maanantai 27. syyskuuta 2010

MAT-CHA-CHA-CHA!

Mustikka, bambu, wasabi, yuzu, appelsiinipraliini ja ehkä mustaherukka

Hiphei hippulat! Eräs ystävällinen sielu (ruumiillinen) toi minulle ja muille Sadaharu Aokin konvehteja ja tryffeleitä Pariisista. Herra Sadaharu on Tokiosta kotoisin oleva, Pariisissa asuva kondiittori jolla on siis oma firma ja neljä kondista. Arvostettu äijä, aika kokeilevaa ja japanilaista matskua. Visuaalisesti tuotteet on varsin yksinkertaisia, leivokset tuntuu olevan aina samaa vakavaa suorakulmiota. Vetoaa muhun, oh yes!

Minä ja muut vedimme sitten kolmeen pekkaan nuo liidun kaltaiset pötkylät. Sillä lailla siis että yksi haukkaa kolmasosan, toinen jämästä puolet ja kolmas heittää vikan huiviin. Konvehdit ei itseasiassa iskeneet muhun kauheankaan kovaa, paitsi ulkonäöllisesti. Siis noihan on iha-iha-ihanan kauniita. Jännin maku oli wasabi: wasabinen, kuuma, sinappinen. Mm-mm! Bambu kuulostaa hienolta tai ainakin kummalta mutta en maistanut kai mitään bambuista. Mustikka oli ihanan värinen ja suht mustikkainen, ihan jees. Yuzu on yltiötrendikäs sitrushedelmä itämailta, aika hyvä.


Uuh ja aah jne.! Jos Sadaharu Aoki -konvehdit oli kauniita mutta ei ihan hirveän vaikuttavia niin tryffelit oli... Arvatkaa. Aivan: ihan kivannäköisiä mutta ihania. Makuna oli siis matcha, tuo japskien limanvihreä teeseremoniatee. Tryffelit oli hienon kirkkaan matchanvärisiä ja sisältä hurmaavan pehmeän voisia ja karamellisia.

Ai vitsit, mä olen menossa Pariisiin kohtapuoliin. Visitoin silloin myös Sadaharu Aokin konditoriassa. Nyt taidan kuitenkin mennä nukkumaan.


keskiviikko 15. syyskuuta 2010

LÖNNROTINKATU 9


Ruttopuiston läheisyydessä, entistä Sestoa vastapäätä, on Cafe Posto. Kahvila on pieni ja varsin huomaamaton. Paikan ideana on olla portugalilainen - kekseliästä Helsingissä. Tämä on ainut portugalilainen kahvila jossa muistan käyneeni (lienen siis käynyt muissakin, Portugalissa vierailleena, siitä on vain kulunut hieman aikaa). Portugalilaisen paikasta tekee pastel de nata* -leivonnainen ja tummempi kahvi kuin yleensä Helsingissä. Ei siis ehkä olla aivan vieraan kulttuurin sydämessä mutta kuunnellessani kaupungillemme epätyypillistä portugalin, ranskan ja suomen sekameteliä tunsin kuitenkin olevani jossain vähän muualla.

Ulkoruuallisista, ehkä nimenomaan kahvilallisista, syistä kannattaa vierailla Cafe Postossa. Voi ottaa yhden nätisti pakatun tryffelin ja tuplaespresson ja leikkiä olevansa retkellä maailmalla. Minä ainakin palaan vielä Postoon, toivottavasti useita kertoja.

P.S. Kahvilasta saa myös täytettyjä leipiä, paninia... Aika perussettiä siis, en ole maistanut. Jäätelöä saa myös, sitä tulen toivottavasti maistamaan, sekä portugalilaisia (?) limonaadeja. Aamupalalistakin taisi olla. Sen lisäksi myyjä oli komea.

*Pastel de nata on portugalilainen klassikkoleivonnainen. Sen pohja on tehty voitaikinasta ja päällä on kerma-keltuaiskreemi. (Cafe Posto on ilmeisesti ainut paikka mistä niitä Suomessa saa. En maistanut, vielä.)

tiistai 7. syyskuuta 2010

ONE FOR SORROW, TWO FOR JOY, THREE FOR A GIRL, FOUR FOR A BOY


Neiti Syömärillä eli ah-niin-ihastuttavalla minulla oli syntymäpäivä ja tein lähes-yhtä-ihastuttaville työtovereilleni (joojoo) vaahtokarkkeja. Ohje on mitä tylsimmin Hesarin sivuilta. Mua ärsytti ihan suunnattomasti nuo typerät tilavuusmitat. Ne on käsittämättömän epätarkkoja ja epäkäytännöllisiä enkä sitä paitsi omista edes desimittoja. Pakkotilanteissa mittaan muumimukilla ajatellen sen vetävän 2,5 desilitraa. Tein ohjeen kaksinkertaisena, yksinkertaisesta tulee jo ihan tarpeeksi.

Vaahtokarkit

7kpl liivatelehti
1dl vesi
1 vaniljatanko
5dl sokeri (1dl sokeria on n. 85g)
1dl vesi
2kpl valkuainen
tomusokeria ja perunajauhoa

Liota liivatteita runsaassa kylmässä vedessä. Laita sokeri, desi vettä ja (halkaistu ja kattilaan tyhjennetty) vaniljatanko kattilaan ja liedelle. Anna kiehua n. 10min. Älä sekoita. Vatkaa valkuaiset pehmeähuippuiseksi vaahdoksi yleiskoneella. Kuumenna desi vettä kiehuvaksi ja sekoita liivatteet siihen. Kaada liivateliemi ohuena nauhana valkuaisvaahtoon koneen käydessä, lisää sitten varovasti myös sokeriliemi. Anna koneen käydä vielä viitisen minuuttia ja kumoa sitten seos (tomusokeri-perunajauhotetulle?) leivinpaperille johonkin astiaan. Anna hyytyä viileässä seuraavaan päivään. Leikkaa sitten paloiksi, ota muotilla kuvioita tms. ja tomusokeri-perunajauhota.

Mä paloittelin vaahtikset kahdessa erässä. Ensimmäiset saivat hyytyä joitain tunteja, toiset lähes vuorokauden. Kauemmin hyytyneet olivat ehdottomasti helpompia käsitellä. Niiden leikkaamisessa ja irroittelemisessa ja jauhottamisessa meni huomattavasti vähemmän aikaa.

Sokeriliemen keittely on aika tarkkaa hommaa. Tässä ohjeessa mua ärsytti myös se ettei kerrottu mitään lämpötilaa johon pyrkiä. Lopetin liemeni keiton jossain 120 asteessa. Sokerilientä ei kannata sekoittaa koska se vain kovettuu kattilan reunoille. Ei se pala pohjaan.

Saattaa olla että liivateliemi ja sokeriliemi kannattaisi yhdistää. Toi liivatteen kaato valkuaisvaahtoon ei oikein vakuuttanut mua, mutta no, en mä tiedä kaikkea. Tuntui että nestettä on liikaa. Kannattaa myös kaataa rauhallisesti, pienenä liruna, kummatkin liemet. Voi olla että kaadoin liian nopeasti, mutta kun liemet olivat vaahdossa, tuntui että kaikki oli muuttunut liruksi. Nokkelana tyttönä vatkasin vimmatusti ja sain kuin sainkin koko paskan vaahtoutumaan ihan tyydyttävästi.

Hyvää tässä ohjeessa oli kuitenkin siunattu yksinkertaisuus. Seuraavalla kerralla kokeilen tosin jotain ranskalaista guimauve -ohjetta.