CRISPS AND SPUDS AND ROCK'N'ROLL

Hostellin vessan seinässä Suomella toki oli vaadittava edustus.

Vilahdin viime viikon maanantaista torstaihin Lontoossa ja torstaista tiistaihin Corkissa, Irlannissa. Matkan tarkoitus oli siis vierailla Corkissa, Lontoo tuli ikään kuin kaupanpäälle sillä Helsingistä ei saanut lainkaan suoria lentoja Dubliniin. Takaisin Suomeen tosin pääsin Dublin-Helsinki -lennolla sillä Aer Lingus ehti aloittaa kesäajan liikenteensä juuri sopivasti.

Matkaan lähdin aivan yksin. Lontoon vierailun pyhitin ylenpalttisille vatsan iloille. Tarkoituksena oli juosta läpi suklaakauppoja ja näin teinkin, siitä postaus myöhemmin. Yritin myös keskittyä ah niin ihastuttavaan brittiläiseen ruokaperinteeseen. Piti esimerkiksi syödä currya, tuota Lontoon lahjaa maailmalle, mutten tietenkään saanut aikaiseksi.


Sain kuitenkin suoritettua joitakin kulttuurintuntemiselle elintärkeitä toimintoja, eli syötyä pork pieta sekä Welsh rarebit -sipsejä. Pork pie on siis oikein klassinen piirakka kuvassa yllä. Se sisältää sianlihaa ja pork jellyä, jota en nyt osaa suomentaa, mutta on siis just sitä samaa hyytelöityvää lirua kuin esimerkiksi lihahyytelössä a la aladobissa.

Brittiläiset sipsit on suuri suosikkini. Sipsihyllyt on aina niin jänniä, kaikkia ihme makuja! Welsh rarebit -sipsejä oli tietysti pakko saada. Oikeastaan koko retken suurin tragedia oli että k a i k k e a olisi ollut tietysti pakko saada mutta jossain välissä ymmärsin ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista.

St. Patrick's Hill, Cork City.

Saavuin Dubliniin torstaina puolenpäivän aikaan ja pöristelin sieltä bussilla 4 ja puoli tuntia Corkiin. Matkan tämä puoli keskittyi ennemminkin ystävien ja ihastuttavan kaupungin tapaamiseen mutta toki välillä piti syödäkin.

Irlannille hyvin tyypillistä soodalla nostatettua leipää (soda bread), mahtavan maittavaa voita, ihan sairaan hyvää mansikkajugurttia West Corkista ja pala arvostettua Cashel Blue -sinihomejuustoa. Voi pojat!

Murphy's on Corkille tyypillinen stout -olut, samaa maata kuin tunnetumpi Guinness.

Bulmers taas on omenasiideri, myös yksi mun juomalemppareista. Irlannin ulkopuolella sitä löytää nimellä Magners. Consummatum est. suosittelee pitäytymään omppuversiossa, berry ja pear lähenee suomalais-ruotsalaista limusiideriä.

Mitä irlantilaisilla jatkoilla tarjotaan? Teetä, Heinekeniä ja neekerinpusumaisia leivonnaisia (jotka olivat kamalia mutta paketit hienot!)


Olimme pienellä retkellä yhtenä päivänä, ja kävimme myös Clonakilty -nimisessä kylässä syömässä. Yksi missioistani oli tottakai syödä fish and chipsiä tai tuttavallisemmin chippersiä. Yllä oleva annos oli fiinein chippers jonka olen mutustanut, maksoikin huimat 13,90 €. Huimat siis koska jos ei mene johonkin maailman kykkäsimpään mutta kalleimpaan turistienkusetuspaikkaan niin ihan hyvät fish and chipsit saa kahdeksalla eurolla. Rafla oli kuitenkin mukava, Michelin oppaassa hinta-laatusuhteeltaan hyväksi havaittu An Súgán, ja safka aivan mainiota. Suomalais-saksalais-espanjalainen retkikunta suosittelee lämpimästi!

Clonakiltystä löysin myös uuden Magnum Gold?! -jätskin. Siinä siis on kullanvärinen päälikerros (mitä tuosta kuvasta ei nyt oikein nää), suolalla maustettuja karamelliraitoja, vaniljajätskiä ja ehkä jotain muutakin mitä en enää muista. Ihan jees, no, Magnum. Uppoo muhun, tosin olisin kaivannut ehkä lisää suolaa.

Mahtavan superhyvää omppumehua jostain päin Irlantia, oli voittanut jonkun kilvankin. Ihastuttava hapokkuus.



Vietin viimeisen yöni Irlannissa Dublinin lentokentällä. Valmistauduin koitokseen vierailemalla Marks & Spencerillä. Sieltä tarttui mukaan sipsiä, pohjois-irlantilaisia potato farl -perunaleipäsiä, pähkinöitä, vintage cheddaria, marsipaania, skottilaisia pikkuleipiä ja butternut squash (talvikurpitsa?) nyyttejä. Palasin Suomeen reppu täynnä suklaata ja irlantilaista voita, tietysti luvattuani satoja kertoja palata taas kohta uudelleen.