Minulla on teille kirjasuositus. Se on Suvi Aholan Sivumakuja (WSOY, 2005). Kirjassa on kokoelma proosa- ja runopätkiä sekä kotimaisilta että ulkomaisilta kirjailijoilta. Väliin on tiputeltu Aholan omia ruokaohjeita. Luonnollisestikin kirjallisuusosiot liittyvät ruokaan. Ahola on kirjoittanut myös sinne tänne omia kommentaarejaan kirjallisuuden ja ruuan suhteesta.
Teoksessa esiteltyjä kirjailijoita ovat muun muassa Tuula-Liina Varis, Günter Grass, Charles Dickens, Anne Tyler, Z. Topelius ja C.S. Lewis.
Ohjeita en pahemmin tarkastellut. Ne on kuitenkin sidottu kirjassa esiteltyihin teksteihin. On kakkua ja pestoja ja tahnoja ja vitello tonnato. En itse ihan hirveästi innostu ohjeista ylipäänsä, vielä vähemmän tällaisessa kirjassa. Mut onneksi muut innostuu - eiköhän ne ole aivan hyviä ja toimivia.
Mä en ollenkaan tiennyt tällaisen kirjan olemassaolosta. Löysin tämän vahingossa kirjastosta. Vahingossa siinäkin mielessä että tämä ei ollut ruokahyllyssä tai kulttuurihistoria- tai jossain ymmärrettävässä hyllyssä. Kirja oli tietysti kirjallisuustieteen hyllyssä. Hah! Mikä mesta.
Nyt seuraa tunnustus: Mä en oikeasti ole lukenut Sivumakuja, enkä ajatellutkaan. Minulla on nimittäin aivan käsittämätön määrä luettavaa, ja aikaa, no, aikaa ei ole määrättömästi. Kirja kuitenkin vaikutti hyvältä joten ajattelin suositella sitä täällä.
P.S. En tykännyt kirjan kuvista. Niistä tulee mieleen just tuollaiset kylddyrellit teokset. Tylsää! Kuvien takia kannattaa lukea Hännisen, Nummelinin ja Sisätön Erotica (Otava 2008). Siinäkin on kirjallisuutta (ja seksiä!). Olisin voinut kirjoittaa siitäkin suosittelupostauksen mutta se ei liity mitenkään ruokaan. Tai no ehkä syömiseen?
P.P.S. Näin muuten unta jostain maailmankirjallisuuden klassikosta muuntuneena lihapiirakaksi. Lihapiirakkamuodossaan se oli lättänä köntti lihaa käärittynä voitaikinaan, voideltuna keltuaisella oikein kiiltäväksi ja paistettuna kunnolla. Saattoi olla että kuoressa oli jotain koristuksiakin, viillot nyt ainakin. Valitettavasti en muista kirjaa mutta Anna Karenina osunee aika lähelle. Näen tällaisia unia koska olen kipeä. En muista kylläkään että koskaan kirja olisi muuttunut ruuaksi mutta kaikki muu hyvinkin.
Hiukan samantyyppinen on Marck Crickin Kafka´s Soup samalta vuodelta (suomennettu Kafkan kanssa keittiössä, Kirjava 2009). Ruoasta suomalaisessa kirjallisuudessa tais tulla jokin tutkimuskin muutama vuosi sitten, liittyisikö Aholaan?
VastaaPoistaAa, pitää kaivaa toi kirjastosta joskus. Lakkasin tarvitsemasta kirjavinkkejä kun tajusin että mun lukulistani on pitkä ja leveä ja aikaa sen läpikäyntiin ei ole kauheasti. Kirjallinen kiire. :D
VastaaPoistaMun mielestä toi Ahola oli joku toimittaja, että ei välttämättä ole sen tutkimus. Toisaalta sen toimittajuus liittyi kai kirjallisuuteen... En ole varma. :)
Ok, ei enää vinkkejä. Suvi Ahola on (oli? en varma onko yhä) Hesarin kirjallisuuskriitikko. Googlasin sen tutkimuksen, se on Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden antologia Täysi kattaus. Ruokaa ja juomaa kirjallisuudessa (2006), ei ollut Aholaa siinä mutta näyttäis siltä, että Aholan ja Crickin teokset on popularisoituja esimerkkejä kirjallisuustieteen ruokatrendistä.
VastaaPoistaKuulostaa kiinnostavalta. Pitäisi kyllä (sitten kun on aikaa) lukea enempi kirjallisuuden ja ruuan epäpyhästä liitosta. Vaikka oon kyllä aika huono lukemaan mitään ei-fiktiota.
VastaaPoista