HOMMIA & JUTTUJA

Ekbergin tuhatlehtileivos

Kesä, kirppuja korvissa ja Anni murjottaa, mököttää ja välillä myös syö (niin, ja toki viiltelee!). Meinasin tehdä Ekbergistä oman postauksen johon olisin ekaksi kuvaksi laittanut Fredr. Edv. Ekbergin hautakiven, mutta en ole aivan varma miten hautakivien kuvien julkiseen levitykseen suhtaudutaan. Tosin jos ei laita jonkun Möttösen hautaa vaan tyyliin Speden niin hei, sehän on julkkis, ja kai sen viimeisestä leposijasta löytyy kuvia muualtakin. (Voisinkin tehdä ruoka-aiheisen hautapostauksen.) Enkä mä siis edes tiedä olisiko mulla ollut hirveän paljon sanottavaa Ekbergistä, joten päädyin tekemään tällaisen silppupostauksen jossa ei mistään sanota mitään. Pusi!


Latte ja feta-pinaatti -quiche terassilla

Ostin Stockmannilta Ekbergin tuhatlehtileivoksen, 3,5€. Häpeäkseni on tunnustettava etten ollut koskaan ikinä milloinkaan ennen syönyt moista. Aukko sivistyksessä on onneksi nyt siis korjattu, ja kenties Napoleon, jota en myöskään ole suuhuni pannut, saa kunnian seuraavaksi. Tuhatlehtileivos sisältää lehti- tai voitaikinaa ja kinuskia ja siltä se kyllä maistuikin. Luulen että leivokseni oli hieman kuivettunut ja näin ollen, öh, hippasen kuivakka makuuni, jotenkin liian tiivis, mutta muuten jees. Maistui klassikolta, mukavan yksinkertainen tuote, kaunis. Voikreemipursotukset pinnalla olivat tosin tunkkaisia, elähtäneitä. Hyi! Oli ne sentään ihan nättejä ja tarpeeksi pieniä kun ei tuo voikreemi nyt niin hyvää ole.

Piipahdin äitin kanssa ihan Ekbergilläkin, litkimässä lattea kuin modernit kaupunkilaiset ikään. Istuttiin terassilla, pöytä oli vinossa. Noin neljän euron feta-pinaatti -quiche oli ihan jees. Ei räjäyttänyt tajuntaani, ei lähellekään. Feta-pinaatti on makunakin niin hurja että meinaan nukahtaa. Varmaan se myy mutta ei se kyllä kieli suuresta yrityksestä tai villeistä visioista.



Kampin keskuksen Rotterdam -olutravintolassa join Stadin Panimon Ruispilsneriä, joka oli hyvää. Mukavan raikasta, sitruksista, kitkerää. Suunnilleen tämän enempää en bisseistä osaa sanoa, koska tunnen niitä hyvin hyvin vähän. Tuopin hinta oli jossain kuuden euron paikkeilla.



Kuten näkyy, puistossa on syöty myös jätskiä. Mövenpickiltähän* tuli kolme ihan kiinnostavaa uutuutta tuossa joskus keväällä. Ne kuuluvat Création -sarjaan ja itseasiassa Jokis sanoo että jäätelöitä olisikin neljä. Yksi oli kuvassa näkyvä kookos-paahdettu seesaminsiemen -jätski, toinen omena-konjakki ja kolmas joku jota en millään saa päähäni. Seesam -jätski on ainut noista jota olen maistanut. Neljäs, jota en ole lainkaan kaupassa nähnyt, on viski-pikkuleipä. (Näen vieläkin romanttisia unia Mövenpickin männävuosien viski-pekaanijätskistä.)

Paahdetut seesaminsiemenet, ja seesaminsiemenet ylipäänsä, ovat hyviä. Myös kookos on hyvää. Puolen litran boksi maksoi n. 6 euroa. Mua kuitenkin häiritsi sinänsä hyvä mutta liian hallitseva inkiväärin maku. Silti: hyvää.

P.S. Aamupalaksi syötiin perjantaina töissä herkkuja: suklaata, sipsiä, kirsikoita, suolakeksejä, nektariineja, minileivoksia, pikkupusuja. (Töissä kaikki tehdasvalmisteinen perushuttu on hyvää, toim. huom.) Pomo käski pitämään pidemmän kahvitauonkin jotta ehtisimme kunnolla syömään. En siis syönyt tyypillistä jugurtti-mysli -vetoani. Mites teillä? (Eräs työtoverini kysyi multa että mitä mieltä mä olen tämän päivän perjantaipullasta (=leivonnainen joka syödään työpäivän päätteeksi perjantaisin) ja että miten mä en koskaan ole tyytyväinen mihinkään. Ha! Olen mä välillä. Se korvapuusti oli Fazerin teollisuuspulla ja se oli revennyt päältä niin että se näytti, anteeksi kamalasti, pimpiltä. Eihän sellainen voi olla kauhean hyvä.

*Mövenpickin omistaa Nestlé mikä tekee myös Valion jätskit. Hyi hyi!