ONE FOR SORROW, TWO FOR JOY, THREE FOR A GIRL, FOUR FOR A BOY

Neiti Syömärillä eli ah-niin-ihastuttavalla minulla oli syntymäpäivä ja tein lähes-yhtä-ihastuttaville työtovereilleni (joojoo) vaahtokarkkeja. Ohje on mitä tylsimmin Hesarin sivuilta. Mua ärsytti ihan suunnattomasti nuo typerät tilavuusmitat. Ne on käsittämättömän epätarkkoja ja epäkäytännöllisiä enkä sitä paitsi omista edes desimittoja. Pakkotilanteissa mittaan muumimukilla ajatellen sen vetävän 2,5 desilitraa. Tein ohjeen kaksinkertaisena, yksinkertaisesta tulee jo ihan tarpeeksi.

Vaahtokarkit

7kpl liivatelehti
1dl vesi
1 vaniljatanko
5dl sokeri (1dl sokeria on n. 85g)
1dl vesi
2kpl valkuainen
tomusokeria ja perunajauhoa

Liota liivatteita runsaassa kylmässä vedessä. Laita sokeri, desi vettä ja (halkaistu ja kattilaan tyhjennetty) vaniljatanko kattilaan ja liedelle. Anna kiehua n. 10min. Älä sekoita. Vatkaa valkuaiset pehmeähuippuiseksi vaahdoksi yleiskoneella. Kuumenna desi vettä kiehuvaksi ja sekoita liivatteet siihen. Kaada liivateliemi ohuena nauhana valkuaisvaahtoon koneen käydessä, lisää sitten varovasti myös sokeriliemi. Anna koneen käydä vielä viitisen minuuttia ja kumoa sitten seos (tomusokeri-perunajauhotetulle?) leivinpaperille johonkin astiaan. Anna hyytyä viileässä seuraavaan päivään. Leikkaa sitten paloiksi, ota muotilla kuvioita tms. ja tomusokeri-perunajauhota.

Mä paloittelin vaahtikset kahdessa erässä. Ensimmäiset saivat hyytyä joitain tunteja, toiset lähes vuorokauden. Kauemmin hyytyneet olivat ehdottomasti helpompia käsitellä. Niiden leikkaamisessa ja irroittelemisessa ja jauhottamisessa meni huomattavasti vähemmän aikaa.

Sokeriliemen keittely on aika tarkkaa hommaa. Tässä ohjeessa mua ärsytti myös se ettei kerrottu mitään lämpötilaa johon pyrkiä. Lopetin liemeni keiton jossain 120 asteessa. Sokerilientä ei kannata sekoittaa koska se vain kovettuu kattilan reunoille. Ei se pala pohjaan.

Saattaa olla että liivateliemi ja sokeriliemi kannattaisi yhdistää. Toi liivatteen kaato valkuaisvaahtoon ei oikein vakuuttanut mua, mutta no, en mä tiedä kaikkea. Tuntui että nestettä on liikaa. Kannattaa myös kaataa rauhallisesti, pienenä liruna, kummatkin liemet. Voi olla että kaadoin liian nopeasti, mutta kun liemet olivat vaahdossa, tuntui että kaikki oli muuttunut liruksi. Nokkelana tyttönä vatkasin vimmatusti ja sain kuin sainkin koko paskan vaahtoutumaan ihan tyydyttävästi.

Hyvää tässä ohjeessa oli kuitenkin siunattu yksinkertaisuus. Seuraavalla kerralla kokeilen tosin jotain ranskalaista guimauve -ohjetta.