Juhannusaattona satoi vettä. Vanhojen perinteiden mukaan grillasimme sillan alla: tällä kertaa Sörnäisten rantatiellä mattolaiturin vieressä, hiilikasan varjossa.
Torvia toitottaen tein piiraan. Se sisälsi muropohjan, vaniljakreemiä ja raparperia. Se meni pilalle. Miksi kaikki aina menee pilalle? Arvatkaa miksi mä ennemmin puhun leivonnasta kuin leivon. Kaikki aina menee pilalle. Joka tapauksessa, luulen että ohje on ihan toimiva, jotain kummallista vain tapahtui kreemille. Keittiössä paistettiin samalla leipää ja siellä oli juhannussaunamainen tunnelma. Vaniljakreemini muuttui juoksevaksi ja leikkasi uunissa. (Raparperejakin olisi voinut vähän kypsentää ennen uunia.) Mut hei, pohja oli ihan sairaan hyvä, mahtavan kinuskinen.
Raparperipiiras
muromassa:
125g vehnäjauho
100g hyvin suolainen voi
75g tomusokeri
Nypi voi ja sokeri, lisää jauhot massaan. Vettä voi lisätä jos on liian kuivaa. Iske jääkaappiin oleilemaan vaikka pariksi tunniksi.
vaniljakreemi:
5dl maito
1 vaniljatanko
120g keltuainen
125g sokeri
40g maizena
25g voi
Pane halkaistu vaniljatanko ja maito kattilaan ja levy päälle. Vatkaa keltuaiset, sokeri ja maizena vaahdoksi. Kaada kuuma maito vaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi liruksi. Kaada takaisin kattilaan ja pane taas liedelle. Sekoita seosta kunnes saostuu kreemiksi. Lisää voi ja jäähdytä mahdollisimman nopeasti.
kokoaminen:
Runno muromassa käsiteltäväksi ja asettele kauniisti n. 25 cm vuokaan. Lado pohjan päälle vaniljakreemi ja sen päälle mahdollisesti esikypsytetyt raparperit. Paista 180 asteessa.
Keitä hyytelösokeripaketin ohjeen mukaan kiille ja sivele ohut kerros piiraan päälle, tähdäten raparpereihin. Myös tomusokerin sihtaaminen passaa.
Huom!
Piiraaseen voi käyttää mitä ikinä hedelmiä tahtookaan. Vaniljakreemiä voi maustaa esim. suklaalla tai jättää vaniljan pois ja laittaa jotain muuta tilalle. Muromassaohjeessani laitettiin myös yksi keltuainen - mä en jaksanut. Eikä voi todellakaan ohjeessa ollut todella suolaista, mutta mä luulen että se oli kinuskisen, ihastuttavan pohjan salaisuus.
Intouduin tekemään myös jätskiä. Salaisesta leivontakansiostani löytynyt ohje hurmasi yksinkertaisuudellaan. Joku opettaja on sen ohjeen salaisesti kopioinut Hans Välimäen P.S. -kirjasta, mikä on ihan hauska teos, tosin deseinä olevat ohjeet ärsyttävät minua (ja grammoina olevat teitä, eikö?) Ihan ite lisäsin ohjeeseen tuoretta minttua, joka kasvaa ikkunalaudalla ruukussa kavereidensa kanssa.
Maitojäätelö mintulla
1,5l täysmaitoa
0,25dl sokeria
25g glukoosisiirappia (käytin hunajaa)
tarpeeksi tuoretta minttua (tai mitä tahansa muuta yrttiä)
Keitä maito puoleen alkuperäisestä määrästä jatkuvasti sekoittaen. Lisää sokeri ja glukoosisiirappi (hunaja!). Jäähdytä ja pyöritä jäätelökoneessa (jota minulla ei ole joten laitoin jätskin pakkaseen ja sekottelin).
Lopputulos oli hieman hileinen, aika kova. Oon päätynyt nauttimaan jäätelöä varsin löysänä niin hileisyys vähenee. Ulkonäkö yrttinen perunamuusi. Kokoonkeitetty maito antaa hauskan maun (erään maistajan mielestä pahan maun). Jäätelökoneen ja glukoosisiirapin käyttö saattaisi estää kiteytymistä, niin myös ahkerampi sekoittelu jäädytysvaiheessa. Mintun maku oli mun mielestä hyvä ja sulaessaan jätskissä on mukavan sitkeä koostumus.
Hieno homma, että minttu ja muut yrtit kasvaa! Tule Espooseen tekemään jätskiä, toivoo mamma.
VastaaPoista