PÄÄSTIIN SIITÄKIN

Loppiainenkin on jo armollisesti historiaa. Tässä siis joululahjabloggaus! Noista kahdesta kuvassa näkyvästä kirjasta blogannen joskus myöhemmin.



Tonttu oli kenties lukenut mun blogia kun se osasi tuoda veri-kirsikkasuklaata ja pekoni-nougatsuklaata mulle lahjaksi. (Tai sitten se tonttu on jo hetken aikaa kuunnellut mun suklaa- ja ruokaidarointeja arvostettavalla tyyneydellä ja kiinnostuksella?) Pekonisuklaa on aika mitätöntä, kanelista (jouluista!), nougatmassa on teollisentuntuista, margariinimaista. Suklaasta tulee mieleen halvat joulukonvehdit. Pekoni tuo krispiä ja mukavaa suolaisuutta. Verisuklaassa on Zotterin vahvaa puolta eli marmeladia, kirsikkamarmeladia. Veri ainakin ajatuksena kummittelee taustalla, maistuukin hieman. Tän suklaan väritys on punertava. Veri-kirsikkasuklaa on oikeasti mukava täytepatukka. Kiitokset kuuluvat erityisesti kirsikkamarmeladille.


Sama hiton tonttu roudas mulle myös suklaaseen dipattuja jättiläismuurahaisia, ja ihanan vaarattoman kultahippu-samppanjatikkarin. Tikkaria en ole maistanut mutta eiköhän se maistu sokeriselta ja samppanjaiselta. Yhden murkun söin äsken. Suklaa maistuu vanhalta, muurahaisesta en tiedä. Se oli popkorninen ja kirpeä. Muurahaisen kappaleiden kaivelu hampaankolosta on (toivottavasti) ainutkertainen kokemus.

Toiselta tontulta sain Michel Cluizelin suklaarasian. Siinä on kahdeksan konvehtia, joissa neljässä on 85% ganache ja neljässä 99% eli lähinnä pelkkää tummaa tummaa suklaata. Mä olen ennenkin syönyt Cluizelin konvehteja. Ne on kumma juttu koska ne ei silloinkaan tainneet olla kovin hyviä. Näissä kuoren suklaa maistuu elähtäneeltä, ganache omituisesti sokeriselta. On näissä myös hyviä makuja mutta... Mutta? Miksi näissä on sorbitolisiirappia?



Tämän meninkin jo syömään: Quai Sud, Riz au lait, makuna speculoos-omppu. Purkkiin oli kerroksittain kasattu riisi, speculoosmuru, sokeri jne. Matsku tuli kaataa kattilaan ja sitten maitoa perään, tuloksena hyvin makea, omenainen ja mausteinen riisipuuro. Mahtavaa tässä hyvin lahjamaisessa tuotteessa oli ainesten kunniallisuus. Kuivatut omenanpalat olivat kuivattuja omenanpaloja ja keksi keksiä ja vaniljatanko oli vaniljatanko (tosin kuivin vaniljatanko koskaan). Speculoos on hollantilainen pikkuleipä. Se on sukua piparille. Speculoosissa on hauska ikivanha fiilis, niissä kun on usein muotilla painettu kuvio. Check it out!