Tänään on St. Patrick's Day. Käytän sitä tekosyynä ajatella hieman irlantilaisia asioita.
Ensimmäisessä kuvassa on muuten pyhä vuori, Croagh Patrick, jonne kuuluu tehdä pyhiinvaellus. Homma toimii sillai et otetaan ja kiivetään ylös, tietty. Toisessa kuvassa taas on virhe, koska todellisuudessa baareja ei Irlannissa kutsuta pubeiksi vaan baareiksi. Pub on englantilainen instituutio. Näin vuosien jälkeen tuntuu myös et ois ollu osuvampaa kuvata katolisuutta vaikka paavilla tai pyhällä äidillä. Jeesus nyt on kaikkialla. Kolmannessa kuvassa on Cork City, jossain siellä alhaalla siintää keskusta. Kolmas kuva lienee Bushmillsistä Pohjois-Irlannista. Sieltä löytyy tietenkin Bushmills-viskin tislaamo, vaikka en mä sitä varten siellä ollut. Kylä on pieni ja ankea, lättänän brittiläinen. Just muuten luin Wikipediasta että legendan mukaan Patrick toi viskin Britteinsaarille! Jee! Paitsi jos se toi Irlantiin ni se ei kyl oo niitä saaria koska se on Irlanti.
Amerikkalaisissa blogeissa kirjoitetaan usein hauskasti St. Patty's Daystä eli Pyhän Paistikkaan päivästä. Pöljät! Paddy se on.
Irlannissa ehkä hauskinta oli maito ja voi, ai niin, ja stout, ja kala, ja onhan noita. Se sikailuaamupala! Vähän ku brittien mut ei sittenkään. Maito, maito, se oli niin hyvää. Siinä oli varmaan tuhat prosenttia rasvaa, ja sitä myytiin toisessa kuvassa kuvatuissa hassuissa muovipurkeissa, ja se oli niin ihanaa. Voi oli suolattomampaa kuin Suomessa ja jotenkin freesin makuista. Aah. Mä oon voifani. Tuoretta makrillia! Unohdin viskin! Viski, oi, viski. Mua nauratti kun kaivonkansissa luki 'uisge' eli vesi mut suoraan siitä tulee sana 'whiskey', 'uisge beatha'. Irlannissa teinibaareissakin soi The Smiths ja ylipäänsä siis kaikki on vain niin täydellistä. Taidankin alkaa pakata! Mitäs täällä enää.
Kun mä oleilin Irlannissa, söin hirveän hyvin: kalaa, kasviksia, lähellä tuotettuja luksusasioita. Elämäni ainoat osteritkin oon imaissut Corkin kauppahallissa, English Marketissa. Oikeastihan Irlanti on roskaruuan mekka, kuten Britanniakin. Peruna on Irlannin kansalliskasvis. Ei se mun ruokavaliossa ehkä näkynyt, paitsi uuniperunoita. Ja, no, sipsithän on kivoja. Perunaan sotkettiin aina hillittömät määrät voita, niin et olihan se hyvää. Mä värkkäsin myös törkeitä kolmioleipiä, ja toki kans paahtoleipä-maapähkinävoi-hillo-voi-banaani-wtf -tyyppisiä vetoja. Corkissa juotiin koko ajan Barry's Teatä. Se on pahaa eikä teepusseissa ole naruja. Ne on sitä tyyppiä jotka repäistään irti seuraavasta kuin vessapaperi. Onks sul jano? Keitän teetä!
Tänään taidan viedä pulloja ja ostaa tölkin Murphy'siä jos löytyy. Noi bisset ei ihan oikeasti kestä tölkitystä, mut sille ei nyt voi mitään.
Have a craic!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti