Herneitä, nauriita, tiedostavia nuoria miehiä, porkkanoita, hanhenmaksaa, kotimaisten pikkujuustoloitten tuotteita, onnellisina eläneitä lihanpaloja, biodynaamisesti kasvatettuja tomaatteja ja ranskalaista siideriä lasipullossa. Eihän! Ei ainakaan kokonaan. Kävin nimittäin Anton&Antonissa, tuossa porvoolaisessa herkkuruokakaupassa joka on laajentunut Töölöön, Museokatu 19.
Hienot kaupat myyvät aina elämäntyyliä. Maatilatori myy, Juuren Puoti myy, Valrhona ja Chjoko myyvät. Myös Lidl myy meille halpaa näyttämällä halvalta, Uff kiskoo hirveitä hintoja ilmaisista elämäntapavaatteista ja niin edelleen. Silti fiinien ruokahifistelykauppojenkin brändeissä on eroja. Jos epäilee väitettäin, ottaa raitiovaunun Museokadulle ja tarkastaa asian. Maatilatori on hennosti hippinen, aika kiva, luomu ja lähiruoka-. Juuren Puoti on vähemmän hippinen muttei kovin överi. Anton&Anton myy maailman parasta maitosuklaata ja on hirvittävän porvarillinen, ylitsepursuavan töölöläinen. Mulla harvemmin tulee enää kaupoissa sellainen olo että tänne mä en kyllä kuulu mutta Anton&Antonissa vähän tuli. Aivan kuin olisi siirtynyt johonkin ruotsinkieliseen universumiin joka on kansoitettu turkismummoilla. Herregud!
Ei vaan, ei siis millään pahalla. Oli vain hämmentävää huomata noin selkeä ero Anton&Antonin ja muitten samantyyppisten kauppojen välillä. Mikä tekee Helsingin kauppauutuudesta sitten niin erilaisen? Ehkä porvoolaisuus. Tuntui että jokainen kaupassa asioiva oli myös Porvoon kaupan kanta-asiakas. Paitsi mä ja mun veljeni siis, me räkänokkaiset Helsingin skidit.
Anton&Antonissa on varsin mainio leipähylly (tosin hinnat oli aika hmmh messeviä), lihatiski, juustotiski, olutvalikoima, sokolaatia, ja sen sellaista. Käykää tsiigaamassa.
P.S. Toi vamo kuva on tossa siksi kun ei ollut yhtään kuvaa kaupasta.
P.P.S. Käykääpäs ostamassa Kämpin Valrhonasta uudet vuoden 2010 vuosikertasuklaat. (Vitsi mitä mainostusta!) Kandee ostaa samalla viime vuoden suklaa. Näin voi vertailla saman mestan pavuista mut eri vuoden sadosta tehtyä suklaata. Niissä on ero! Vähänks jännää! Mä ostin Gran Couvaa, Trinidadista.
En yhtään ihmettele, että Töölössä tuntui porvarilliselta - vai porvoolaistako se oli. Näkyikös turkispuuhkia?
VastaaPoistaEi kun on vielä liian lämmin. Ei asia ole ihan niin yksinkertainen että kun Töölössä. Ei Töölössä yleensä ole tuollaista. Ja Anton&Anton on kummiski erikoiskauppa, ja erikoiskaupat vetää puoleensa erikoiskauppojen asiakaskuntaa jota on muutkin kuin töölöläiset viiskytplus ylemmät toimihenkilörouvat.
VastaaPoistaMäkin haluan kokeilemaan miten huonosti sovin joukkoon.
VastaaPoistaGo-go! Siis on kyl myös mahdollista että asiakaskunnan särmät tasaantuvat ajan kanssa. Tai että olin vain hyvin porvarillisena päivänä liikkeellä. ;)
VastaaPoistaKiitos kirjoituksestasi! Haluan kommentoida näkemystäsi kaupan suomenruotsalaisuudesta. Olin itsekin yllättynyt, kun kauppa 2 vuotta sitten avatiin Porvoossa, että reilu enemmistö kaupan asiakkaista oli (ja on Porvoossa edelleen) ruotsinkielisiä. Johtuuko tämä siitä, että suomenruotsalaisessa kulttuurissa ruoka on tärkeämmässä asemassa tai rohkeudesta asioida perusmarketista poikkeavassa ympäristössä, en tiedä. Haluamme kuitenkin palvella asiakkaitamme heidän omalla äidinkielellään ja toivomme, että se on rikkaus myös suomenkielisille asiakkaille. Myös iso osa tuottajistamme on suomenruotsalaisia; kalastajia, perunanviljelijöitä, lihakarjan kasvattajia... Panostamme asiakkaiden palveluun ja aitoihin, rehellisiin makuihin. Toivomme sen näkyvän toiminnassamme. Nähdään Museokadulla! Yt. Niina Hietalahti/Anton & Antonin perustaja (hämäläinen sikafarmarin tytär)
VastaaPoistaihan mielenkiintoinen kirjoitus tälläiselle, jolla on aika korkea kynnys astua mihinkään noista kaupoista mutta kiinnostusta kyllä sitäkin enemmän. Eli helposti eläydyn siihen, missä kohtaa raha alkaa ns. haista, tai että kaikessa myytävässä on luksuslisä.
VastaaPoistaKyllä, kun ei ole rikkaaksi syntynyt ja haluaisi silti syödä hyvin tälläisiä joutuu miettimään.Olisi kaikkien ilo, jos kirjoa ja tarjontaa olisi kaikille sosiaaliluokille tai vaihtoehtoisesti kaupan brändi sen verran lavea (krouvi), ettei duunarinkaan tarvitsisi nolostella. Ehkä ajan kanssa sitten. Aihe on kuuma.
Mä kävisin hakemassa tuollaisista kaupoista tuotteita mitä ei muualta saa. Hienot kaupat ei usein tarjoa mitään korvaamatonta. Anton&Antonissa on mun mielestä parasta Michel Cluizelin suklaat, koska niitä ei meinaa saada mistään. Varsinkin jos ei ole käytettävänä määrättömästi rahaa niin kannattaa jättää suurin osa tavaroista hyllyyn. Kannattaa muistaa duunarin ylpeys: raha ei tee kenestäkään kulinaristia vaikka ehkä helpottaakin. ;)
VastaaPoista