Hyvää maanantaita, oivalliset lukijakullat.
Pariisista bloggaaminen tökkii pahasti, en oikein osaa päättää mitä bloggaisin ja minkä kanssa ja kuinka tärkeää ja hah! Nyt on kuitenkin vuorossa La Pâtisserie des Rêves, jonka nimi on aivan liian pitkä. (Terveisiä vaan!)
Mulla oli Pariisissa mukana pieni sininen kirja johon olin kirjoittanut kaikki tärkeät asiat (= konditorioita, suklaakauppoja, leipomoita). Unohdin sen tietysti puolet ajasta aina hotellihuoneeseen mutta törmättiin me näihin fiinimpiin kondiksiin ilman Annin opasta konditorioiden kaanonin salaisuuksiinkin. Sinne kirjaan jäi myös paljon käymättömiä paikkoja eli on syy vierailla kaupungissa toisenkin kerran.
La Pâtisserie des Rêves oli kirjattu kirjaan, ja löydettiin se tietysti vahingossa. Osoite on 93 Rue du Bac, se on siellä boheemilla vasemmalla puolella jokea. Siinä oli huudeilla muitakin paikkoja, kuten myös hyvin vaikuttava Hugo&Victor ja ihana ja aika klassinen La Maison du Chocolat.
La Pâtisserie des Rêves'n leivoslaatikko oli jo aivan ihana: kolmionmuotoinen boksi joka pysyi varsin mallikkaasti oikeassa asennossa niin ettei yksinäinen tartelettini heilunut aivan vallattomasti joka suuntaan. Myymälä oli kaunis ja kummallinen. Sen keskellä oli pyöreä pöytä jossa oli muutama taso niin että lopputulos on amerikkalaisen hääkakun näköinen, toisin sanoen tason pienenivät ylöspäin mentäessä. Pöydällä oli lasikupuja ja niissä leivoksia ja kakkuja. Lasikuvuista lähti piuhat kattoon. Se oli hämmentävää. Ranskalaiset myös tuntuivat pitävän jonottamisesta; muutamassakin paikassa oli neuvostoliittolaisesti kassa josta tilattiin ja kassa jossa maksettiin. Niin oli La Pâtisserie des Rêves'ssäkin.
Vaatimattoman ja siksi hyvin hyvin kauniin appelsiinitarteletin mä sitten ostin. Kuva on otettu Galeries Lafayetten vessassa. (Siihen aikaan illasta valo ei olisi hotellihuoneessa/missään riittänyt kuvaamiseen, hei!) Tarteletti oli hyvä. Pohja oli mukavan pehmeä, siinä oli varmaan mantelimassaa. Sisällä oli vaniljakreemiä ainakin ja päällä appelsiinin makuinen kiille. Tosin olisi ehkä pitänyt panostaa vähän monimutkaisempiin leivonnaisiin, tai no ainakin hieman erilaisiin, keskityin tartelettityyppisiin nimittäin.
Pariisin fiinimmät konditoriat on ilmeisesti paljon vaatteilla koreilua. Jos mä en olisi näin rohkea, en uskaltaisi edes mennä sisälle. Paikat ihan oikeasti näyttää timanttikaupoilta. On se silti aika hauskaa, perversiydessään. Syökää leivoksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti