Sain tuliaisiksi italialaisen Domorin Earl Grey -suklaata. Se on aika ihanaa. Valitettavasti (vai onneksi?) näin laadukas suklaa ei tarttis lainkaan mausteita. Earl grey -parka jää sivuosaan. En hirveästi diggaile sitruunan, tai siis tässä tapauksessa bergamotin, aromista suklaassa. Mulla tulee siitä aina jokin tietty suklaa mieleen, ja se muisto ei oo positiivinen.
Tää suklaa on mukavan hedelmäistä. Koostumus on tosi pehmeä, jotenkin paksu, kermainen. Potkii! Tai sit oon syönyt vain liian vähän oikeaa suklaata viime aikoina. Maku on lempeä, ehkä sekin sit on kermainen. Tosi hieno, kuin kreisi suklaavanukas. Teetä en kyl maista! (Paitsi bergamotin.)
Papuna on criollon ocumare 61. Joo, en mäkään niistä mitään ymmärrä. Hieno se on, ja Venezuelasta, tietty.
Luulisin et tää juttu käsittelee samaa suklaata, ilman teetä, ja asiantuntemuksella.
P.S. Pääsin kouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti