SOPPIA, HANNA & ROTTIA

Rakas internet,
tänään olen käynyt tentissä, ollut iloinen, käynyt kirjastossa, lainannut kirjan, ostanut verhojen nipsuja (kahdet), joista toiset eivät sovi (suihkuverhoihin, ajattelin sitoa ne lahjanarulla saatana), ripustanut joulusuklaakoristeita, tehnyt ruokaa, lukenut Nabokovia (osaan lukee! kelatkaa mitä kylddyyriä!), ommellut pikkareitten sauman, tylsistynyt, haaveillut kaljasta, fiilistellyt saavutettuja etuuksia ja sitte ajatellut blogia. Aika paljon!

Viime viikolla kävin Tukholmassa. Pidän siitä kaupungista, koska sieltä saa maksamakkaravoileipiä aamiaiseksi kuten kuvassa 1. Suosittelisin tota paikkaa, mut ku en muista sen nimee, mut jossain Söderissä se oli. Kuvassa 2 ollaan Petite Francessa. Petite Francella on aika pönttö nimi, mutta paikka oli aika kiva. Ostin canelén. Se on tuo ruskea möykky. Se maistui niin kuin pannarilta, jossa on kova kuori, ja joka on pötkömuotoinen. Kaikki muut ihmiset siellä söi lounasta kun me vedettiin leivosta. Pahiksettaret!

Kungsholmenista Petite Francesta käveltiin Nem Nem Qúaniin Söderiin. Vedin lounaaksi uppopaistettuja kevätkääryleitä, ja se ihan hyvää oli. Ei nyt ehkä kauhean kreisiä, mut jos hengailee lounasaikaan (ja illallahan vasta voikin olla kingiä safkaa!) vaikka Medborgarplatsenilla öö kirjaston portailla, ja tulee nälkä, niin voi mennä sitte tonne. Kannattaa varoa silti rottia, sillä kerran näimme sellaisen siellä lähellä.

BLOODY FROG EATERS

Hei pupuliinit,

miten menee? Maailma on vastaan mun bloggausta: ei oo rahaa, ei oo kotia, ei oo aikaa, kamerassa ei oo akkua, laturi on jossain, ja ainii ei kauheasti kiinnostakaan. Mut ei se mitään! Komea paluuni ansaitsee komean ruuan. Tämä on brittiläisen ruuanlaiton helmi, viiden päivän suola-annos, ja mikä lihaton lokakuu! Consummatum est. kehoittaa jättämään lihan eläinten ja itsenne vuoksi. Jos silti kerran vuodessa harhaudutte - harhautukaa oikein! Naiset ja herrat, puput, enkelit ja kauniit pojat:

Toad-in-the-hole
esim. neljälle

voita
8 pienempää tai 4 suurempaa makkaraa

yorkshire pudding:
1,5 dl vehnäjauho
3 dl maito
1 muna
turaus sinappia
timjamia
vähän suolaa

gravy eli soosi:
2 kpl sipuli
1 tl ruskea sokeri
1 rkl vehnäjauho
5 dl lihaliemi
rosmariinia

Pane uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Sekoita aineet tasaiseksi pannukakkumaiseksi liemeksi.

Voitele uunivuoka ja iske sinne makkarat. Jos makkarat on isoja, ne kannattaa puolittaa. Pane vuoka kuumaan uuniin 15 minuutiksi. Kaada yorkshire pudding -massa makkaroiden päälle, ja iske uuniin noin 40 minuutiksi tai kunnes paistos on ruskea ja rapea.

Tee kastike: Paista sipulia voissa pannulla vaikka 20 minuuttia niin että se on suht mustaa ja herkullista. Lisää sokeri ja anna paistua vielä hetki. Lisää vehnäjauho, sekoittele sekoitusta pari minuuttia. Kaada lihaliemi joukkoon vähitellen niin ettei soosiin jää möykkyjä. Anna kiehua kunnes kastike on tarpeeksi paksua.


Lisäksi söimme mushy peas eli hernemuhjua:
300g pakasteherneitä
1 sipuli
voita

Paista sipuleita minihetki pannulla että ne snadisti pehmenevät. Kaada pannulle myös jäiset herneet. Niiden tulisi sulaa ja hieman lämmetä. Lisää voi, ja muussaa tasaiseksi muusiksi miten tahdot.


Tarjoilu hoituu sillai, et eka leikataan pannukakunomaista toad-in-the-holea lautaselle, sit kauhotaan gravya päälle, ja läimästään hernekasa viereen.

BERLIN

Jaahas, toverit. En tiedä missä aivonyrjähdyksessä tai positiivisuuden puuskassa menin lupaamaan edellisessä postauksessa kesämatkan Berliini-osiostakin juttua. Ei oo sit mitään asiaa!

No siel oli kuuma, siis tosi kuuma, ja sit me juotiin ainaki kaljaa ja jotain drinksui. Majailimme Kreuzbergissä niinku sellaset tyypit jotka on siis hip, pop ja kuul. Kreuzbergin baarit on kaikki hienoi ja söpöi mut ihan samanlaisia! Ei se haittaa. Niissä roikkuu värivalot seinillä, ja ne on täynnä pehmoeläimiä ja krääsää ja pieniä koiria.

Söin falafeleja ja vietnamilaista ja kaljaa. Se vietnamsetti oli hyvä! Koska oon tällainen köyhimys ni en käy hienoissa rafloissa mut toisaalta ulkomailla halpisruoka on usein ihanaa. Tiedättekö sillä lailla että joku on sen tehnyt ja siinä on niitä sellaisia tuoreita raaka-aineita. Ai tiedätte, no joo.

STOCCCKHOLM

kuvittele pulla

             puisto

             lähiö

        

             vaaleanpunainen sipsipussi

Noni! Kuka tarttee kuvia kun tuhat sanaa vastaa yhtä! Kävin matkoilla siskoni kanssa, ja tämä ensimmäinen osa kertoo Tukholmasta. Osa kaksi taas käsittelee kattavasti Berliinin ruokakulttuuria. 

Olimme Tukholmassa kolme yötä. Kaupungin kauppojen pullatiskit ovat kattavat; söimme aamupalat pullien muodossa. Tarkoitus oli käydä Vetekatten -kahvilassa mut jostakin syystä se ei koskaan onnistu. Me pyörähdettiin siellä ostamatta mitään, sillä hetki ei ollut sopiva. Vetekatten on leipomo-konditoria, jota Helsingissä vois vastata vaikka Ekberg. 

Tukholmassa kannattaa syödä myös leipää. En mä sitäkään tehnyt mutta kaikenlaisia kauniita känttyjä näkyi ikkunoissa. 

Tavaratalo NK:n ruokaosasto oli aika ihana. Sieltä sai espanjalaisia sipsejä vaaleanpunaisessa pussissa! Se oli prinsessallista kuten Ruotsiin sopiikin. Tosin mesta feidas meijät kun yritettiin ostaa sipsien kyytitytöksi siideriä ja painua Kungsträdgårdeniin. Paskat, kaksprossaista Ecussonia. Se jäi kauppaan. NK:sta saa myös suklaata. Ostin vietnamilaisen Maroun levyn, josta tulee toivottavasti juttua myöhemmin. Ois löytynyt kans kattava valikoima Amedeita. Amedeilta oisin tahtonut levyn criollo -pavuista tehtyä valkosuklaata mut se maksoi melkein 20e per 50g, ja olin epäileväinen rahatilanteeni suhteen.

Matkaseurani suosittelee lämpimästi muovipussiin tungettua patonkia, joka on täytetty minilihapullilla ja punajuurisalaatilla ja maustekurkulla. 

Kaupoissa näkyi hienoja salaattitiskejä joista sai ite ottaa ja sit maksettiin painon mukaan. Laareissa oli muun muassa jauhelihaa!

Baarit oli vähän ahdistavia. Suurin osa oli liian fancyjä. Tähän auttais varmaan paikallistuntemus. Kalja oli ookoo, ja miehet kauniita, vähän liiankin. 

Yritin vierailla suklaaliikkeissä mut ne oli kaikki kiinni. Siellä Ruotsissa ne ihmiset viettävät kesälomia, hullut. 

Menkää stadsbibliotekiin! Se se vasta olikin ihana! Kannattaa myös ajaa Nockebybananilla. Se kulkee hassusti omakotitaloalueen läpi. Fiilis on ku Huvikummun huudeilla.

P.S. Vessat maksaa. Kaikkialla. NK:n toilettiin pääsee tosin pummilla.

NIINKU HYVÄILY

Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.

Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)

Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.

Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.



P.S. Pääsin kouluun!

KESÄN HITTIJÄÄTELÖ

Moi, armaat pupuset, ihanat nauravat sardiinini!

Syön irtokarkkeja. Toi kuva esittää sitä fiilistä, joka tulee perunajätskistä. Jotain ihan kreisiä.

On ollut kai vähän kiireistä. Nyt oon melkein lähettänyt lopputyöni koululle, ja Helsinkiin muutin joitain viikkoja sit. Mua väsyttää. En ymmärrä työnteosta mitään. Raha!


Peruna-hunajajätski

180g peruna

350g maito
4kpl keltuainen
20g sokeri
50g hunaja
snadisti suolaa
vaniljasokeria (tai, herrajumala, vaniljatanko!)

2dl kuohukerma

Keitä perunat ja kuori ne. Muussaa möykyttömäksi massaksi. Jäähdytä.

Vaniljahkokreemi: Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Kiehauta maito ja hunaja ja suola ja vaniljasokeri ja sekoita keltuaisvaahtoon. Kypsennä liedellä pienellä teholla kunnes kreemi on saostunut. Älä keitä. Jäähdytä pikaisesti.

Kun kreemi sekä muussatut perunat ovat kylmiä, vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita peruna kreemiin ja kreemi vaahtoon. Jäähdytä, jäädytä, sekoita välillä kiteiden minimoimiseksi ja nauti!


Jätski on perunankeltaista ja hyvin kummallista. Kummallisuuden luo eräänlainen tavallisuuden illuusio. Se vaikuttaa normaalilta mut se on sitä jollakin lovecraftilaisella tavalla tai kuin Muumien mörkö. No eikä. Silti se on hyvin hyvin kummallista.

Kokeilkaa, toverit.

Molemmat kuvat on Prahasta. Ostin sieltä tommosen ihanan kalenterin. Se maksoi viisi korunaa, eli nolla euroa. Joka viikolle on oma ruokaohjeensa. Ja nimipäivät! Maanantai on pondelí, paitsi että e:n ylle tulee viel väkänen mut en osannu laittaa sitä.

EI SE IHAN HELPOSTI AUKENE

Hän maksaa raaka-aineet. Hän vaatii asioita. Mä vain teen. Hän vaati ohjetta blogiin. Mä vain teen.


Kurkku-seesamjätski

20g seesaminsiemen (kuoreton)

225g kurkku
150g vaahtoutuva soijakerma
60g soijajugurtti
90g vaalea siirappi

Paahda seesaminsiemenet. Jäähdytä.

Soseuta kurkku kuorineen ja siemenineen seesaminsiementen kanssa. Vaahdota kerma. Sekoita jugurtti ja siirappi kurkku-seesam -massaan ja yhdistä kermavaahtoon. Jäädytä! Sekoita välillä.


Tätä vois nyt sit kai kuvailla keväisen japanilaiseksi. Tai neliömäiseksi, kuvan perusteella. Koostumus oli kovahko. Suosittelen, että jätski nostetaan huoneenlämpöön hetki ennen syömistä. Toteutusta vois kans harkita pelkällä kurkulla. Kurkkuhan on aika kiva kasvi. Tosin siinä on sen verran nestettä et vois auttaa jos kuitenki poistais siemenet. Kuoren jättäminen paikoilleen lisäsi jätskin vihertävyyttä, mikä tokikin on hauskaa ja tavoiteltava ominaisuus.