Internetin läpi tarkkailtuna Berliini ei vaikuttanut erityisen otolliselta suklaanostotoimiin. Googlettamalla löytyi isoja, perinteisiä ja ei kovin kiinnostavia mestoja, kuten Fassbender&Rausch ja, hihihihi, Ritter Sport. Kävin KaDeWessa vaikka mulle olikin kerrottu ettei siellä ole mitään kiinnostavaa. En uskonut! Hartaalla etsinnällä löysin Domoria ihan hyvät valikoimat, ja Valrhonaa, jota tosin saa Helsingistäkin. Suklaaostokseni tein kuitenkin pääasiassa jossain pienessä liikkeessä päivänä jolloin satoi hitosti vettä. Valitettavasti en muista liikkeen nimeä. Kaivoin teille internetistä paikan, josta näyttäis saavan hyvän valikoiman suklaata, siellä kandennee käydä jos haluaa ostaa sokolaatia Berliinissä. Eli, hyvät naiset ja herrat: Berliner Kafferösterei.
Kuvissa yllä on CioModin Neropuro Modica (65%). Suklaa on tehty perinteisellä sisilialaisella kylmämenetelmällä, jolloin sen pitäis kai olla sairaan paljon parempaa kuin mikään muu koskaan. Lopputulos on kummallinen. Alemmasta kuvasta voi bongata muutaman heijastuksen suklaassa. Ne ovat sokerikiteitä. Suklaa on rapeaa, rapeasti lohkeavaa, kiillotonta ja sokerikiteistä. Rakenteesta tulee mieleen kenno. Suklaata syödessä sokerikiteet kummittelevat vielä suussa, vaikka itse suklaa onkin jo sulanut. Siitä seuraa outo jälkimakeus. Tähän kannattaa varmaan suhtautua paikallisena erikoisuutena.
Ostin kaksi levyä italialaista Domoria (25g/levy!). Ylempänä on Sambirano Madagaskarista (70%). Alempi on Porcelana (70%), venezuelalaisesta porsliininvalkoisesta papuerikoisuudesta. Mä en tiedä mitä mieltä olen olen tuosta Sambiranosta. On se ihan madagaskarinen, ehkä sitrusta vois olla enempi. Porcelana iskee muhun enemmän, ja niin tuntui iskevän internettiinkin, mitä vähän vilkaisin. Paketin mukaan suklaassa on leivän, voin ja hillon aromeja - sopii siis aamiaiseksi. Tässä on mun mielestä hieno, kutkuttava, voinen jälkimaku. Molemmissa Domoreissa on perkeleellisen hurmaava rakenne, ne ovat suussa ihastuttavia. Oikeastaan ihan sama vaikka maistuisivat hirveiltä.
Claudio Corallo on saotome&principeläinen suklaa- ja kahvifirma. Ostamani suklaa on 75%. Tästä mä pidän. Tässä on hyvin selkeä savun, tai jonkin, maku. Ehkä kaakaopapuinen, kenties kans hieman vetinen, ajatelkaa veteen tehtyä kaakaota oikeasta kaakaojauheesta. Maku on jotenkin kokonaisvaltainen. Sitä makua voi hengitellä nenän kautta!
Tarvitsisin suklaasyöntiin kuria. Ei grammarajoja, vaan sellaista että söisi vaikka kolmen eri firman meksikolaista peräkkäin, ja yrittäisi sitten niistä etsiä jotain yhteistä nimittäjää. Tarvitsisin siis vakavahenkistä suklaaoppia. Tuntuu ettei tällaisella sörkinnällä etene mihinkään. Mä haluaisin ihan vähän edetä, vaikkei sitä kannatakaan pitää itseisarvona.
Ja muuten, uudet vuosikertasuklaat saapuivat ilmeisesti tänään Helsingin Valrhona -kauppaan! Sehän on hauskaa! Ostakaa samaa suklaata sekä tämänvuotinen että edellisvuotinen ja tehkää testi.
P.S. Tarvitsisin töitä. Oon kiva, osaan hymyillä, tiedän ruoka-asioista, varsinkin kondis- ja leipomojutuista (niistähän jengi ei tunnu tietävänkään!), tunnen kirjallisuutta, osaan haravoida ja vähän siivotakin, ai niin, ja osaanhan mä myös leipoa. Eli voisiko joku tarjota mulle duunia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti