Pyhä Jumala, ihanat kinkunsyöjäni! Olen hukkunut Akatemian pitkiin portaikkoihin. Tässä postauksessa paistaa aurinko, koska ostin Maroun suklaan kesällä Tukholmasta.
Marou on Vietnamissa toimiva suklaapaja. Perustajat taitaa olla ranskalaisia, mut ehkä jollain vietnamilaisilla juurilla. Luin sen jostain, mut en enää löydä sitä tietoa. Kannattaa käydä niiden sivuilla vain siks, että levyjen kääreet on helvetin hienot!
Ostin Tien Giang 70% -levyn NKsta Tukholmasta. Jostain ihme syystä Ruotsista näitä saa laajasti, eli kandee tsekkaa jos on lähdössä sinne päin. En ollut koskaan kuullutkaan Marousta. Suhtaudun aina terveellä epäluulolla kaikkea sellaista suklaata kohtaan, josta en ole koskaan kuullutkaan. Kääreitä syynäämällä yleensä silti selviää, onko se ostamisen arvoista. Asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat hinta, levyn koko, levyn kääre, raaka-aineet ja mitä kääreessä sanotaan. Tajusin muuten just et tossa paperissa on tekstit ruotsiks! Se vasta on epäilyttävää. Mut siis: mitä kalliimpi, hienomman näköinen, pienempi, vähäraaka-aineisempi ja kuvailevampi paketti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvä suklaa! Raakaa peliä, dudes. Kuvailevuudessa 'belgialainen pehmeä maitosuklaa maailman parhaista raaka-aineista" -teksti ei kelpaa. Tien Giang 70% sanoo: har en fyllig smak med kryddiga och fruktiga noter. Till Tien Giang använder Marou Trinitariobönor som odlas av Cho Gaokooperativet vid Mekongdeltat. Tähän ei Fazer pysty!
Itse suklaa oli todella pehmeän makuista, ehdottomasti fyllig. Ehkä vähän liiankin. Kaakaovoita oli siis heitetty joukkoon antoisalla kädellä. Mulle kävin tän suklaan kanssa samoin kuin usein muidenkin laatusuklaiden kaa: sitä on tosi paljon jäljellä ja se on tietty jo vanhentunutta. Tässä tais nyt olla ongelmana se, että mun oli tarkoitus blogata tästä tosi pitkään, ja siks en muka voinu syödä sitä suklaata. Tyhmää, niin tyhmää. Mun mielestä ruuan arvo piilee kuitenkin sen syömisessä eikä sen fiilistelyssä tai säilyttämisessä. Perusmoka.
Mut siis, kyl mä suosittelen. Vaikka toi suklaa maistuis kakkiaisten lapsipuolilta ni ihan sama koska paketit on niin hienoja. Mitkä värit! Mun maailmanpelastuksellinen ja ruokanörtillinen puoli sitä paitsi yhdistyy tällaisissa tuotteissa ja se on ihanaa. Tää ei oo mikään reiluluomusertifikaatti-ihme eikä mua sellaiset hirveästi kiinnostakaan. Mut tää on oikeasti paikallisten tekemää Vietnamissa paikallisista raaka-aineista toivottavasti edes vähän paikallista paremmalla liksalla eli tää saattaa pitää hengissä muutamaa tyyppiä, ja just nyt mulla on sellainen olo et se on vitun siistiä. Mä toivon et noi siirtomaaisännälliset ranskalaispojat ei oo vain huijannu mua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti