutama tähtianis ja neilikka nyt ainakin. Voit keitellä pannacottan vaniljatankoa myös tässä liemessä. Kaada kattilaan vettä niin että saat päärynät keitettyä. Päärynöiden tulisi olla kypsiä muttei löysiä. Leikkaa jäähtyneet päärynät ihaniksi paloiksi (ei ole pakko), ja asettele piirakan päälle.

siirappi:
päärynöiden keitinliemi
lisää sokeria jos tarvitaan

Keitä päärynäliemi kokoon niin että se saavuttaa siirapillisen konsistenssin. Kun liemi on täydellinen, tai ehkä jo vähän ennen (=siirappia on vaikea siivilöidä), siivilöi mausteet pois. Kaada jäähtyneenä jo piirakan päällä olevien päärynöiden päälle ja tarjoile.


Kuten huomata saattaa, ohje ei ole kovin tarkka. Mausteita voi muuttaa, voi laittaa vaikka päärynöiden liemeen valkoviiniä tai glögiä, voi vähän räiskiä sinne sun tänne.

Pohjassa on sellainen pikku ongelma, että voita on liikaa. Ongelman voi tietysti korjata ottamalla osan voista pois. Toisaalta tuo käsittämätön voimäärä karamellisoituu sokerin kanssa ja pohjasta tulee erinomaisen kiinnostava (jos nyt sitten yrittää unohtaa sen että se on tavallaan epäonnistunut ja väärin.) Sen lisäksi pohja vaatii uunissa ollessaan erityishuomiota koska se yrittää valua vuoan pohjalle (jollain työkalulla voi taputella sitä takaisin seinille) ja puolet voista liruu uunin pohjalle joten pelti/astia/tms. on kannatettava vuoan alla.

Vuokana käytin suorakulmaista, pitkulaista irtopohjavuokaa. Se on aika iso, muttei nyt mikään aivan jättimäinen.

Ohje on mielestäni ihan oikeasti aika hyvä. Helppo, ja tykkään asioista joissa saa heitellä niin paljon kaikkea sekaan kuin tahtoo ja sitten toivoa että siitä tulee hyvä.

LEIVOS JA MUITA TARINOITA

Hyvää maanantaita, oivalliset lukijakullat.

Pariisista bloggaaminen tökkii pahasti, en oikein osaa päättää mitä bloggaisin ja minkä kanssa ja kuinka tärkeää ja hah! Nyt on kuitenkin vuorossa La Pâtisserie des Rêves, jonka nimi on aivan liian pitkä. (Terveisiä vaan!)

Mulla oli Pariisissa mukana pieni sininen kirja johon olin kirjoittanut kaikki tärkeät asiat (= konditorioita, suklaakauppoja, leipomoita). Unohdin sen tietysti puolet ajasta aina hotellihuoneeseen mutta törmättiin me näihin fiinimpiin kondiksiin ilman Annin opasta konditorioiden kaanonin salaisuuksiinkin. Sinne kirjaan jäi myös paljon käymättömiä paikkoja eli on syy vierailla kaupungissa toisenkin kerran.

La Pâtisserie des Rêves oli kirjattu kirjaan, ja löydettiin se tietysti vahingossa. Osoite on 93 Rue du Bac, se on siellä boheemilla vasemmalla puolella jokea. Siinä oli huudeilla muitakin paikkoja, kuten myös hyvin vaikuttava Hugo&Victor ja ihana ja aika klassinen La Maison du Chocolat.



La Pâtisserie des Rêves'n leivoslaatikko oli jo aivan ihana: kolmionmuotoinen boksi joka pysyi varsin mallikkaasti oikeassa asennossa niin ettei yksinäinen tartelettini heilunut aivan vallattomasti joka suuntaan. Myymälä oli kaunis ja kummallinen. Sen keskellä oli pyöreä pöytä jossa oli muutama taso niin että lopputulos on amerikkalaisen hääkakun näköinen, toisin sanoen tason pienenivät ylöspäin mentäessä. Pöydällä oli lasikupuja ja niissä leivoksia ja kakkuja. Lasikuvuista lähti piuhat kattoon. Se oli hämmentävää. Ranskalaiset myös tuntuivat pitävän jonottamisesta; muutamassakin paikassa oli neuvostoliittolaisesti kassa josta tilattiin ja kassa jossa maksettiin. Niin oli La Pâtisserie des Rêves'ssäkin.



Vaatimattoman ja siksi hyvin hyvin kauniin appelsiinitarteletin mä sitten ostin. Kuva on otettu Galeries Lafayetten vessassa. (Siihen aikaan illasta valo ei olisi hotellihuoneessa/missään riittänyt kuvaamiseen, hei!) Tarteletti oli hyvä. Pohja oli mukavan pehmeä, siinä oli varmaan mantelimassaa. Sisällä oli vaniljakreemiä ainakin ja päällä appelsiinin makuinen kiille. Tosin olisi ehkä pitänyt panostaa vähän monimutkaisempiin leivonnaisiin, tai no ainakin hieman erilaisiin, keskityin tartelettityyppisiin nimittäin.

Pariisin fiinimmät konditoriat on ilmeisesti paljon vaatteilla koreilua. Jos mä en olisi näin rohkea, en uskaltaisi edes mennä sisälle. Paikat ihan oikeasti näyttää timanttikaupoilta. On se silti aika hauskaa, perversiydessään. Syökää leivoksia!

PAR RIS!

Menin, näin, söin ja palasin jo takaisinkin tuolta kaukaa Ranskan maalta. Olin siellä siis Aleksin kanssa ruokailuun keskittyneellä matkalla. Saavutimme Charles de Gaullen lentokentän keskiviikkoiltana ja hengasimme siellä sen yön. Tarkoitus oli juopotella tylsyyden poistamiseksi mutta yksikään liike ei ollut auki. Kahvia ja sipsiä olisi saanut automaatista. Lentokentällä oli kiiltävät lattiat, vähän kylmä, järjettömästi tilaa, tylsää ja paljon miehiä toppatakeissaan mitkä näyttivät viettävän kentällä enemmänkin aikaa. Henkilökunta suhtautui spurguihin, meihin ja muihin kovin hyväksyvästi. Toisaalta ne itse kävivät peseytymässä kentän vessoissa joten eipä niillä oiskaan ollut varaa sanoa mitään.

Aamun koittaessa köröteltiin junalla Gare du Nordille ja lähdettiin kulkemaan johonkin suuntaan. Oli vielä pimeää, kello ehkä seitsemän ja tosi kylmä. Ostettiin ensimmäisestä vastaan tulleesta leipomo-konditoriasta pain au chocolat't (=sellainen voitaikinaleivonnainen jossa on suklaata ja joita ranskalaiset syö aamupalaksi). Ihan sairaan hyvä, maksoikin huimat 1,05e. Loppupäivä meni vesisateessa rämpiessä ympäri kaupunkia typerä reppu selässä. Loppureissu meni ei-niin-sateisesti vaeltaessa ympäriinsä ilman sitä helvetin reppua.

Pariisista jäi mieleen:

• Spurgut jotka nukkuivat/hengailivat kaduilla oman koiran tai kissan kanssa. Ne nukkuivat usein sylikkäin
• Kauniit pojat
• Kauniit tytöt
• Se, että sekä kauniit pojat että tytöt oli yleensä ihan samalla tavalla kauniita. Helsinki on monipuolisempi
• No ne kreisit konditoriat joista tulee juttua myöhemmin
• Ällö makkara jossa oli vain jotain suolenpätkiä ja ruokatorvia
• Miksei meiltä saa halpaa viiniä?
• Mä muuten join halpaa kuoharia Seinen rannalla
• Pastis lausutaan 'pastis', ei 'pasti'
• Tottakai mahtavat leipomot ja konditoriat
• Hieno näköala Sacré Coeurilta ja ne portaat siinä, joilla istuttiin juomassa viintä ja puhumassa paikallisten gangstojen kanssa

...

Tää Pariisi -juttu jatkuu vielä muissa muodoissaan! Tarjolla kakkua ja suklaata!

PUTAIN DE MERDE!

Moikka moi, mun tietokoneeni on kuollut ja niinpä bloggaus on hieman ongelmallista. Tai on mulla siis nyt lainassa tämä kaverin kone, mutta ei ollut äsken. Eikä internetkään toiminut. Mä lähinnä kirjoitan nyt brassaillakseni sillä, että olen lähdössä Pariisiin. Mä olen lähdössä Pariisiin syömään. Ajattelin myös tuhlata kaikki rahani. Mihin, onko ideoita?

Elähdytän teitä nyt myös kuitenkin muutamalla kuvalla ja vinkillä. Ylhäällä olevassa kuvassa on Chjokon Madagascar-leivos. Not too bad... Sitä saa ainakin Stokkalta, sen nimi on joku vaikea ja typerä: by Mika Gröndahl tai á la Mika Gröndahl tai jotain. Kaunis, kiiltävä suklaakuorrutus, oisko suklaata, vettä, sokeria ja liivatetta, no enivei, jotain sinne päin, vähän kuin liivatteella hyydytetty ganache. Sisällä oli madagascarilaisesta suklaasta tehty mousse ja sen sisällä vaalea mousse joka mun mielestä maistui mantelilta. Siinä ei välttämättä ollut mantelia, mä voin olla väärässä. Pohja tais olla ohut lätkä, hengetön ja hyvin tyypillinen tällasissa, ihan jees, vaalea kakkupohja (eli vetopohja eli vetari, josta voisinkin kirjoittaa joskus enemmän). Mousset oli tosi hyvät, mukavan pehmeät. Kannattaa ostaa siis, Consummatum est. suosittelee.



Kävin tuossa joku aika takaperin myös Kämp Gallerian Carlito's -pizzeriassa. Sitä mainostetaan gourmetpizzeriana ja oli se ihan mainio. Luonnollisesti hinnat on vähän Vaasankatua kovemmat, eli liikutaan jossain yli kymmenessä eurossa. Mun pizzassa oli pekonia, kaprista ja jotain, näköjään rucolaa päällä. En muista tarkkaan, liikaa aikaa kulunut. Pizzaa olisi voinut pitää uunissa vähän kauemmin, oli aika suomalaistyyppinen paisto. Tykkäsin kyllä muuten. Siellä noi täytevaihtoehdotkin oli kivoja, tosin olen jo unohtanut mitä, enkä jaksa katsoa tuolta sivulta sitä .pdf:ää. Carlito's kannattaa testata vaikka en kuitenkaan suosittele unohtamaan sitä armasta kulmakunnan räkälää jossa oletan teidän kaikkien, rakkaat lukijat, käyvän lauantaikrapulaisella pizzakaljalla.

Tahtoisin vielä esittää pahoitteluni sille naapurille jonka pyykkivuoroa varastin. Anteeksi! Minulla oli siihen hyvähkö syy!