ASIOITA JA ENSIMMÄINEN PALA AIHEESTA SUKLAATA LONTOOSSA

Valrhona -konvehdit

Consummatum est. on vaipunut kevätväsymykseen. Neiti kirjoittajan työt nimittäin alkoivat muutama viikko sitten ja kunnon ihmisen elämä vaatii veronsa talven lusmuilun jälkeen. Yritän myös lukea pääsykokeisiin. Se rajoittaa elämää ja bloggausta, sillä vaikken lukisi ollenkaan, kuitenkin ajattelen että minun tulisi lukea, enkä niin ollen saa tehtyä kyllä mitään muutakaan.

Nyt informoin teitä, hyvät ihmiset, maineikkaat juomarit ja arvon kihtipolvet*, silti muutamasta asiasta.

Ensinnäkin, Valrhonan Helsingin kauppaan, joka sijaitsee Kämp Galleriassa, on tullut uusia konvehteja irtomyyntiin. Tiskiin oli myös ilmestynyt uusia konvehtirasioita, suosittelemme esimerkiksi lahjomaan äitiä niillä. Rasioissa taisi olla kuusi ja kaksitoista suklaata, näin hintakaan ei nouse taivaisiin, 6 ja 12 euroa. (Paras maistamistani uusista oli pistaasimarsipaani tj., yleisesti Consummatum est. suosittelee Palet Or'ia.)

Tänään pyörähdin myös Chjokossa Kluuvikadulla. Siellä oli varsin tymäkän hintaisia mutta hyvin kiinnostavia italialaisen Amedein konvehteja myynnissä. Chjokostahan saa hyvän valikoiman Amedein suklaalevyjä, joita kannattaa testata. Eivät nekään nyt ihan ilmaisia ole, mutta no, ei ole tryffelit ja samppanjakaan. (Chjokon matkalla Visa Electron kannattaa jättää kotiin, ei toiminut tänään ollenkaan.) (Suklaapummeille tiedoksi: röyhkeä asianharrastaja saa maistiaisia.)


Heikin sormet

Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Imperiaali Stout on vuoden olut. Niinpä tunsin painavaksi velvollisuudekseni testata sitä. Tuttavuutemme on tosin vasta alussa sillä varastin vain hieman Heikin lasista. Se oli tosi hyvää! Tummaa, mämmistä, pehmyttä. Huom! Arvio ei ole luotettava, olin humalassa. Varsin erilaista silti verrattuna niihin joihin olen tottunut: Guinnessiin, Murphysiin, Beamishiin. No, mutta, Imperiaalihan on vahvaa kuin perkele, joka tietysti muuttaa makua. Maistakaa!


Basilika parka, jo loppui lyhyeen elämä arka


100% Manjari & 64% Dominican Republic

Sekavan postauksen päätteeksi: Paul A. Young. Herra Paulhan on semmoinen aika kuuma englantilainen mies joka värkkää suklaata jossain pikku pajassa ja hikoilee (luulisin). Mä ostin Paul A. Youngilta kaksi 50g:n levyä joista toinen on 100% Manjari eli madagascarilaista pelkistä kaakaopavuista tehtyä suklaata. Se on jotenkin multainen mun mielestä, hyvin tumma, hyvin vahva (ei kaikki sataset väldenä oo), kuivattaa suun, ei lainkaan kitkerä, ehkä sienimäinen. Mä en oikein tiedä pidänkö mä siitä erityisesti, tai edes sitä pidänkö mä satasista muutenkaan. Mutta, mutta, ei se pahaa ole.

Levyistä toinen oli sitten ehkä helpompi, ehkä ei: 64% Dominican Republic eli tummaa suklaatia Dominikaanisesta tasavallasta. Tämäkin suklaa on aika hämmentävä, sokerinen, lähes vaahtokarkkimainen. Ei kovinkaan vahvan makuista ja tässäkin on havaittavissa kiva multa-aromi. Mm!

Paul A. Young -kaupassa oli myös ihana palvelu ja paljon kaikkea muutakin mitä olisin halunnut ostaa mutta vatsani ja lompakkoni ja reppuni olivat rajalliset enkä siis voinut. Kalliissa asioissa on muuten se hyvä että ne maksaa niin paljon ja niitä saa niin vähän etteivät ne vie paljon tilaa ja ruuan kyseessä ollen eivät myöskään lihota suunnattomasti! Anyways, Paulilta sai myös amerikkalaista Amano -suklaata josta lisää myöhemmin.

Consummatum est. kehoittaa torstain kunniaksi suhtautumaan elämään ja herkkusuisuuteen kunnioituksella ja uteliaasti. Ostakaa muutakin kuin Maraboun ja Fazerin tummia! Pitäkää hauskaa!


*Toinen pääsykoekirjoista alkaa lauseella: Hyvät ihmiset, maineikkaat juomarit ja arvon kihtipolvet, oletteko joskus nähneet kyynikkofilosofi Diogenesta?